Vieläkö on villihevosia?

Näillä fiiliksillä mentiin tänään. Puunasin hevosen siistiksi (On muuten harvinaisen epämiellyttävää yrittää selvittää kuraista häntää), ja päästin sen kentälle irti kivojen patsastelukuvien toivossa. Kuitenkin heti, kun W huomasi olevansa irti, se kääntyi kannoillaan ja rallitteli innoissaan pierupukkilaukkaa ympäri kenttää, noh, se niistä patsastelukuvista.

 

En yhtään epäile etteikö Wermellä olisi kahden vapaapäivän jälkeen idioottivirtaa, mutta ihan tätä en odottanut. No, tänään otettiin sitten rallikuvia. Niin ja olihan Wermen kiinniotto jo itsessään ohjelmanumero, kun tamma lähti pukkilaukkaa vastakkaiseen suuntaan, kun sitä kohti lähti kävelemään. Tadaa, kaivoin leivän taskusta ja kuin taikaiskusta hetkessä tamma seisoi edessäni.

Kaveritkin katsoo tarhasta "Mitä ihmettä tuo idiootti oikein tekee."

Kuvaussessioiden jälkeen satuloin Wermen ja suuntasimme kentälle. Odotin innolla, olisiko Wermen ratsastettavuus muuttunut edelleen parempaan suuntaan, nyt kun hampaat oli raspattu ja lohjennut maitohammas poistettu. 

Harrastin siis epämääräistä päämäärätöntä kouluratsastusta, lähinnä yritin saada avut läpi ja testailin, että kaikki toimii kuten pitääkin. Omasta mielestäni tamma ainakin asettui helpommin, eikä lähtenyt juoksemaan, kun sitä yritti taivuttaa vasempaan kierrokseen. 

Kauaa en kentällä viitsinyt pyöriä, kun W sen verran kivasti toimi, ja kaikissa askelajeissa. Lähdettiin siis vielä maastoon köpöttelemään, nyt kun oli vielä valoisaa. On kyllä niin mukavaa ja rentouttavaa Wermen kanssa kahdestaan samoilla metsäteillä ja pieniä polkuja pitkin, kun hevonen on niin mahdottoman hyväntuulinen ja kääntymässä jokaiselle pikkupolulle mitä matkan varrelta löytyy. 

Sinne se heppanen jäi tyytyväisenä talliin syömään heinää, huomenna varmaankin sitten mennään taas maastoilemaan!

Niin ja edelleen saa kysellä jos jokin mietityttää, jotta saisin kysymyspostauksen vihdoin kasaan. Myös muita postausehdotuksia otetaan vastaan! 

Kiitti ja kuitti.

Maanantain estekarkelot

Sunnuntaina siis piti olla seuraestekisat Mäntyharjulla, mutta Eino-myrskyn takia ne jouduttiin siirtämään maanantai-iltaan.

Päivän vaihtaminen karsi osan lähtijöistä, ja 60cm ja 70cm luokat yhdistettiin yhdeksi luokaksi, mutta tämähän ei meidän menoa pysäytä. Polle puhtaaksi, tavarat kasaan ja autoon, ja eikun nokka kohti Mäntyharjua.

Kisapaikalla sain melkein heti vaihtaa kisavaatteet ja lompsia tutustumaan rataan, ja tällävälin porukat laittoivat uljaan ratsuni kuntoon. Rata oli oikein mukavan oloinen, helppoja teitä ja tilavia lähestymisiä. Koska lähdin luokassa jo toisena, päästiin heti maneesiin verryttelemään. W oli hieman veltto, kuitenkin kuunteli avut hyvin, ainoastaan vähän vajaalla turbolla.

Pian oli verryttelyt verrytelty ja oli meidän vuoro startata. Radalla oli yhteensä kaksitoista hyppyä, joista viisi kuului uusintaan, ja arvosteluna oli 367.2.

Radallakin Werme oli melko veltto, mutta kiltisti hyppäsi kaiken, ja virheittä. Toisessa vaiheessa jatkettiin samalla kaavalla, tasaiseen tahtiin ja normaaleilla teillä, supernopeaa aikaa emme saaneet, mutta sijoituttiin silti W:n kanssa kolmanneksi kymmenestä ratsukosta. Palkinnoksi W sai uuden harjan, samaa sarjaa kuin Relanderin ponitallin kisoista voittamamme. Kohtahan meillä on jo koko sarja kerättynä..

Tomerana!

Tänään oli Wermeroosan hammaslääkäripäivä. Eläinlääkäri tuli kotitallille, ja W pahaa aavistamattomana joutui hammaslääkärin kouriin. Käynti oli tarpeellinen, sillä tamman suusta löytyi lohjennut, irtoamaton maitohampaan palanen, joka poistettiin. Lisäksi W:llä oli molemmin puolin suuta piikkejä jotka raspattiin. Oli ainakin tarpeellinen hammashuolto, jospa ratsastuksen pienimmätkin ongelmat katoaisivat kuin tuhka tuuleen, kun hampaat ovat kunnossa.

