Kisakausi korkattu seuraesteillä.

Eilen ei ollut ollenkaan huono päivä. Siitäkään huolimatta, että itse pääsin aamukuudelta töistä ja ehdin nukkumaan noin puolitoista tuntia ennen kuin oli lähdettävä tallille. Uni on ihan yliarvostettua.

Kisojen lisäksi päivässä oli toinenkin jännitysmomentti, meidän uusi heppa-auto pääsi koeajolle ensimmäistä kertaa. Meillä kaikki hevosautot on rakennettu itse ja ovat olleet äärimmäisen toimivia kapistuksia, eikä tässäkään alun epäilyksistä huolimatta ollut mitään vikaa.

W tyytyväisenä kyydissä omassa VIP-autossaan!

Werme meni autoon kovin kiltisti eikä matkustamisessakaan ollut mitään moittimista. Kilpailupaikallakin W käyttäytyi mallikkaasti. On niin mukava matkustaa hevosen kanssa, kun ei tarvitse hevosen käyttäytymistä etukäteen jännittää.

Starttasimme luokissa 60cm ja 70cm, vähän kokeilumielessä testasimme, jaksaako W jo hypätä kaksi luokkaa. Radat oli seurakisoille tyypillisesti tosi kivat ja simppelit, eikä radalla ollut mitään erikoisesteitä yhtä lankkua lukuunottamatta. Pahitteeksi en kyllä olisi pistänyt, vaikka radalla olisi ollut edes laine tai vesimatto. Turha kai sitä edes on mainita, mutta totutusti tälläkään kertaa W ei kyttäillyt tai ihmetellyt mitään, se keskittyi työntekoon. Esteet muuten näytti ihan naurettavan pieniltä, kun käytössä oli pitkät puomit!

Ensimmäisessä luokassa Werme oli hieman veltohko, mutta eteni ihan hyvin. Muutenkin rata oli suhteellisen sujuva, rytmi säilyi yllättävän hyvin. Yksi väli tosin edettiin väärällä laukalla, mutta sattuuhan noita. Puhtaalla perusradalla päästiin toiseen vaiheeseen, joka sekin edettiin rauhallisesti tehden isot ja helpot tiet. Myös toisesta vaiheesta selvittiin virheittä, ja aika riitti toiseen sijaan.

Toiseen luokkaan W selkeästi vähän väsähti, ja veltostui entisestään. Paikkoja oli vaikea katsoa, kun velttoa laukkaa on vaikea lyhentää tai ratsastaa eteen. Perusradalla tuli yksi tiputus, muuten tamma suoritti kiltisti (mutta veltosti) radan loppuun. Luokassa starttasi vain yhdeksän ratsukkoa, joista sijoituimme tällä tuloksella kuudensiksi. Viimevuoden kisoissa tämä veltostuminen tapahtui jo siinä ensimmäisessä luokassa, joten on tamman kunto siitä jo kasvanut. Vielä on kuitenkin fiksumpaa startata vain yhdessä luokassa, ettei W väsähdä liikaa.

Kiitos Emilia Massiselle ihanista kuvista!

Koska onnistun aina tahrimaan valkoiset kisahousut, en vaivautunut pukemaan niitä tällä kertaa. Sen sijaan jalkaan pääsivat uudenkarheat tummat pöksyt. Malliltaan samat kuin punaiset vastaavat, eli Covallieron Bali-housut kyseessä, tummanharmaassa värissä oranssein koristein. Vaikka vannoutunut kokopaikkaisten ratsastushousujen käyttäjä olenkin, voin suositella näitä grip-polvipaikkaisia housuja kaikille. Niin ihanat!

Kun nyt kerta kisaamisen makuun päästiin, ilmoitin meidät jo seuraaviin estekarkeloihin hurjaan 60-70cm luokkaan. Voi kuinka odotankaan sitä, että päästäisiin hyppäämään jo esteen kokoisia esteitä! On kuitenkin maltettava edetä riittävän rauhassa, ettei satu mitään turhia haavereita. Ehkä me syksyyn mennessä jo ollaan päästy tykittämään hieman isompaakin rataa!