Kielimuuri

Olen ehkä maailman huonoin puhumaan englantia. Ymmärrän kyllä ihan semihyvin, mutta puhun vain pakon edessä.

Innostuttiin nimittäin ilmoittautumaan Dominique Barthelaixin estevalmennukseen menneenä sunnuntaina. Itse jännitin aika paljon etukäteen, sillä en ollut aikaisemmin nähnyt valmentajan tapaa opettaa, saatika sitten sitä, kuinka helppoa englantie tämä puhuu.

"Minne me tänään mennään?"

Jännitys kuitenkin katosi pian, sillä Dominique on todella rento, ja puhe on jopa minun ymmärrettävissä. Aloitettiin ihan vaan sillä, että verryttelimme itsenäisesti ravissa hetken aikaa, jonka jälkeen D kertoi, mitä korjattavaa ravissa olisi. Seuraavaksi tulimme ravipuomeja kevyessä istunnassa (Aivan kuin aikoja sitten alkeistunneilla, hah!). Tyhmänä oltiin vaihdettu uudet jalustinhihnat ennen valmennusta, ja reiät loppuivat kesken, jouduttiin tekemään kiepit, jotta jalustimet saatiin minulle riittävän lyhyiksi.

"Ok, ei sillä ole niin väliä, täällä on syötävää."

Dominique keskittyi ainakin tällä kertaa vain ratsastajaan, mikä on vain positiivinen asia. Estepuolella omaa istuntaani ei ole korjattu moniin vuosiin, nyt oli ilmeisesti sen aika. Tämän päivän teemana oli kontrolli. Hyppääminen aloitettiin siten, että tultiin pikkuristikko ravissa, ja pysäytettiin ennen seuraavaa estettä. Yllättävän hankalaa, sillä W on tottunut siihen, että tottakai me jatketaan reippaasti seuraavalle esteelle. Toistojen kautta W kuitenkin jarruuntui hienosti ilman ongelmia. Tätä tehtävää tehtiin moneen kertaan, jonka jälkeen lopulta esteiden välissä siirryttiin vain raviin ja tultiin seuraava este perään ravissa.

Tässä pähkäillään, mikä meni hyvin ja mikä ei.

Samalla teemalla jatkaen tultiin lopulta myös vesimattoa ja laatikkoestettä, siirryttiin siis ennen estettä raviin ja hypättiin ravissa. Tehtävä oli muuten kiva, mutta W selkeästi kyllästyi, kun kokoajan tehtiin samaa harjoitusta, ja muuttui velttoakin veltommaksi. Kyllähän se hyppäsi, mutta tammaa joutui jatkuvasti pyytämään eteen. W:n mielestä hyppääminen on tylsää kun kokoajan jarrutellaan, pitäisi päästä menemään lujaa!

Vesimaton ylityksessäkään ei mitään ongelmia.

Oman elämäni My Little Pony ♥

Omassa istunnassani minun pitää kiinnittää huomiota lähinnä vain katseeseen. Jään helposti tuijottamaan estettä sen sijaan, että katsoisin jo eteenpäin. Lisäksi yritettiin rentouttaa jännittyneitä käsiä, eikä lopputunnista käsiäkään tarvinnut enää korjata. Kaikenkaikkiaan pidin valmennuksesta, vaikka oli kurjaa hypätä veltolla hevosella, kun into Wermeltä hävisi jarruttelujen myötä. Ensikerralla ehkä sitten jotakin muuta.

Eilen Kaisa ratsasti Wermen, siitä tulossa postausta heti, kunhan saan käsiteltyä jaksan käsitellä kuvia