Vihdoin päästään aiheeseen, joka ilmeisesti kiinnostaa useita. Suomenratsujen kuninkaallisethan oli jo elokuussa, mutta lienee parempi kirjoittaa myöhässä kuin ei ollenkaan, vai mitä.
Anyway, lähdettiin Ypäjälle aika avoimin mielin, ei oikein osattu arvioida millaiset mahdollisuudet meillä olisi sijoittua, mutta salaa toivottiin pääsevämme edes kymmenen parhaan joukkoon. Mikä tietysti tuntui etukäteen aika kaukaiselta haaveelta, kun olin itse pilottina esteosuudella. Kaisa sen sijaan meni askellajikokeen, joten siitä minun ei tarvinnut murehtia. Koska matka täältä peräkyliltä Ypäjälle kestää viitisen tuntia, katsoimme parhaaksi saapua paikalle jo perjantaina, edellisenä iltana. Itse matka ja ensimmäinen ilta sujuivat hyvin, sen sijaan lauantai-aamu meni jännittäessä ja panikoidessa. Olisihan se nyt kurjaa, jos mokaisin esteillä tuomalla W:n superhuonoihin paikkoihin ja tekisin muuten vaan idiootteja ratkaisuja.
Kävin kävelyttämässä Wermeroosan aamulla maastakäsin, ja tämän jälkeen jäi vielä luppoaikaa ennen omaa suoritusta, joten käytiin katsomassa muiden suorituksia estekokeessa. Omat kuvitelmani näistä kyseisistä 5-vuotiaiden sembaloista olivat, että kaikilla hevosilla on ammattiratsastajat ja hevoset laukkaavat kuin kellot tehden vain täydellisiä suorituksia. Sain huokaista helpotuksesta huomatessani, että omat kuvitelmani kaikkien muiden täydellisyydestä eivät ehkä olleet ihan realistisia, kyllä muillekin sattui virheitä. Pudotuksia, ei-niin-onnistuneita lähestymisiä, laukan korjaamista ravin kautta; Ihan arkisia pieniä virheitä joita joskus sattuu jokaiselle.
Aamupäivä ennen ratsaille nousua tuntui ikuisuudelta. Kun neitihevonen oli puunattu ja kiillotettu viimeisen päälle, lähdettiin vihdoin kohti kisa-aluetta! W kävi ihan ylikierroksilla, piti meteliä kuin mikäkin orhi ja käyntiaskeleet oli aika harvassa. Verryttelykentällä Werme kuumuikin aika paljon, ja voin muuten sanoa, että ainakin takajalat oli hyvin alla, jos ei muuta! Pian päästiin kisa-kentälle rajatulle pienelle verryttelyalueelle, jossa tehtiin verkkahypyt. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen meinasi epätoivo iskeä, tuntui kuin en osaisi ollenkaan auttaa W:tä järkeviin ponnistuspaikkoihin, hypyt oli epämääräisiä ja aina tultiin joko väärässä tai ristilaukassa esteeltä alas. Jes. Positiivisin mielin siis meidän suoritukseen.
 |
| © Laura Norja |
 |
| © Laura Norja |
 |
| © Laura Norja |
En sitten tiedä mitä tapahtui, kun oli vihdoin meidän vuoro. Saatiin hypätä radan ensimmäinen este kerran ennen varsinaista suoritusta, ja ihan kuin allani olisi ollut eri hevonen kuin hetki sitten verryttelyssä; W imi hyvin esteelle, ponnistuspaikka oli hyvä, tultiin ihan oikeassa laukassakin esteeltä alas, siis kaikin puolin helpon tuntuinen aloitus. Samaa voin sanoa myös ensimmäisestä radasta. Kahteen otteeseen W vaihtoi radan aikana myös laukan (jota Werme ei siis varsinaisesti vielä edes osaa). Ensimmäinen rata tuntui helpolta, ja siitä jäi hyvä maku suuhun. Jännitin etukäteen radan lopussa ollutta kahden askelen sarjaa, sillä kotona treenatessa se tuntui välillä suhteellisen vaikealta. Nyt kuitenkaan sarjassakaan ei ollut mitään ongelmaa. Lähdettiin siis positiivisin mielin myös korotetulle radalle.
 |
| © Laura Norja |
 |
| © Laura Norja |
Korotettuna rataa ei tarvinnut hypätä alusta asti, vaan aloitettiin kolmannelta esteeltä ja mentiin vain radan loppuosa. Nytkin rata alkoi kivasti, mutta toisen esteen jälkeen seuraavassa kaarteessa päästin Wermeroosan vähän turhan pitkäksi. Tämä johti siihen, etten löytänyt ponnistuspaikkaa kuten olisin halunnut, ja ihan pohjaanhan me sitten päädyttiin, joka johti pudotukseen. Tämän jälkeen kuitenkin skarpattiin taas sarjalle, josta selvittiin hienosti. Nyt enää odoteltiin pisteitä, oma osuuteni näissä karkeloissa oli nyt tehty. Jo ennen pisteitä hymy oli korvissa, sillä tunsin ylittäneeni itseni. Yksi harmillinen pudotus, muuten kaksi hyvää rataa ja superinnokas hevonen, eihän siinä voi olla hymyilemättä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen vihdoin kuulutettiin Wermeroosan pisteet. Wermeroosan pisteet olivat seuraavanlaiset; Hyppytekniikka oli 8, kapasiteetti ja laukka 8.25 ja ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus 9. Tuomareiden mukaan Wermeroosalla on muun muassa hyvä etu- ja takajalkojen tekniikka, riittävän energinen laukka ja hevonen oli valmisteltu tehtävään hyvin. Ainut ns. miinus tuomareiden kommenteissa oli se, että selkä on hypyssä vielä voimaton.
