Porvoossa.

Tiedetään, tiedetään, ei oo meikäläistä näkynyt täällä blogin puolella ties kuinka moneen päivään. Yksi syy siihen on ollut se, ettei kameraa ole ollut tallilla mukana ja ilman kuvia on kurja kirjoitellakaan mitään.

Toinen syy on alla olevassa kuvassa:

Hän on Keijo Gepardi alias Kepa. Kepa on nyt viisitoista viikkoa vanha maatiaiskissanpentu. Keijo on varsinainen hurmurikisu, se mönkii aina oma-aloitteisesti syliin ja seuraa kuin pieni ankanpoikanen. Eihän sitä mitään postauksia ehdi kirjoittaa, kun on kontattava pikkukissan perässä pitkin lattioita.

Palaillaan nyt kuitenkin takaisin aiheeseen. Tosiaan lauantaina oli aikainen herätys, sillä suuntana oli Porvoon aluekoulukisat. Minun oli määrä startata Wermellä suokkiluokassa he:B3 ja Kaisan samainen rata avoimessa luokassa. Nyt siis kokeiltiin jännityksellä, jaksaako W jo kaksi luokkaa.

Näin verkassa..

..Ja näin radalla.

Herätyskello tosiaan soi jo ennen puolta viittä aamulla, ja tallille suunnattiin puolen kuuden maissa. Ahkeraa varusteiden pakkaamista autoon, hevosen letittämistä ja puunaamista, ja pian oltiinkin jo valmiina lähtöön. Oltiin saatu kilpailujärjestäjän kanssa sumplittua siten, että lähtisin oman luokkani lopussa ja Kaisa omansa alussa, jotta päivästä ei tulisi mikään idioottipitkä. Suokkiluokka alkoi tosiaan jo 6.30, joten yöllä oltaisiin saatu lähteä ajamaan kisapaikalle, jos en olisi päässyt luokan loppuun.

Navigaattorin mukaan matkaan menisi 2,5 tuntia, ja me varattiinkin kolme tuntia ajoaikaa. Ja kiirehän siinä silti meinasi tulla, heppa-auto kun ei kulje kuin sen 80km/h. Kisapaikalla pikainen hevosen kuntoonlaitto ja samantien verryttelemään. Koska saatiin heppa nopeasti kuntoon, jäi verkka-aikaa jo ihan säädyllinen varttitunti. Verryttelyssä W tuntui ihan tosi kivalta. Se liikkui omalla moottorilla eteen ja oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Paria ratsukkoa ennen omaa starttiani kaunis aurinkoinen sää muuttui tihkusateeksi, joka toi kuvioon uuden ongelman; Kenttä muuttui hyvin nopeasti liukkaaksi liejuksi, ja käynti oli ainut askellaji, jossa W:n jalat eivät lipsuneet. Ennen omaa vuoroani sade yltyi ukkoskuuroksi. Just niin mun tuuria, haha!

W oli radalla todella kiva. Ainut vaan, että koska kenttä oli kovin liukas, tamma muuttui hyvinkin varovaiseksi liikkeissään, ja ravi oli aika pientä ja maahansidottua. Itse keskityin radalla vain siihen, että pysyttäisiin pystyssä ja selvittäisiin hengissä radan loppuun saakka. Etenkin laukassa W liukastui pariin otteeseen ikävästi, mutta jatkoi kiltisti radan loppuun. Ajattelin, kuinka huono tuuri minulla kävi, että olin luokan viimeinen lähtijä, ja vain minulle kenttä oli niin liukas. Kisatoimijat kuitenkin sanoivat tuomareiden tietävän kentän liukkaudesta ja huomioivan sen arvostelussa.

Yllätyksekseni epätoivoisesta radasta selviytymisestä tuli reilut 62%, ja päädyin sijalle 13/33 mikä ei mielestäni ole ollenkaan hassumpi sijoitus siihen nähden, että kisattiin pääkaupunkiseudun porukassa ja nämä olivat itselleni ensimmäiset aluekoulukisat ties kuinka moneen vuoteen. Ehkä oma istuntanikaan ei ole niin huono kun luulin, tuomarit antoivat istunnasta 6 ja 6,5. Kummassakin pöytäkirjassa Wermeroosaa kuvailtiin nöyräksi ja kuuliaiseksi hevoseksi, ja siinä he osuivatkin ihan oikeaan. W on ihan huipputamma joka tekee töitä koko sydämestään!

Koska aikaa Kaisan ja W:n starttiin oli vielä pari tuntia, purettiin varusteet pois päältä ja lastattiin tamma autoon odottelemaan ja syömään heinää. Luppoaika kului kuitenkin nopeasti vaihdellessa läpimärät ratsastusvaatteet kuiviin vaihtovaatteisiin ja hörpätessä kahvit. Hevo taas ulos autosta, pikainen harjaus ja varusteet taas niskaan. Kaisalle jäi reilusti verryttelyaikaa, kuten tämä luultavasti halusikin. Kaisa uskaltaa laittaa hevoseen jo ihan reilustikin painetta, itse taas en oikeastaan sillä pelkään, että painetta tulee jo liikaa ja koko pakka leviää. Jätetään Kaisalle siis ne lennokkaammat ravit ja parempi muoto, hehe.

Uitettu rotta ja ylisöpö hevo.

Taas mennään!

Toisinkuin minä, Kaisa sai ratsastaa kauniissa auringonpaisteessa. Tuulinen keli oli jo hieman ehtinyt kuivattaa liejuista kenttää, mutta kyllä ratsukot edelleen liukasteli, tosin vähemmän kuin sateen aikaan. W näytti radalla todella kivalta, paria liukastumista lukuunottamatta. Myös Kaisa ja W sijoittuivat 13. ja luokassa lähtöjä kaikenkaikkiaan oli vähän alle kolmekymmentä. Prosentteja ratsukko sai reilut 61, ei siis ollenkaan hassumpa avoimessa luokassa. Pisteet olivat näissä kisoissa tiukassa, mutta mitään suuria piste-eroja ei tuomareiden välillä ainakaan meidän kohdalla ollut.

Kotimatkalle päästiin piakkoin uuden sateen saattelemana. Oli muuten alkuillalla perille päästyämme väsynyttä porukkaa, reissu kun kesti lähes puoli vuorokautta. Hengissä selvittiin, ja vaikkei rusetteja meille ropissutkaan, oltiin tosi tyytyväisiä. Ja mikä parasta, olin ylittänyt itseni ja omat odotukseni!

Nyt makaan jo toista päivää kotona sitkeän flunssan kourissa. Sunnuntaiksi ollaan ilmottauduttu Jyväskylään alue-estekisoihin, toivotaan että tervehdyn siihen mennessä. Onneksi Alatalon tallilla on aivan ihana ja reipas tallityttö joka lupautui liikuttamaan W-tammaa nyt viikolla. Yhden esteluokan nyt ratsastaa vähemmälläkin treenillä, kunhan hevo vaan on liikkunut säännöllisesti. Panadolia naamaan ja kyytipojaksi Finrexiniä niin jo on kumma jos ei flunssaa selätetä!