lauantai 18. tammikuuta 2014

Uusia asioita ja talviheppailuja.

Keskiviikkona Wermeroosa lastattiin hevosautoon, ja hurautettiin Alatalon tallille, Wermen ratsuttaneen Kaisan tallille. Katsoimme, että on fiksuinta siirtää W valmentajan lähelle, siten esimerkiksi ratsutukset on helpompi järjestää. W on jo kotiutunut uudelle kotitallilleen hienosti, ja alun kiihtymyksestä ollaan jo päästy yli.

Kaisa ratsasti Wermen eilen, taas kevyemmän jakson jälkeen. Itse en paikalle päässyt, mutta W-tamma oli kuulemma esittänyt kaikki sirkustemppunsa ja keksinyt käynnin, laukan ja ravin lisäksi ihan uusia askellajeja. Heh, ihan hieman vain ylimääräistä energiaa..?

Tänään kuitenkin minä pääsin kipuamaan taas pitkästä aikaa tamman kyytiin. Ensin kuitenkin suunniteltiin, että otetaan Wermestä talvikuvia (Ensimmäiset koko talvena!). Hevosta harjatessa huomattiin toisen takakengän olevan puoliksi irti ja vääntynyt, joten pikaista soittoa Isälleni, joka Wermen kengitykset muutenkin hoitaa. Tässä välissä ehdittiin käydä ottamassa Wepasta muutama talvinen patsastelukuva.


"Osaan olla aika suloinen.."
"Mutta oikeestaan mua ei ees kiinnosta."

Tervakorvainen söpöstelijä






"Syön sun naaman."



Kun kengittäjä viimein saatiin paikalle, ja kenkä takaisin kiinni, päästiin jatkamaan kuvailuja, tällä kertaa hevonen irti.




Huomatkaa Wermen maailman söpöimmät ja pehmeimmät vaaleanpuna-valkoiset kukkariimut!


Kun W:n päästi irti, ensin se vaan rauhassa käppäili, kunnes meni mukamas laiduntamaan aidan ali. Tajuteessaan tilanteen, se jopa innostui revittelemään. Mikäs siinä irrotellessa, kun kenttä on ihan superhyvässä kunnossa!


Tasajalkaloikkaa.










Kaiken tämän hurjaakin hurjemman villittelyn jälkeen vietiin puhiseva ja pörisevä kumipallo talliin, jonne se rauhoittuikin nopeasti. Satula selkään ja suitset päähän, sitten vain kentälle! Alussa olo oli taas kuin alkeisratsastajalla, reilu viikko sitten ratsastin edellisen kerran. Nyt pitäisi yrittää ehtiä useammin, W kun tekee töitäkin niin kovin mielellään.

Voin muuten kertoa, että huomasi hyvin Kaisan ratsastaneen edellisenä päivänä, niin kivasti W meni jo heti alussa. Ratsastin vaihteeksi taas ihan päämäärättömästi, tein mitä hyvältä tuntui; Siirtymisiä, asetuksia ja taivutuksia, väistöjä sekä avoa. Ihan pisti taas hymyilyttämään, kuinka taitava W jo on, enää tarvitsee itse opetella ratsastamaan!








11 kommenttia:

  1. Oon lukenu sun blogia jo pitkään ja tää on kyllä ehdottomasti lempiblogini! :) Kirjoitat ihanati ja Werme on todella upea! Ensimmäisen kerran blogiisi eksyessä katoin banneria ''eihä toi voi olla suokki!'' :D Omat suokkini on jykeviä liinakkoja, oli pieni ''järkytys'' kun Werme on ruunikko ja mielestäni aika kevyt rakenteinen suokki. Mutta ehkä hienoin näkemäni suokki!:) Tuo väri iskee! ;D

    Tosi hienoja kuvia tässä(kin) postauksessa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada näin piristäviä kommentteja! Ja totta on, että monen mielikuva suomenhevosesta on liinakko, jykevähkö karvakorva. Itsekin ollaan vitsailtu, onko oriasemalla tullut vahingossa väärä isäori, kun Wermestä tuli niin sporttimallinen. :D

      Poista
  2. Kauniita kuvia, etenkin ensimmäinen on suoraan kuin satukirjasta!

    VastaaPoista
  3. Minäkin kuvia tulin ihastelemaan ! :)
    ps . käy vasta vierailulla, käynnissä kilpailu. ;)

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja kaunis suokki sulla ! (:

    VastaaPoista
  5. Hienoja kuvia ja Werme on kyllä niin super upea :)
    Ensimmäinen tai kolmas kuva saattaa päästä piirustusmalliksi jos et laita pahaksesi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Werme onkin meille ihan aarre :) Ja tottakai Wepasta saa ottaa mallia piirustukseen!

      Poista