Saatoin oppia ratsastamaan menneellä viikolla!

Heippaheippa! Olen potenut huonoa omatuntoa johtuen blogin hiljaisuudesta. Minkäs teet, kun tallille ennättää vasta, kun on jo niin pimeää, että kuvista tulisi jotakin muuta kuin kaunista katsottavaa.

Eniveis, Wermeroosa on viihtynyt uudella tallilla vallan mainiosti. W on päässit jo äitini toimesta maastoilemaan, itse olen pyörinyt lähinnä kentällä. Kuten toissapäivänä, jolloin olin taas Kaisan opissa. Edellisviikolla sain isoja oivalluksia, niinkin perusasiassa kuin asettaminen ja taivuttaminen. Kyllä. Werme olisi mieluiten asettumatta ja asettaessa pää kääntyy leuka edellä, ei siten kuten pitäisi, joten asetusta ja taivutusta on ollut vaikea saada läpi.

Viimeviikolla hiottiin siis taktiikkaa, ja käytiin pitkää keskustelua W:n kanssa siitä, kuuluuko asettua vaiko ei. Tällöin Werme vei monta erää 6-0, lopuksi saatoin minäkin maistaa vähän voittoa; Alla oli rento, hyvin ja kuuliaisesti kulkeva hevonen. Tämän viikon tunnilla jotakin oli selvästi oivallettu, sillä aloitettiin samanlaisella hevosella, jolla edellisellä kerralla lopetettiin. Ihan huippufiilis, pitkästä aikaa tuntuu, että olen itse kehittynyt nimenomaan W:n ratsastamisessa!

Odotin koko eilisen päivän innolla, että pääsisin taas testailemaan oppimiani asioita, tai että onko hevonen ylipäätään enää avuilla. Oli se! Ei muuten haitannut parinkymmenen asteen pakkaset, hymy oli ehkä jäätynyt naamalle ja sormet ohjien ympärille, mutta hevosen toimiminen sai unohtamaan kylmyyden.


Ravissa meillä menee jo pätkiä ihan hyvin, tosin välillä meille tulee tahtojen taisteluita, joista kyllä päästään yleensä nopeasti yli. Välillä joutuu muistuttelemaan W:tä parin sekunnin välein, että kuinka pitikään kulkea, mutta toistojen kauttahan sitä opitaankin. Hetkittäin Werme taas luulee olevansa ravuri, ja kiitää kuin Vermon takasuoralla. Ehkä nämä ovat niitä nuoren hevosen juttuja, joita pitää vielä antaa vähän anteeksikin.

Laukannostot onnistuvat nyt jo paljon paremmin. Välillä kuitenkin tapahtuu vahinko, enkä muista istua pystyssä, vaan könähdän ja samalla pollekin könähtää ja koko nosto menee ihan plörinäksi (..Kuten alla olevalla videolla). Kokoajan kuitenkin kehitytään ja mennään eteenpäin. W on saanut valtavasti voimaa laukkaansa kesään verrattuna, nyt se alkaa jaksaa jo kantaa itseään laukassa, jes!


Videoiden (vai voiko edes noin huonolaatuista materiaalia kutsua videoksi??) julkaiseminen täällä blogin puolella jännittää kovasti, sillä tiedän että ratsastuksessani tapahtuu paljon virheitäkin. Sanottakoon siis, että kokoajan opetellaan lisää, joten parempaan suuntaan ollaan menossa! Heh, välillä sitä tuntee itsensä ihan alkeisratsastajaksi näin yli kymmenen vuoden jälkeenkin..
Sen voin sanoa, että on minulla hieno hevonen. Vaikka itse sanonkin. Omaahan sitä katsoo aina kuitenkin ruusunpunaisten lasien läpi. 
Nyt viikonlopun aikana yritän taas saada järkeviä kuvia, jotta päästäisiin taas postailemaan! :)