"Tätä ei kyllä tässä paikallaan seistessä uskoisi hyppyhevoseksi"

Eilen päästiin taas pitkästä aikaa Mäntyharjuun Tuomas Jauhiaisen estevalmennukseen. Tälläkertaa kaveriksi mukaan lähti Hitti, ja W:llä näytti olevan oikein mukavaa, kun oli matkaseuraa. Wermellä on tapana kolistella autossa, mikäli tiessä sattuu olemaan monttu tai muutenvaan kyyti on tamman mieleen turhan epätasaista, nyt kuitenkin auton takaosassa oli ihan hiljaista, ja valvontakamerasta katsellessa hevoset nenittelivät tyytyväisinä heinää syöden.

Valmennuksessa aloitimme verryttelyn ensin itsenäisesti, sitten puomityöskentelyllä. Alussa W oli kuin jokin sähköjänis, laukannostoissa riemupukit ja ravissa muutenvaan tamma olisi halunnut kiitää kuin mikäkin ravihevonen. Mukavaa, kun hevonen on innokas!

Ainut ongelma ratsastettavuudessa oli hevosen vinous vasempaan kierrokseen. Tai ei ehkä vinous, vaan kaatuminen apuja vastaan. Tamman sai helposti korjattua, mutta pian se jo oli samassa pisteessä, läpiratsastusta vailla siis! Ei tuo mikään paha todellakaan ollut, mutta mielellään taitavampi käy muistuttamassa Wermeroosaa siitä, miten liikutaan ja millä tavalla.

Aloitettii hyppääminen pienellä maneesin keskellä olevalla pystyllä, ja tätä tultiin kahdeksikkona. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka helposti laukat vaihtuvat jo esteen päällä. Itse kuitenkin huomaan oman painoni olevan helposti jommallakummalla puolella, jonka mukaan W laukkaa valitsee tullessaan esteeltä alas. Syytetään muutamasta väärästä laukasta siis minua.

Kun keskiestettä oli hypätty verryttelyksi riittämiin, jatkettiin samaa, kuitenkin ottaen kahdeksikon "päätyihin" mukaan pystyt. Tehtävänä oli laskea askeleita siten, että jokaiseen kaarteeseen tulisi saman verran askelia. Tämäkin tehtävä onnistui mielestäni todella hyvin, vaikkakin meille annettiin vähän vapautta askelmäärässä nuoren iän takia. 

Kahdeksikkotehtävän jälkeen alettiin harjoittelemaan kaarreratsastusta, helpolla kaarrelähestymisillä okserille ja trippelille. 

"On se vaan niin helpon näköistä, kun sen osaa", tuli valmentajan suusta kommentti, mikä todellakin lämmittää mieltä. Itsehän Wermellä olen pääasiassa alusta asti hypännyt, joten ehkä ollaan ainakin jotakin tehty oikein! Jes!

Lähestymiset pituusesteille sujui mielestäni ihan perussiististi, saattoi siellä pari huonompaa lähestymistä joukossa olla, mutta ei mitään mahdottomia paikkoja kuitenkaan. 

Pahoittelen taas kuvien huonoa laatua, parempi huonot kuvat kuin ei kuvia ollenkaan? 

Kokonaisuudessaan valmennus meidän osin sujui kivasti, vaikkakin W oli hieman veltto ratsastaa. En kuitenkaan moiti, sillä tehtävät Werme hoiti tapansa mukaan mallikkaasti, ei vaan niin täysillä tehoilla kuin normaalisti. 

Ja voi tätä materiaonnellisuutta, W nimittäin sai upouudet mustat Eskadronin etu- ja takasuojat, nyt kelpaa taas hypellä!