Rauhoituksen vuoksi Wermellä on tänään vapaapäivä, saa nähdä mitä viikonloppuna touhuillaan!

Haliponi ♥

Keskiviikkona oltiin taas Kaisan tunnilla, ja oma epätoivoinen olo oli tipotiessään! Werme oli kuuliainen ja teki kaiken juuri kuten pyysin, ja tuntui, että itse osasi ratsastaa paremmin kuin pitkään aikaan. Olo ei ollut enää kuin alkeisratsastajalla! Jee, ehkä tästä se ylämäki taas alkaa!

Harjoituksena oli puomeja ja kavaletti ympyrällä. Ei, kyseessä ei kuitenkaan ollut puomi/estetunti, vaan tavallistakin tavallisempaa kouluratsastusta. Puomit ja kavaletit tultii hitaassa ravissa, ja tarkoituksena oli saada W venyttämään ravia puomeilla ja käyttämään takajalkoja. Alussa tultiin puomeille vähän turhankin vinhaa vauhtia "Jiihaa, nyt päästiin asiaan"-fiiliksellä, mutta toistojen kautta tehtävä onnistui jo todella hyvin, ja W alkoikin nopeasti kantamaan itseään ihan toisella tavalla, selkä ylhäällä ja tasaisessa tahdissa.

Laukatkin nousi hyvin kumpaankin suuntaan, kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen hevoseen ja tottakai myös itseeni. Jipii, sain pitkästä aikaa taputtaa itseäni olkapäälle, hyvä tyttö! Kaisakin kehui istunnan parantuneen huimasti, tästä on taas hyvä jatkaa.

Tänään olisi pitänyt olla seuraestekisat Mäntyharjulla. Sattui kuitenkin Eino-myrsky tälle suunnalle, ja kisojen järjestäjä näki parhaaksi perua kisat ihan turvallisuussyistä. Toisaalta ihan hyvä, ei hevosten tarvitse ottaa turhia kierroksia tuollaisista pikkupuhureista. Tänään sitten päätettiin antaa W-tammalle vapaapäivä, käytiin vaan seurustelemassa ja harjailemassa tamma.

"Tuon äänen minä tunnen, leipää tänne ja äkkia mamma!"

Werme oli tänään kovin seurallisella tuulella. Ei yhtään röyhkeän oloinen kuten viimeviikolla. Vähennettiinkin silloin päivittäistä kaura-annosta, nyt on tamma taas tasaantunut normaaliksi. Tuntuu kuin hiukset ja naama olisi edelleen täynnä turvetta, W:llä oli tänään pakonomainen tarve haistella meikäläisen hiukset ja naama tarkasti. Liekö ihmetteli, olenko ostanut uuden shampoon? Wermen kanssa on vaan niin mukava seurustella tamman karsinassa, se kun jaksaa olla niin utelias ja hyväntuulinen. Kun tamman viereen menee kyykkyyn, W laskee päänsä ihan lähelle ja jää siihen tyytyväisenä pällistelemään. Ihana haliponi!

Tämän päivän estekisat siirrettiin huomisiltaan, ja luokka 70cm yhdistettiin luokaksi 60-70cm. Huomenna siis uusi yritys!

Jee, pitkästä aikaa esteitä!

Olen ollut todella harmissani, kun lokakuun aluekatsastukset peruttiin Kaakkois-Suomen alueelta vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Ja lähipiiriltä saatiin muutenkin palautetta, että valmentaja ei välttämättä sopisi meille.

Aloin olla jo maani myynyt, että mistä löytyisi estevalmentaja, joka kävisi esimerkiksi kerran kuussa viikottaisen valmentajan lisäksi katsomassa kehitysaste ja tilanne missä mennään. Selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että Itä-Suomen aluevalmentaja Tuomas Jauhiainen kävisi sillointällöin, kuitenkin säännöllisesti Mäntyharjussa valmentamassa.

Eikun tuumasta toimeen, ilmottauduttiin siis sinne. Valmennus oli eilen, ja olen enemmän kuin tyytyväinen!

Aloitettiin verryttely sileällä, tehtävänä oli toisella pitkälläsivulla tehdä pohkeenväistöä, päädyssä muutama askel käyntiä, seuraavalla pitkälläsivulla avotaivutusta ja päätyyn laukkaympyrä puomin yli. Mielestäni on mukavaa, että myös estevalmentajat malttavat työstää sileällä, eikä käydä pikaisesti kaikki askellajit läpi ja äkkiä esteille.

Harjoituksessa Werme oli herkkä ja teki kaiken pyytämäni kiltisti, joskin se kulki ihan riemuidioottina sähköjäniksenä. Vasempaan kierrokseen se heitti laukannostossa pari kertaa pukit, mutta pikkuvikoja, kun tamma muuten toimi kovin mallikkaasti.

