perjantai 28. elokuuta 2015

Hiljainen kesä

Moikka vaan pitkästä aikaa!

Meistä ei ole kuulunut mitään koko kesänä, ja siihen on ollut ihan hyvä syy. Koko kevät ja kesä ollaan menty vain kävellen, ja kävelyä sekä pienillä ravipätkillä jatketaan vielä useampi viikko.

Wermeroosa muuttui kevättä kohti vain jatkuvasti kummallisemmaksi, se kiukkusi etenkin satulan laittoa, oli haluton lähtemään töihin, ja mikä pahinta, ei halunnut tehdä töitä, mikä on täysin epänormaalia tälle hevoselle.




Useamman hierojan, yhden paikallisen eläinlääkärin sekä kiropraktikon diagnoosi oli jumiutunut selkä, jota sitten hoidettiin paljon, ja hetkellisesti ongelmat tuntuivat ratkenneen, mutta lopulta oireet palasivat aina takaisin. Kun vaivaan ei alkanut löytymään syytä, suunnattiin Kangasalan hevosklinikalle, jos hevosesta löytyisi jotakin mitä ei muut ole vielä huomanneet. Klinikalla Wermeä juoksutettiin liinassa, taivutettiin jalat, sekä esitin sen ratsain. Ratsain se ei halunnut laukata, muuten mitään kummallista siinä ei ulospäin näkynyt. Tunnustelessa selkä tuntui normaalilta, eikä niissä taivutuksissakaan ollut minkäänlaista reaktiota.

Ehdittiin jo luulla, että meidät lähetetään kotiin "terveen" hevosen kanssa, mutta lopulta Kangasalan kiropraktikko löysi vian. Hän kiinnitti huomiota siihen, että vasemman takareiden lihas on täysin surkastunut verrattuna oikeaan vastaavaan. Tutkimusten ja ultraamisen jälkeen kävi ilmi, että lihaksessa on massiivinen, vanha revähtymä, ilmeisesti peräisin siis jo talvelta. Mutta koska hevonen on aina ollut innokas tekemään töitä ja kiltti kuin mikä, ei revähtymää heti huomattu, ja pääsi kevään mittaan pahenemaan ja kipeytymään entisestään. Kipeä selkäkään ei alunperin ollut ihan hakuammuntaa, ei kuulemma ihmekään jos tuollaisen vamman takia ei lannerankakin menisi jumiin. Hoidettiin talvi siis oiretta eikä sen aiheuttajaa.





Hoitona reiteen laaserhoitoa viiden päivän välein, ja liikutuksena pelkkää kävelyä kontrolliin asti. Jossa sitten ilmeni, että reidessa on tuore, uusi revähtymä vanhan vieressä. Great, niin meidän tuuria! Eläinlääkärin mukaan tällaisen lihasvamman uusiutuminen on harvinaista, ja meille vain sattui huono tuuri. Nyt sitten ollaan laaseroitu, kylmätty, kävelty, käyty Kangasalalla, taas laaseroitu, kylmätty ja kävelytetty. Nyt ohjelmassa on jo pieniä ravipätkiä, muutaman viikon päästä saadaan jo ottaa pieniä laukkapätkiäkin mukaan.

Kentälle meillä ei ole ollut mitään asiaa, pehmeä pohja aiheuttaa lihasvammoille enemmän rasitusta, mikä taas aiheuttaa helposti kipua, joten koko kesä on mennyt maastoillen. Sanomattakin kai selvää, ettei meitä nähdä tänä vuonna kasvattajakilpailussa. Kyllä harmittaa, mutta eihän näille mitään mahda. Toivotaan, että pitkä kuntoutus tuottaisi tulosta, ja hevonen saataisiin vielä kuntoon. Ehkä ensi kesänä päästäisiin jo pikkukisoihin. Saa nähdä mitä aika näyttää.




Vähän erilainen kesä kuin suunniteltiin, mutta näillä mennään ja parhaamme tehdään, että W saadaan taas kuntoon ja samaan iskuun kuin ennen vastoinkäymisiä! Positiivista tässä on ollut se, että ollaan harrastettu nyt paljon ihan narusta kävelytystä, joten W:n talutuskäyttäytyminen on parantunut huomattavasti, joskin osaa se edelleen olla possukin, mutta eniveis. W on saanut myös kasvaa rauhassa. eikä se enää ainakaan omaan silmään näytä ihan niin takakorkealta. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!