Esteitä

Olen ollut kovin laiska, nimenomaan postausten kirjoittamisessa. Masentaa kommentit, joissa valitetaan kuvien huonosta laadusta. Ok, tottakai on kiva katsella hyviä otoksia, mutta näillä keleillä ja hämärissä olosuhteissa omalla kuvauskalustollani ei vaan saa onnistuneita kuvia, pahoitteluni siitä. Yritetään olla onnellisia siitä, mitä meillä on, ehkäpä joskus luovun pihiydestäni ja päivitän kuvauskalustoani nykyaikaan.

Viikko sitten lauantaina oltiin kuitenkin Tiinan valmennuksessa hyppäämässä. Ihan mielenvirkistykseksi ja omaksi iloksi, W kun niin tykkää hyppäämisestä.

Koska oma uusi hevosautoprojekti on vielä kesken, oltiin tyytyväisiä saadessamme tallinpitäjän hevosauto lainaan, hevonen tavaroineen kyytiin ja menoksi! W Käyttäytyi paikanpäällä oikein siivosti, vaikkakin tarhassa möllöttäville lajitovereille piti vähän puhallella ja tuijottaa pää korkealla.

Niin ja valmennuksessa tositoimiin pääsivät myös upouudet mustat ihanat Eskadronin suojat, kun edelliset olivat kirpparilaatua ja aika huonossa kunnossa. Nyt meillä on samanlaiset mustaja ja pinkkinä, jee! Olen todella pitkään ollut Vereduksen kannattaja (Koska todella hyvännäköisiä suojia!), mutta tajutessani Eskadronien keveyden Vereduksiin verrattuna olen näihin todella tyytyväinen.

Takaisin asiaan. Alussa verryteltiin omatoimisesti, valmentajan ja muiden rakentaessa esteitä. Wermeroosalla oli alla pitkä maastoilukausi, vain pieniä pätkiä ravia ja laukkaa, joten voitte vain kuvitella, kuinka taipuisa ja hyvin avuilla kanki ja ei-niin-avuilla tamma oli. Tämän annan kuitenkin anteeksi, ja maastoilu ja ei niin totinen meno on välillä tarpeeseen, vaikkakin järjestystä joutuu myöhemmin etsimään enemmän.

Työskentely aloitettiin puomiharjoituksella, jossa pitkän sivun keskellä sekä päissä täyskaarroilla oli puomit. Aloitettiin helpolla tehtävällä, jossa puomit tultiin kaikki peräjälkeen kaarevalla uralla kumpaankin suuntaan, ja lopulta ne korotettiin esteiksi ja sama uudestaan. W:n jyräämisestä ja apuja vastaan kaatumisesta huolimatta lähestymiset onnistuivat hyvin, ja tietkin olivat ihan järkeviä.



Näitä kolmea estettä tultiin useampaan otteeseen millon mistäkin suunnasta, välillä suoraan ja välillä taas täyskaarron kautta, olin ihan yllättynyt Wermen käätyvyydestä, pienetkin tiet onnistuivat moitteitta. Jes, jotakin kehitystä on siis tapahtunut!

Lopuksi tultiin vielä lyhyttä rataa, johon sisältyivät aikaisemmin harjoitellut pystyt, ja perään vielä portti- ja ristikko-okserit. W alkoi lopussa taas väsymään, joka johti siihen, että ristilaukkoja tuli alastullessa enemmän kuin normaalisti. Kuntoa lisää, kyllä se siitä! Kaikenkaikkiaan Werme oli hieman veltto ratsastaa, liekö johtuu läpiratsastuksen puutteesta, eikä tamma edes tällä kertaa liioitellut hypyissään, ehkä se alka oppimaan.

Menneellä viikolla Wermellä on ajettu paljon, mikä tekee todella hyvää Wermen mielelle, se kun niin kovasti tykkää siitä(kin) touhusta. Myöhemmin luvassa postausta myös eilisestä Wermen ratsutuksesta.

Loppukevennyksenä Werme the kärryponi viikonlopulta. :)