Entäpä silloin, kun en ole tallilla?

Olen viimeaikoina käynyt aivan liian vähän tallilla. Hevonen on liikkunut kyllä riittämiin sekä kärryjen edessä, että ratsainkin, mutta itse olen tallille ennättänyt vain kerran tai kahdesti viikossa. Mihinkö aikani siis kuluu?

1. Koulu. Opintoni ovat sillä mallilla, että loppusuora häämöttää jo ja keväällä olisi tarkoitus valmistua. On siis täysin ymmärrettävää, että koulujuttuihin kuluu paljon aikaa. Ok, opinnäytetyötä en edes ole aloittanut (.. Ja sen pitäisi kohta olla jo puolessa välissä..), ja jos rehellisiä ollaan, ei minulla ole oppariin edes aihetta. Lisäksi työn alla on nettikurssi sekä juuri alkanut työssäoppimisjakso. TOP-jaksolla olen liikuntapainotteisessa iltapäiväkerhossa, toisinsanoen iltapäivät viiteen asti menee lasten kanssa hengaillessa. Niin ja keväällä edessä olisi viikon reissu Ylläkselle laskettelemaan (Heh, Alppihiihdon ohjaus- kurssi!), johan tässä paniikki iskee, kun ei minkäänlaisia lasketteluvehkeitä itse omista. Pientä stressinpoikasta havaittavissa..

2. Operaatio Fat camp. Vaatii ehkä pientä selitystä? Mäkkäritätinä on tullut syötyä evääksi burgeri jos toinenkin. Tai oikeastaan aika harvoin, kuitenkin kesän jälkeen on tapahtunut jonkinlainen notkahdus yleensäkin meikäläisen ruokavaliossa ja herkkuja on tullut naposteltua enemmän kuin laki sallii. Tilanne ei vielä ole punaista valoa vilkuttavan hälyttävä, mutta parempi tehdä pieni elämäntapamuutos nyt, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä. Olen ollut myös mitä mainioin keksimään loistavia syitä olla menemättä lenkille tai salille. Milloin olen mukamas liian väsynyt, sää on huono, maa on liukas tai on liian kiire. Ketä minä sillä luulen huijaavani? Itseäni tietenkin. Ei, tämä ei ole mikään uudenvuoden lupaus, vaan tätä on suunniteltu jo pitkään, ja nyt saa jenkkakahvojen puristelu peilin edessä loppua. Sain kuin ihmeenkaupalla erään ihanan ihmisen suunnittelemaan itselleni saliohjelman, joka onkin jo pitkään ollut hakusessa. Nyt siis edessä on tiukkaa itsekuria herkkujen suhteen (Tässä lusikoin parhaillaan rasvatonta maitorahkaa kera mehukeiton, samalla isäni rapistelee vieressä sipsipussiaan. Ei, en ole yhtään katkera..) ja kovaa treeniä, kuntosaleilun ja lenkkeilyn muodossa.

Joku wannabe- lenkkeilijä

Alla osuva video siitä, kuinka tässä olisi voinut käydä:



3. Työ. Jos en saa kaikkea aikaani kulumaan koulujuttuihin, työharjoitteluun tai urheiluun, olen saattanut eksyä töihin. Ei siinä mitään, onhan minulla ehkä maailman parhaat (!) työkaverit, vaikka työympäristö on ajoittain melkoisen stressaava. Ja myönnän, että opiskelun ja työnteon yhdistäminen tekee elämästä monta kertaa rankempaa, mutta viimeistään palkkapäivänä voi taputtaa itseään olkapäälle ja olla tyytyväinen itseensä, kun on jaksanut niska limassa (No saatoin vähän liioitella..) ahertaa. 

Kiva asiaankuulumaton kukkakuva piristämään päivää!

4. Lepo ja oma aika. Sitäkin ihminen tarvitsee, eikö vain? Välillä tuntuu, että vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja. Vaikka kuinka tsemppaisi ja yrittäisi, ei aina jaksamus riitä suunniteltuihin asioihin. Välillä saa siis ihan luvan kanssa vetää jumpsuitin päälle ja mönkiä sohvalle löhöilemään. Tai jos sattuu kaiken muun jälkeen jäämään ylimääräistä energiaa, ja sopivasti sattuu olemaan palkkapäivä, saatan kirmata kaupungille shoppailemaan. Naisellahan ei ole ikinä tarpeeksi vaatteita? Kaiken tämän lisäksi olen kova sotkemaan ja huono siivoamaan jälkiäni, joten siivoukseen ja imurinheilutteluunkin on varattava aikaa. Ja nyt minulla on menossa pienoinen operaatio, kun muutan kotoa pois muuttaneen isoveljen huoneeseen, ja tekemistä on vaikka muille jakaa. Tästä olen aivan innoissani, tänään kävin ostamassa ihanan ja ison uuden peilin, johon kaavailen ihania Hollywood-tyylisiä valoja. 

Välillä mennään näillä fiiliksillä, mallia näyttää Luukas, toinen meidän kissaherroista.

Niin ja erästä tärkeää ja terapeuttista osaa unohtamatta; Kaverit ja perhe! Kavereille on viimeaikoina jäänyt hävettävän vähän aikaa. Kuitenkin sillointällöin käydään kahvilla, jutellaan tai saatetaan olla hurjia ja lähteä juhlimaan, milloin mitäkin. Perheen kanssa tuleekin vietettyä aikaa, kotona kun edelleen asun. 
Tässä hieman erilaista postausta, näillä säälittävillä selityksillä yritän korvata hiljaista postaustahtia. Mitä piditte, onko tällaista mukava lukea vaihteeksi? 
Ensiviikolla sitten tapahtuu jännittäviä juttuja Wermeroosan kanssa, siitä lisää myöhemmin.