Jee, pitkästä aikaa esteitä!

Olen ollut todella harmissani, kun lokakuun aluekatsastukset peruttiin Kaakkois-Suomen alueelta vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Ja lähipiiriltä saatiin muutenkin palautetta, että valmentaja ei välttämättä sopisi meille.

Aloin olla jo maani myynyt, että mistä löytyisi estevalmentaja, joka kävisi esimerkiksi kerran kuussa viikottaisen valmentajan lisäksi katsomassa kehitysaste ja tilanne missä mennään. Selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että Itä-Suomen aluevalmentaja Tuomas Jauhiainen kävisi sillointällöin, kuitenkin säännöllisesti Mäntyharjussa valmentamassa.

Eikun tuumasta toimeen, ilmottauduttiin siis sinne. Valmennus oli eilen, ja olen enemmän kuin tyytyväinen!

Aloitettiin verryttely sileällä, tehtävänä oli toisella pitkälläsivulla tehdä pohkeenväistöä, päädyssä muutama askel käyntiä, seuraavalla pitkälläsivulla avotaivutusta ja päätyyn laukkaympyrä puomin yli. Mielestäni on mukavaa, että myös estevalmentajat malttavat työstää sileällä, eikä käydä pikaisesti kaikki askellajit läpi ja äkkiä esteille.

Harjoituksessa Werme oli herkkä ja teki kaiken pyytämäni kiltisti, joskin se kulki ihan riemuidioottina sähköjäniksenä. Vasempaan kierrokseen se heitti laukannostossa pari kertaa pukit, mutta pikkuvikoja, kun tamma muuten toimi kovin mallikkaasti.

Kävelytauon jälkeen aloitettiin hyppääminen ihan tavallisella ristikolla. Koska hevonen on vasta nelivuotias, ja ihan vieras valmentajalle, tehtiin ensimmäinen lähestyminen ravissa. Ja kaikki sujui kuten Wermen kanssa yleensäkin esteillä; Iiiso hyppy ja iloista laukkaa esteen jälkeen.

"Ehkä pääsen yli, ehkä en"

Tultiin ristikkoa kumpaankin suuntaan, ja myöhemmin jatkettiin ristikolta vielä linjana okserille. Oikeassa kierroksessa taas oli tarkoituksena kääntyä esteeltä tiukasti vasemmalle, mutta koska nuorella hevosella on vielä heikohko tasapaino, saatiin me Wermen kanssa jatkaa esteeltä suoraan vasemmassa kierroksessa. Valmentaja on mielestäni ammattitaitoinen silloin, kun osaa suhteuttaa tehtäviään ratsukon tasoon, eikä yritä saada kaikkia samaan muottiin.

Verkkahyppyjen jälkeen tehtiin hetki taas ravityöskentelyä, Jauhiaisen sanoin "Laitetaan hevoset ajattelemaan välillä jotakin ihan muuta kuin esteitä.". Tämäkin on fiksua, ihan vaikka W:n jaksamisenkin kannalta.

Jatkettiin työskentelyä, mentiin yhden laukan sarjaa, ja parin toiston jälkeen jatkettiin muurille. Wermen tuntien tämäkään ei tammalle ollut mikään ongelma, mitä erikoisempi este, sen isompi hyppy! Kun muuria oli tultu kumpaankin suuntaan, otettiin lopuksi vielä kaareva linja laineelta okserille.

Valmennuksen lopuksi mentiin vielä rata, johon sisältyi seitsemän hyppyä, eli kaikki esteet ylitettiin radan aikana kerran. Radalla huomasin, että W alkoi selkeästi väsymään, kun muutamat ristilaukat esteiden välille tuli. Werme kuitenkin teki tehtävän todella kiltisti ja ilman varsinaisia virheitä, joten päätin että tämä riittää tälläkertaa, turha väsyttää tammaa turhaan. Jauhiainenkin oli samaa mieltä ja mielessäni kaiku vieläkin sanat "Ei teidän tarvitse mitään todistella".

"Mahtava" "Uskomaton" "Mikä hyppykyky" olivat sanoja ja lausahduksia, mitä valmennuksen aikana kuului valmentajan suusta useampaankin otteeseen. Lämmittää kovasti omaa mieltä kuulla ulkopuolisen kommentteja hevosesta, jonka kanssa on työskennellyt varsan syntymästä asti. "Ei tämä hevonen mitenkään erityisen kaunis tässä paikallaan seistessä ole, mutta hyvänen aika kun se on liikkeessä ja varsinkin hypätessä..". Minun mielestäni Werme on maailman kaunein suomenhevonen, vaikka sitten seistessään tarhassa kuraisena kuin mikäkin kameli. Omahan se aina on ihanin!

Niin ja valmennuksen rohkaisemana ilmoittauduttiin sunnuntain kisoihin Mäntyharjulle, estekorkeutena tuttu ja turvallinen 70cm!