Johan meitä kohta voi kutsua jo kisaratsukoksi!

Ihan huippua, koulu on muutamaa opintoviikkoa vaille paketissa, valmistuminen häämöttää jo muutaman viikon päässä, ihanaa! Tosiaan, oli tarkoitus postailla teille jo alkuviikosta meidän edellisen sunnuntain seuraestekisoista, mutta se vähän jäi järkyttävän opinnäyteseminaarin panikoinnin takia. No, kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Joka tapauksessa oltiin viisastuttu edellisistä kisoista, ja startattiin vain yhdessä luokassa, joka oli 60-70cm. Koska W oli edellisissä kisoissa hieman liian veltto, oltiin annettu tammalle loppuviikko B-vitamiinia tuomaan lisää energiaa. Onnistuttiin siinä ilmeisen hyvin, sillä aamulla tallille mennessämme W pukitteli ja loikki tarhassaan ihan innoissaan muiden hevosten syödessä kaikessa rauhassa aamuheiniään.

Kisapaikalla Wermellä oli ilmeisen paljon asiaa. Se hirnui ja hörisi mm. kaikille ja kaikelle, verryttelyssäkin aina ohittaessa muita hevosia W hörisi ystävällisesti. Välillä tuntuu, että meidän hevonen on sittenkin ori, ainakin metelistä päätellen, heh! Verrytellessä mietin, joko hevoselle on pakkautunut liikaa virtaa, kun se pitkin ohjin kävellessä yritti itse siirtyä raviin ja nakkeli niskojaan. Kuitenkin hetken työskenneltyämme W tuntui oikein kuuliaiselta, mutta eteni ja vastasi apuihin hyvin.
.

Superhuono ponnistuspaikka, mutta W pelastaa!

Rata alkoi meidän kohdalla oikein mukavasti, rytmi säilyi hyvin, eikä W tuttuun tapaan kyttäillyt mitään. No, eipä siellä paljoa kyttäämistä edes ollut, kun käytössä ei ollut ainuttakaan erikoisestettä. Itse tyrin yhden kaarevan tien ja ponnistuspaikka ajautui ihan liian lähelle estettä. W kuitenkin pelasti (<3!) ja matka jatkui. Rataan olen itse suhteellisen tyytyväinen paria ristilaukkaa lukuunottamatta, vaikka W vähän jo väsähti radan loppua kohden. Rata sisälsi kaikenkaikkiaan 13 hyppyä ja tiet olivat suhteellisen pitkiä, joten väsymistä en ihmettele lainkaan. Luokasta selvittiin tuplanollalla radalla, mutta koska en ottanut uusinnassa riskiä ja tehnyt yhtä pientä tietä kuin muut, ei aika kuitenkaan riittänyt palkintosijoille. Luokassa oltiin neljänsiä, taas ensimmäisiä ei-sijoittuneita!

Tämän postauksen hyppykuvista kiitos Essi Kainulaiselle!

Olen kovin tyytyväinen meidän hienoon tammaan, kun miettii, niin meidän onnistumisprosentti kisoissa on ollut suhteellisen hyvä! Kertaakaan meitä ei olla hylätty, eikä virhepisteitäkään ole tainnut tulla sitä neljää pistettä enempää (Tai sitten meikäläisen muisti pettää..). Kerran toki keskeytin radan, kun oltiin kumpikin vähän hukassa, mutta muuten meillä on mennyt aika hyvin.

13. hyppy, väsy alkaa jo painaa.

Tällä viikolla olen myös ollut tehokoulurääkissä. Kaisa on pitänyt minulle kaksi tuntia viikolla, sillä huomenna on seurakoulukisat! En missään nimessä tunne olevani kouluratsastaja, hermoni eivät kestä epätäydellistä istuntaani ja epätarkkuuttani teiden suhteen. Huomenna kyseessä on seuran seniorimestaruus, ja luokkana Helppo B:0, hui!

Pohkeenväistön avulla etsittiin apuja.

Eniten ollaan tällä viikolla keskitytty omaan istuntaani. Varsinkin vasempaan kierrokseen olen viko, ja paino valuukin helposti hieman ulos, jolloin hevosen kääntyvyys huononee huomattavasti. Toisena korjattavana asiana ovat kädet. Ne vaan ei pysy oikealla paikallaan ja riittävän rauhassa! Toki kädet ovat jo paremmat kuin joskus aikaisemmin, mutta hevonen kulkee paljon paremmin heti, kun unohdan kädet ja ratsastan painolla ja jalalla. No, sitä varten tunneilla ja valmennuksissa käydään, että hiotaan istuntaa ja yritetään saada virheitä pois. Istunnan korjaaminen on vaan itselle niin kovin vaikeaa, kun johonkin tiettyyn tapaan on jo tottunut, ja on tehnyt jo kauan samalla tavalla.

Missä luuraa ratsastajan ryhti?!

Keskiravia kera mukean maiskutusilmeen!

Myös keskiaskellajeja ollaan harjoiteltu, sillä huomisessa kouluohjelmassa on keskikäyntiä, -ravia, kuin -laukkaakin. Hurjaa! Etenkin eilen hevonen kulki mielestäni hyvin. Eiliseltä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, sääli sinänsä, sillä Kaisa otti kovat keinot käyttöön! Käteni konkreettisesti teipattiin maalarinteipillä yhteen. Ei muuten sen jälkeen kädet enää touhunnut omiaan, ja W alkoi kulkea hyvin. Etenkin vasemmassa kierroksessa laukatessa tuli vasenta kättä ikävä, kun pitäisi kääntyä kymmenen metrin laukkavoltille. Kas kummaa, kun keksin, että painolla ja jaloillakin voi ratsastaa, kummasti alkoi hevo kääntymään. Lopuksi mentiin vielä rata pariin kertaan, kumpa saisin W:n kulkemaan yhtä hyvin huomenna, tunne hevosen selässä oli ihan mahtava! Epäilempä vaan, ettei käsien yhteen teippaaminen taida olla koulukisoissa sallittua? Se olisikin mielenkiintoinen näky, haha!

Aina ei ratsastaja mahdu kokonaan kuvaan..

Joku kumma könöttäjä kyydissä.

Keskiviikon ratsastustunnin jälkeen käytiin vielä kylmäämässä jalkoja järvessä. W alkaa muistaa, että vedessä on kiva puljata, heti kun unohtaa ruokahalunsa ja malttaa hetkeksi jättää vesikasvit rauhaan.