Nyt kuitenkin koko joulun rentoutuneena ja vähän vaan töissä käyneenä ajattelin tulla kertomaan meidän kuulumisia.
Koska loppukesä ja syksy ovat olleet Wermelle rankkaa treeniä, otettiin marras-joulukuu vähän iisimmin, ja ollaan tehty asioita, jotka saa W:n hyvälle tuulelle. Kokonaan ei kentällä työskentelystäkään luovuttu, mutta vähennettiin kuitenkin huomattavasti.
Nyt olisi pikkuhiljaa taas aika alkaa treenaamaan ja kasvattamaan kuntoa. Uutena juttuna Wermen liikutukseen on nyt tullut säännölliset estetunnit, kerran, myöhemmin mahdollisesti myös kahdesti viikossa. Kevät, kesä ja yllättävän pian myös syksy lähestyy, ja katseet on jo kohta käännettävä kohti kasvattajakilpailua, jonne ollaan siis ainakin estepuolelle menossa. Nyt talven aikana olisi tosiaan tarkoitus kasvattaa W:n kestävyyskuntoa, ja se ollaan nyt aloitettu peltolaukkailujen muodossa. Saatiin lähimaatilan isännältä lupa karauttaa pitkin tämän peltoja, joten eikun tuumasta toimeen ja baanalle! Pellot ovat loivaa mäkeä, joten ylämäkeen reippaammin ja alas rauhassa, kuulostaa hyvältä, eikö? Nyt vielä odotellaan enemmän lunta, jotta treenistä tulisi vähän tehokkaampaa.
 |
| Joku idioottiratsukko pilasi äidin yrityksen ottaa kaunis talvinen maisemakuva. |
Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, ollaan käyty nyt muutaman viikon ajan säännöllisesti estetunnilla lähitallilla. Näin ollen on tainnut löytyä meille sopiva valmentaja myös estepuolelle! Ennen näitä estetunteja W:llä oli ollut jo jonkin aikaa taukoa hyppäämisestä, aikaa vaan kului eikä tullut hypättyä. Ymmärrettävästi Wermellä on siis ollut hieman liikaa intoa hypätä, ja minua on viety kuin märkää rukkasta. Ei sillä, etteikö into esteillä olisi hyvä asia, päinvastoin! Painoa ratsastajan käsillä on ihan rutosti, mutta ei anneta sen haitata, kun heppa on innokas ja hyppää mielellään. W on selvästikin löytänyt sisäisen esteratsunsa, se imee esteelle paremmin kuin hyvin ja kuumuu kun odotellaan omaa vuoroa.
Säännölliset estetunnit tulevat minullekin todella tarpeeseen, sillä vaikka tietää kuinka toimia, ei kroppa vaan välttämättä tottele haluamallani tavalla. Estesilmää on ja paikat näkee hyvin, mutta asialle ei osaa tehdä mitään jotta askel esteelle olisi ihanteellinen. Jo nyt muutaman viikon säännöllisen hyppäämisen jälkeen oma olo on paljon varmempi esteillä. Uskallan tehdä ratkaisuja, lähteäkö hyppäämään kaukaa vai odotetaanko kenties vielä yksi askel. Treenaamisen kautta oma pieni sisäinen perfektionistini alkaa hyväksymään myös niitä vääriä ratkaisuja ja huonoja paikkoja, kun aiemmin jätin mielummin ratkaisut hevosen tehtäväksi, etten itse ainakaan tekisi väärin. On ollut tärkeää ymmärtää myös se, että virheitä sattuu eikä se automaattisesti tarkoita maailmanloppua.
 |
| Ei ne Micklemitkään niin pahannäköiset ole, eihän? |
Tunneilla ollaan nyt hypätty paljon jumppasarjoja, ja esimerkiksi tehtäviä, joissa harjoitellaan laukanvaihtoja esteen päällä. Nyt talvella jumpataan ja tehdään teknisiä harjoituksia, kun taas keväämmäällä siirrytään erikoisesteisiin ja rataharjoituksiin. W:n laukanvaihtotreenit sileällä ovat jääneet taas vähän taka-alalle kevyemmän liikutusjakson vuoksi, mutta nytkin W välillä esteillä väläyttää ja vaihtaa laukan. Kyllä me vielä opitaan!
Uutta meillä on tullut myös varustukseen. Wermeroosa on varsasta asti kilisyttänyt kuolaimiaan pitkin ohjin kävellessä, ja ihan mielenkiinnosta haluttiin kokeilla niitä niin ihmesuitsiksi kehuttuja ja mielipiteet jakavia Micklemejä. Itsekin taisin taannoin haukkua ne suitset maanrakoon rumuutensa vuoksi, ehkä silmä niihin on kuitenkin jo tottunut, sillä ainakin W:n päässä ne näyttää ihan somalta. Ei sen puoleen, empä ole huomannut käytön kannalta minkäänlaista eroa tavallisiin suitsiin, samalla tavalla kuolaimet pitkin ohjin kilisee, ja turpa hangataan etujalkoihin ratsastuksen jälkeen. Ehkä vaan opittu tapa, sillä W:n emä kilisytti kuolaimia ihan samalla tavalla. No, onneksi kilisyttely tapahtuu vain pitkin ohjin, eikä siten vaikuta työskentelyyn millään tavalla. W:n suu kuitenkin toimii nyt paremmin, sillä syksyllä tamma oli kovin kuivasuinen, nyt kuolaa on taas hyvin. Ei tästä ehkä uskalla ainakaan pelkkiä suitsia kiittää, sillä Wermen hampaatkin raspattiin viimeaikoina, ja sekin varmasti vaikuttaa asiaan.
Kuten kuvistakin näkee, on W aika.. hyvässä lihassa, joten toivon mukaan talven kuntotreeni tekee tehtävänsä, ja keväällä tamma olisi taas vähän timmimpi! Postauksen kuvituksena jouluaaton peltolaukkailuja sekä W:n parin päivän takaisia söpöilykuvia.
Nyt kuitenkin nautitaan vielä lomapäivistä, palaillaan asiaan!
