Maanantain estevalmennus

Oltiin maanantaina Wermen kanssa ensimmäisessä estevalkussa ikinä. Aiemmin ollaan joko koulutunnin päätteeksi pari kertaa yksittäistä valmentajan avustuksella hypätty, tai sitten ilman opetusta harjoiteltu. Nyt kuitenkin heppa on päässyt hommasta jyvälle ja saanut kuntoakin lisää, joten ihanaa päästä hyppäämään valvovan silmän alle.

Werme käyttäytyy vieraassakin paikassa fiksusti, vaikkakin on malttamattomampi ja on kokoajan menossa. Valmennuksessa oli myös toinen nelivuotias, connemara jonka kanssa oltiin aloiteltu hyppäämistä. Ei siis oltaisi ainoita kakaroita ryhmässä.

Alkuverkassa Wepa oli rauhallinen siihen asti, kunnes mentiin ravipuomeja ja tamma hoksasi, mitä tuleman pitää. Hymy vaan nousee joka kerta korviin asti, kun huomaa miten toinen tykkää ja on innokas etenemään.

Tämän hepan selässä ei hymy niin vaan hyydy!

Ensimmäiset hypyt tehtiin ravissa, puomin kautta peruspystylle, josta jatkettiin suhteutettuna toiselle pystylle. Meillä oli alkuun pieniä malttamisvaikeuksia, tamma oli menossa pää kolmantena jalkana. Laukkalähestymiset oli jo helpompia, täytyy myöntää, että ravihyppyjä ollaan harjoiteltu suhteellisen vähän.

"Jiihaa, nyt mennään eikä meinata!"

Hups. Kops

Hypättiin näiden verkkahyppyjen jälkeen useampaa estettä peräkkäin, ja Werme meni kuin isot hepat. Tamma on rohkea hyppääjä, ja erikoisemmillakin esteillä se teki vaan liioitellun ison hypyn, muttei edes kyseenalaistanut sitä, mennäänkö esteestä yli vai ei. 

Vaikka itse useimmiten näen jo kauempaa, sopiiko askel hyvin esteelle, ei näin nuorta voi kunnolla säädellä ettei laukka häviä tai leviä. Välillä siis tullaan ihan pohjaan ja välillä hypätään vähän kauempaa, toisaalta hyvää harjoitusta sekin. Onneksi Wepalla ei ole tapana vetää hernettä nenään, vaikkei lähestymiset aina onnistukaan. Pientä rataa hypätessä oli jo esteratsastuksen makua, en malta odottaa, että päästään hyppäämään ihan esteen kokoisia esteitä, nämä on vielä pieniä ja niitä mennään niin pitkään, että sekä hevosella ja ratsastajalla on varma olo. Ei pidä hätiköidä.

Erikoisesteet mennään liioitellen :)

On se vaan hieno <3

Wermen kanssa ei kokonaista tuntia esteitä vielä mennä, täytyy lopettaa silloin, kun kaikilla on vielä kivaa eikä kakara väsy liikaa. Kuitenkin maanantaina oli eniten toistoja tähän mennessä, ja vaikka Werme hikosi ja vähän väsähti loppua kohden, oli se jo uudessa iskussa taas menossa, kun loppuverkat aloitettiin. Ihan emäänsä tullut, samanlaisia työnarkomaaneja kumpikin. Saatiin valmentajalta kehuja, etukäteen jännitti viedä Werme näytille, ja odotin saavani läksytystä istunnastani. Onneksi kävi päinvastoin!

---

Mulle sit saa heittää neuvoja ja ideoita blogin suhteen, olen ihan amatööri vielä tässä bloggaustouhussa, joten kommentointi on tervetullutta! :)

Minä muiden perässä!

Ajatus blogin kirjoittamisesta on jo pyörinyt mielessä pitkään, mutta uskallusta blogin tekemiseen asti ei ole ollut. Nyt kuitenkin rohkaisin mieleni ja päätin kokeilla. Voin kertoa, että bloggerin käyttämisessä olen ainakin vielä äärimmäisen huono, ehkä lähiaikoina tapahtuu jotakin kehitystä..

Blogin päätähtenä on suomenhevostamma Wermeroosa, jonka kanssa touhuillaan kaikenlaista ja tutustutaan uusiin asioihin. Wermestä kannattaa lukea laajemmin tuolta esittelysivulta, niin päästään kärryille, millaisesta otuksesta on kyse.

Minä itse olen Saara, 18-vuotias naisenalku etelä-savosta. Ratsastusta olen harrastanut pikkutytöstä asti, ja ensimmäisen ponin sain, kun olin 9-vuotias. Tähän asti ja tästä eteenpäinkin tätä harrastusta jatketaan. Lisäksi lenkkeilen, käyn salilla ja pelailen kaveriporukalla mm. erilaisia pallopelejä. Luonteeltani olen aivan tavallinen ihminen (ylläripylläri!), siis yritän yleensä ajatella positiivisesti ja tulla kaikkien kanssa toimeen.

Ehkä esittelen itseän enemmän myöhemmin lisää, olen tässä uskomattoman huono..