Operaatio "ravurista" ratsuksi

Koska Wermellä on ollut pidempi jakso maastoilua ja kättyttelyä, ajateltiin suosiolla pyytää Kaisa läpiratsastamaan tamma. Ihan hyvä idea, sillä jo taluttaessa W oli kovin rasittava, se meni kuin veturi ja pysähtyminen vei useamman kuin yhden askeleen. Heh, ehkä olikin aika työskennellä oikeasti eikä vaan köpötellä. Minkäs teet, kun kenttä on ollut niin jäinen, ettei siinä halua mennä ollenkaan. Nyt kenttä on kuitenkin kesäkunnossa, mikä muuttaa tilannetta aikamoisesti. Kenttä oli kesäkunnossa, nyt se on taas jäätynyt melkoisen kovaksi.

Kun Kaisa ratsastaa Wermellä, se näyttää aina niin kovin helpolta. W näyttää tyytyväiseltä kokoajan, eikä vedä hernettä nenään, vaikka sitä joutuisikin korjaamaan enemmänkin. Werme kyllä liioittelee melkoisesti, kun pyydät sitä laittamaan takajalkaa alle, samalla lähtee helposti koko takaosa. Pientä hienosäätöä siis, onhan se tärkeää, että hevonen ylipäätään reagoi.

Nyt Kaisa on siit läpiratsastanut W:n useampaan otteeseen, ja tänään tamma oli oikein kiva, kun vähän köpöteltiin tänään.

Allaolevat kuvat siis 29.12.2013.

"Kyllä minä osaan jalkoja ristiinkin laittaa!"

Heh, W näyttää tässä jotenkin ihan jätti-isolta!

Heh, W on ollut karsinassa viimeaikoina kovin touhukas, nimenomaan yksin ollessaan sisälleoton jälkeen ennen heinien jakoa. Tamma on aiheuttanut päänvaivaa muunmuassa leikkimällä vesiautomaatillaan kastellen kaikki paikat, ja ongelma oli ratkaistava. Werme sai eilen likit- heppatikkarihärvelin (ok joku halpisversio), jota se nuolee ihan hullunkiilto silmissä. Tosin Wepan seinänaapurikin tahtoisi kovasti osingoille herkusta..



Luojankiitos, päivä on taas vähitellen entistä pitempi, joten pikkuhiljaa kuvien saaminenkaan ei rajoitu vain viikonloppuihin. Olen koko syksyn kurakelien ajan ajatellut "Jes, kohta tulee paljon lunta, saan ihania talvikuvia!", toivettani ei selkeästi olla säiden perusteella kuultu. Yksi huolenaihe on se, että on luvattu taas kovempia pakkasia, muttei lunta. Tarkoittanee sitä, että kenttäkin jäätyy taas kävelykuntoon, kuten kaikki maastotkin. Välillä sitä toivoo, että olisi maneesi ja voisi unohtaa kaikki huolet.
Järkevämpiä postauksia tulee, kunhan saan kameran mukaan tallille ja siedettäviä kuvia julkaistavaksi. Pahoittelen harvempaa blogin päivittelyä. Toki jos jokin erityisesti kiinnostaa, otetaan postausehdotuksia avoimin mielin vastaan!