Suomensuurhevonen ensimmäisissä aluekoulukisoissaan.

Joka viikonloppu ollaan oltu jossakin reissussa, eikä tänäkään viikonloppuna tehty poikkeusta. Tänään suunnattiin kohti Relanderin ponitallilla järjestettäviä aluekoulukisoja, joissa Kaisan ja Wermen oli määrä startata. Säätiedotus oli luvannut aamupäivälle hellettä, joten oltiin varauduttu hellesäähän, ja lisätty pari päivää B-vitamiinia tamman ruokintaan, jotta tämä jaksaisi kuumana päivänä porskuttaa radan läpi. Se siitä hellesäästä sitten, nimittäin kohti kisapaikkaa lähdettiin ukkosen, salamoiden ja vesisateen saattelemana. 

Kilpailupaikalla sää onneksi selkeni, kun aloimme purkaa W:tä autosta, eikä jouduttu kastumaan, kuten oltiin jo henkisesti varauduttu. En voi olla kehumatta sitä, kuinka hyvin tamma käyttäytyy kisapaikalla. Oltiin ihan yksin käsihevosalueellakin, kun luokan muut ratsukot pääsivät jo verryttelemään, ja W vain käppäili tyynesti menemään. Eipä taida Werme turhia stressata, ja hyvä niin. Wepa on kova tyttö juttelemaan lajitovereilleen, ja tälläkin kertaa tamma tervehti viereisen tarhan shetlanninponia ystävällisesti höristen. Hassu tamma!

Kisakentän takana oli tosi skarppi katsojaporukka seuraamassa menoa!

Wermeroosa osallistui nuorten hevosten luokkaan (K.N. Special), ja koko luokassa oli vain kuusi ratsukkoa. Rata sujui siististi ja tasaisesti, ja tulokseksi W ja Kaisa saivat 64,100%. Luokassa tämä tulos riitti toiseen sijaan. 

Valmistautumassa omaan vuoroon.

Mä en kestä miten ihania nuo laitumella olleet hepat ja ponit oli, niillä oli ihan omat kuviot..

Kotitallilla Wermeroosa pääsi suihkunraikkaana nauttimaan ihanista laidunmaisemista ja rentoutumaan viilentävään sadekuuroon. Varmasti hevosille kivaa virkistystä monen päivän helleputken jälkeen!

Tänään huomio kiinnittyi myös siihen, että Werme on taas takakorkea. Tammahan oli viimeksi joskus talvella mitattu, ja jo silloin sekä säkä-, että lautaskorkeus oli jotakuinkin 164cm hujakoilla, tosin hokkien kanssa mitattuna. Veikkauksia otetaan vastaan, kuinka jättiläinen Wermestä lopulta tulee, kun on kasvanut taas takakorkeutta. Vai onko tamma kenties hormonihirviö joka kasvaa 180-senttiseksi jättiläiseksi? Päätettiin tänään, että Wermeroosa on suomensuurhevonen, haha! 

Suunniteltiin jatkoa siten, että nyt tamma saa taas vähän kevyemmän jakson, joka sisältää kaikkea mieltä virkistävää ja mukavaa tekemistä. Luvassa on siis maastoilua, kärryttelyä, esteitä ja ehkäpä jopa säiden salliessa kahluutusta/uittoa. Saapahan Werme kasvaa rauhassa ja mielikin saa levätä, kun vaatimustaso ei kovin korkealle nouse. 

Meikäläisellä innostus ja jännitys kasvaa, sillä parin viikon päästä suunnataan Suomenpienhevosyhdistyksen järjestämälle maastoestekurssille Niinisaloon! Jännityksellä odotan, hyppääkö W yhtä mielellään ja rohkeasti maastoesteet kuin tavallisetkin.