Kuulumiset

Hupsistakeikkaa, aika on taas vaan kulunut, eikä blogissa ole kuulunut pihaustakaan. Alkuvuosi onkin mennyt pää kolmantena jalkana juostessa paikassa toiseen, ja vapaa-ajan olen käyttänyt ihan kaikkeen muuhun kuin blogiin.

Anyway, ollaan käyty W:n kanssa kerran viikossa Kaisan opissa, ja kerran viikossa Kaisa itse on tammaa ratsuttanut. Muuten ollaankin itsekseen humputeltu, välillä myös maastoiltu tai kärrytelty. Huikean paljon tamma on tänä vuonna mennyt jo eteenpäin; Laukkaa pystyy jo säätelemään yllättävän hyvin ja tasaisuutta on tullut paljon lisää.

Pieni kollaasi alkuvuoden menoista. 

Kohti kevättä ja kesää ollaan menossa jo kovaa vauhtia, ja suunnitelmia kesän ja kisakauden suhteenkin meillä jo vähän on. Vuoden ensimmäiset kilpailut ovat näillä näkymin noin kuukauden päästä, lisäksi kevään/kesän suunnitelmissa on kilpailuiden lisäksi muunmuassa kenttäratsastuksen alkeita Niinisalossa. Liian kilpailupainotteista kesää emme kuitenkaan halua, ettei W-tamma kyllästy touhuun heti alkuunsa. Mennään fiiliksen mukaan. 

Tänään Werme rokotetaan, joten luvassa on kevyempi viikko. Eilen kipusin itse tamman selkään, ja tämä olikin yllättävän mukava siihen nähden, että pari edellistä päivää oltiin vain maastoiltu ja tamma oli pitänyt vapaapäivänkin. 

Ratsastuksen ajaksi tehtiin harjaan letti, jotta nähtäisiin kuinka siistinä se pysyisi ratsastuksen ajan. Siis koulukisoja silmälläpitäen. On ehkä jotenkin kurja mennä koulukisoja tukka auki, mutta ongelmana onkin, kuinka tuon harjan saisi siististi kiinni. Sykeröistä tulisi tennispallon kokoisia, kun harja on noin pitkä ja paksu, eikä haluta kyniä W:lle ratsuharjaakaan. Verkko/ristikko/mikälie onkaan ei miellytä henkilökohtaisesti omaa silmääni ja tuon pitkän letin pysyvyydestä ei voi mennä takuuseen. Suuret on ongelmat. 

Viimeaikoina laukkaa on työstetty paljon, ja laukka nousee nyt jo niin helposti, että käyntinostotkin alkavat pikkuhiljaa jo sujumaan. Tamma onkin voimistunut paljon, ja on mahtava tunne, kun laukkaa pystyy jo todellakin säätelemään. Toki pakka välillä leviää, mutta kokonaisuudessaan laukka alkaa olemaan jo aika kiva. Laukkaa onkin treenattu vahvemmaksi muun muassa laukanvaihtoja silmälläpitäen. Esteradalla rytmi säilyy paljon paremmin, jos väärän laukan sattuessa ei tarvitse vaihtaa laukkaa ravin kautta.

Huvittavaa tässä laukan säädeltävyydessä on se, että kun W oppii jotakin, se liioittelee asian kanssa. Kun laukasta haluaa siirtyä raviin, W jääkin vain lyhentämään ja lyhentämään laukkaa raviinsiirtymisen sijaan. Lienee vielä pientä hienosäätöä vailla? Vaikka välillä raviinsiirtymät venyvätkin W:n lyhentämisinnon myötä, ovat siirtymät jo suhteellisen tasaisia; Tahti säilyy yleensä aika hyvin ja muotokin säilyy jo tasaisena.

"Älä siinä rupee mua yhtään neuvomaan, mä hoidan!"

Hevosen lisäksi kehitysta on saattanut tapahtua jossakin muussakin. Nimittäin omassa istunnassani. Enään suurin ongelma ei ole hallitsemattomasti omiaan vispaava vasen käsi, ja istuntakin alkaa olemaan tiiviimpi. Sisäinen esteratsastajanikin on jo alkanut luovuttaa, jalustimien pituuskin alkaa jo pikkuhiljaa vaikuttaa enemmän koulu- kuin estejalustimilta! Edelleen vasemman laukan nostossa könähdän helposti, jolloin koko nosto menee ihan plörinäksi, mutta tämäkin on jo parempaan päin. Eikös se vähän ole niin, kun yhden asian saa kuntoon istunnassa, jokin toinen asia tuntuu taas hankalalta. Istunta on luultavasti ikuisuusprojekti. Ainakin omalta osaltani. Pääasia kuitenkin on, että hevonen on kokonaisuudessaan tyytyväisen oloinen, eikä esimerkiksi yritä juosta suu auki selkä alhaalla alta karkuun. 

Kun tosiaan tällä viikolla on W:n rokotus, ja tamman on oltava kevyellä käytöllä, ajateltiin puuhailla kaikkea kivaa ja kokeilla esimerkiksi ohjasajoa. On tärkeää, ettei aina treenata vaikeita asioita, jotta saadaan tamman ihailtava työinto säilymään.