Keskiarvoksi tässä vaiheessa meille tuli 8.42, jolla päästiin tässä vaiheessa yhdeksännelle sijalle. Nyt enää edessä oli sunnuntain askellakikoe, joiden jälkeen lopulliset pisteet selviäisi. Meidän harmiksi rata, joka askellajikokeessa esitettiin, sisälsi paljon käyntiä ja keskikäyntiä, mikä ei meidän kannalta ollut hyvä juttu. Wermeroosalla käynti onkin se heikoin askellaji, W on vaikea saada kävelemään läpi selän, ja usein käynti jääkin liian lyhyeksi, keskikäynnistä puhumattakaan. Sunnuntaiaamuna taas poni puunattuna lähdettiin kohti kisa-aluetta, ja onnekseni jännitin tällä kertaa maastakäsin, mikään ei enää olisi minun ratsastuksestani kiinni. Siitä huolimatta, etten itse ratsastanut, jännitin ihan valtavasti.
 |
| Verryttelyä |
 |
| © Leena Kahisaari |
Radalla etenkin keskiravi ja laukka näytti todella kivalta, sen sijaan ennakko-odotuksemme käynnin suhteen osuivat oikeaan. Käynti oli melko lyhyttä ja kiireistä, ehkä jopa hieman passimaista. Radalla esitetty käynti oli laadullisesti heikkoa, jopa Wermeltä, osaa se oikeasti kävellä paremminkin. No, aina ei voi onnistua, ja mieluummin valitsen sen huonon käynnin kuin huontahtisen ravin tai laukan. Kuten saattoi olettaa, ei-niin-hyvästä käynnistä W sai pisteitä vain 5, ravista ja laukasta kummastakin 8 ja ratsastettavuudesta 7.75. Odotettiin vähän parempia pisteitä, sillä Werme näytti radalla kivalta. Tuloksia katsoessa oli tuomari kuitenkin ollut tasaisen tiukka kaikille, eikä ns. ilmaisia pisteitä oltu jaettu kenellekkään, mikä on vain hyvä asia.
 |
| © Leena Kahisaari |
 |
| © Leena Kahisaari |
 |
| © Leena Kahisaari |
Meidän yhteispisteillä päästiin siinä vaiheessa neljännelle sijalle, mutta vielä oli monen ratsukon kouluosuuden pisteet selvittämättä, joten jäätiin vielä jännittämään useammaksi tunniksi, mikä on lopullinen sijoituksemme. Kierrettiin levottomasti ympäri expoaluetta odotellessa viimeisten ratsukoiden tuloksia. Jälleen aika kului ihan järjettömän hitaasti. Viimein oli sen verran vähän ratsukoiden pisteitä laskematta, että Wermeroosan sijoittuminen 12 joukkoon oli varmaa, joten lähdettiin satuloimaan Wermeä uudestaan palkintojenjakoa varten.
Hymy korvissa kisa-alueelle päästyämme hymy saattoi vielä vähän leventyä huomatessamme, että Wermeroosa sijoittuisi kuudenneksi. Meidän Werme neljänkymmenenneljän muun hevosen joukossa, täältä peräkyliltä, tuntui hassulta ajatukselta. Niin vaan me asteltiin ylpeästi vitosen käynnillä Derbykentälle muiden perässä palkittavaksi. Palkintojenjako kävi Wermen mielestä äärimmäisen tylsäksi pitkän odottelun vuoksi, joten seilasimme eessuntaas, välissä ihmeteltiin vieressä olevaa vesiestettä ja taas jatkettiin seilaamista. Ei sen puoleen, myös muiden hevoset kävivät aika levottomiksi, kun voittajahevosen kasvattajaa, ratsastajaa ja kaikkia haastateltiin ja jaariteltiin ihan hyvä tovi. Viimein päästiin itse asiaan, kunniakierrokseen, joka mentiin varsin hillitysti ja hallistusti, joskin W tähtäili kovasti kasvattajakilpailun jäljiltä kentällä olleisiin esteisiin. Toivon mukaan sitten ensi vuonna tykitetään Derbykentällä kasvattajakilpailussa!
 |
| 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelu 6./45 |
Koska meidän kotiin lähtö venyi pitkälle iltapäivään, oltiin kotona vasta yömyöhään, mutta edes väsy ei haitannut hyvää fiilistä. Vaikkakin olen ihan sitä mieltä, että nämä arvostelulajit on vähän kökköjä. On ihan tuomareiden päätettävissä, kuka sijoittuu ja kuka ei, ja vaikka eri hevosilla olisi täysin sama kommentti jostakin asiasta, voi pisteet olla ihan erilaiset keskenään. Ja jos joku hevonen on tuomarille jo ennestään tuttu, voi tuomarointiin olla ihan eri näkökulma kuin hevoseen, jonka tuomari näkee kilpailupäivänä ensimmäistä kertaa. Eihän toki näihin arvostelulajeihin ole pakko osallistua jos ei arvostelua kestä, mutta tässä vain oma mielipiteeni asiaan. Terveisin sielultaan ikuinen esteratsastaja. ;)
 |
| Kaunis W ♥ © Leena Kahisaari |