Kävelytauon jälkeen aloitettiin hyppääminen ihan tavallisella ristikolla. Koska hevonen on vasta nelivuotias, ja ihan vieras valmentajalle, tehtiin ensimmäinen lähestyminen ravissa. Ja kaikki sujui kuten Wermen kanssa yleensäkin esteillä; Iiiso hyppy ja iloista laukkaa esteen jälkeen.

"Ehkä pääsen yli, ehkä en"

Tultiin ristikkoa kumpaankin suuntaan, ja myöhemmin jatkettiin ristikolta vielä linjana okserille. Oikeassa kierroksessa taas oli tarkoituksena kääntyä esteeltä tiukasti vasemmalle, mutta koska nuorella hevosella on vielä heikohko tasapaino, saatiin me Wermen kanssa jatkaa esteeltä suoraan vasemmassa kierroksessa. Valmentaja on mielestäni ammattitaitoinen silloin, kun osaa suhteuttaa tehtäviään ratsukon tasoon, eikä yritä saada kaikkia samaan muottiin.

Verkkahyppyjen jälkeen tehtiin hetki taas ravityöskentelyä, Jauhiaisen sanoin "Laitetaan hevoset ajattelemaan välillä jotakin ihan muuta kuin esteitä.". Tämäkin on fiksua, ihan vaikka W:n jaksamisenkin kannalta.

Jatkettiin työskentelyä, mentiin yhden laukan sarjaa, ja parin toiston jälkeen jatkettiin muurille. Wermen tuntien tämäkään ei tammalle ollut mikään ongelma, mitä erikoisempi este, sen isompi hyppy! Kun muuria oli tultu kumpaankin suuntaan, otettiin lopuksi vielä kaareva linja laineelta okserille.

Valmennuksen lopuksi mentiin vielä rata, johon sisältyi seitsemän hyppyä, eli kaikki esteet ylitettiin radan aikana kerran. Radalla huomasin, että W alkoi selkeästi väsymään, kun muutamat ristilaukat esteiden välille tuli. Werme kuitenkin teki tehtävän todella kiltisti ja ilman varsinaisia virheitä, joten päätin että tämä riittää tälläkertaa, turha väsyttää tammaa turhaan. Jauhiainenkin oli samaa mieltä ja mielessäni kaiku vieläkin sanat "Ei teidän tarvitse mitään todistella".

"Mahtava" "Uskomaton" "Mikä hyppykyky" olivat sanoja ja lausahduksia, mitä valmennuksen aikana kuului valmentajan suusta useampaankin otteeseen. Lämmittää kovasti omaa mieltä kuulla ulkopuolisen kommentteja hevosesta, jonka kanssa on työskennellyt varsan syntymästä asti. "Ei tämä hevonen mitenkään erityisen kaunis tässä paikallaan seistessä ole, mutta hyvänen aika kun se on liikkeessä ja varsinkin hypätessä..". Minun mielestäni Werme on maailman kaunein suomenhevonen, vaikka sitten seistessään tarhassa kuraisena kuin mikäkin kameli. Omahan se aina on ihanin!

Niin ja valmennuksen rohkaisemana ilmoittauduttiin sunnuntain kisoihin Mäntyharjulle, estekorkeutena tuttu ja turvallinen 70cm!

Pitkästä aikaa jotakin asiaa tännekin!

Koulukisojen jälkeen olen itse lähinnä maastoillut, ja keskiviikkona oli taas Kaisan tunti. Joka meni yllättävän hyvin, laukat nousivat ja tamma oli muutenkin kovin notkea.

Välissä sitten taas äiti pääsi hevosen kyytiin, ja eilen minä sitten taas vapaapäivän jälkeen heppailin. Kenttä on ollut nyt vaihtelevasti melkoisen kuraisessa kunnossa, eikä voitu toteuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaista hyppäämistä, joten laitettiin muutamat puomit kentälle.

Uljas ratsuni saapuu portille ällölällin läpi.

Alusta asti Werme oli jotenkin suhteellisen hankala ratsastaa, pelkkä asettuminenkin tuntui olevan mahdoton tehtävä.

Joku turpahirviö sanoo olevansa nälkäinen.

Werme on nyt noin viikon ollut jollakin tapaa hieman röyhkeä, idioottivirtaa. Ratsastaessa ravissa se haluaisi juosta kuin Vermon takasuoralla, ja laukassa olisi pitänyt kiitää kuin pikajuna. Pieniä erimielisyyksiä vauhdin säätelyssä siis.

Viimeinen kuva kertoo mm. kaiken. Puomien meno oli pakko aloittaa käynnissä, muutan tuo kersa hyppäsi kerralla kummankin kapulan yli. Hassu heppa, huomenna se pääsee tositoimiin, kun mennään Tuomas Jauhiaisen estevalmennukseen.