Esteitä

Olen ollut kovin laiska, nimenomaan postausten kirjoittamisessa. Masentaa kommentit, joissa valitetaan kuvien huonosta laadusta. Ok, tottakai on kiva katsella hyviä otoksia, mutta näillä keleillä ja hämärissä olosuhteissa omalla kuvauskalustollani ei vaan saa onnistuneita kuvia, pahoitteluni siitä. Yritetään olla onnellisia siitä, mitä meillä on, ehkäpä joskus luovun pihiydestäni ja päivitän kuvauskalustoani nykyaikaan.

Viikko sitten lauantaina oltiin kuitenkin Tiinan valmennuksessa hyppäämässä. Ihan mielenvirkistykseksi ja omaksi iloksi, W kun niin tykkää hyppäämisestä.

Koska oma uusi hevosautoprojekti on vielä kesken, oltiin tyytyväisiä saadessamme tallinpitäjän hevosauto lainaan, hevonen tavaroineen kyytiin ja menoksi! W Käyttäytyi paikanpäällä oikein siivosti, vaikkakin tarhassa möllöttäville lajitovereille piti vähän puhallella ja tuijottaa pää korkealla.

Niin ja valmennuksessa tositoimiin pääsivät myös upouudet mustat ihanat Eskadronin suojat, kun edelliset olivat kirpparilaatua ja aika huonossa kunnossa. Nyt meillä on samanlaiset mustaja ja pinkkinä, jee! Olen todella pitkään ollut Vereduksen kannattaja (Koska todella hyvännäköisiä suojia!), mutta tajutessani Eskadronien keveyden Vereduksiin verrattuna olen näihin todella tyytyväinen.

Takaisin asiaan. Alussa verryteltiin omatoimisesti, valmentajan ja muiden rakentaessa esteitä. Wermeroosalla oli alla pitkä maastoilukausi, vain pieniä pätkiä ravia ja laukkaa, joten voitte vain kuvitella, kuinka taipuisa ja hyvin avuilla kanki ja ei-niin-avuilla tamma oli. Tämän annan kuitenkin anteeksi, ja maastoilu ja ei niin totinen meno on välillä tarpeeseen, vaikkakin järjestystä joutuu myöhemmin etsimään enemmän.

Työskentely aloitettiin puomiharjoituksella, jossa pitkän sivun keskellä sekä päissä täyskaarroilla oli puomit. Aloitettiin helpolla tehtävällä, jossa puomit tultiin kaikki peräjälkeen kaarevalla uralla kumpaankin suuntaan, ja lopulta ne korotettiin esteiksi ja sama uudestaan. W:n jyräämisestä ja apuja vastaan kaatumisesta huolimatta lähestymiset onnistuivat hyvin, ja tietkin olivat ihan järkeviä.



Näitä kolmea estettä tultiin useampaan otteeseen millon mistäkin suunnasta, välillä suoraan ja välillä taas täyskaarron kautta, olin ihan yllättynyt Wermen käätyvyydestä, pienetkin tiet onnistuivat moitteitta. Jes, jotakin kehitystä on siis tapahtunut!

Lopuksi tultiin vielä lyhyttä rataa, johon sisältyivät aikaisemmin harjoitellut pystyt, ja perään vielä portti- ja ristikko-okserit. W alkoi lopussa taas väsymään, joka johti siihen, että ristilaukkoja tuli alastullessa enemmän kuin normaalisti. Kuntoa lisää, kyllä se siitä! Kaikenkaikkiaan Werme oli hieman veltto ratsastaa, liekö johtuu läpiratsastuksen puutteesta, eikä tamma edes tällä kertaa liioitellut hypyissään, ehkä se alka oppimaan.

Menneellä viikolla Wermellä on ajettu paljon, mikä tekee todella hyvää Wermen mielelle, se kun niin kovasti tykkää siitä(kin) touhusta. Myöhemmin luvassa postausta myös eilisestä Wermen ratsutuksesta.

Loppukevennyksenä Werme the kärryponi viikonlopulta. :)

Joulu on taas!

Nyt on aika huokaista ja antaa aikaa itselleen. Kaikki murheet ja tekemättömät tehtävät saa unohtaa ja nauttia elämästä sekä olemisesta täysin siemauksin. Vaikka ulkona ei ole lunta nimeksikään ja ratsastuskenttäkin oli kesäkunnossa, yritetään unohtaa pimeys ja synkkyys ja keskitytään ihaniin asioihin!

Ihanaa joulua kaikille! 

Uutta postaustakin pukkaa, kunhan jouluhössötyksestä on selvitty, malttakaahan odotella! ;)

"Tätä ei kyllä tässä paikallaan seistessä uskoisi hyppyhevoseksi"

Eilen päästiin taas pitkästä aikaa Mäntyharjuun Tuomas Jauhiaisen estevalmennukseen. Tälläkertaa kaveriksi mukaan lähti Hitti, ja W:llä näytti olevan oikein mukavaa, kun oli matkaseuraa. Wermellä on tapana kolistella autossa, mikäli tiessä sattuu olemaan monttu tai muutenvaan kyyti on tamman mieleen turhan epätasaista, nyt kuitenkin auton takaosassa oli ihan hiljaista, ja valvontakamerasta katsellessa hevoset nenittelivät tyytyväisinä heinää syöden.

Valmennuksessa aloitimme verryttelyn ensin itsenäisesti, sitten puomityöskentelyllä. Alussa W oli kuin jokin sähköjänis, laukannostoissa riemupukit ja ravissa muutenvaan tamma olisi halunnut kiitää kuin mikäkin ravihevonen. Mukavaa, kun hevonen on innokas!

Ainut ongelma ratsastettavuudessa oli hevosen vinous vasempaan kierrokseen. Tai ei ehkä vinous, vaan kaatuminen apuja vastaan. Tamman sai helposti korjattua, mutta pian se jo oli samassa pisteessä, läpiratsastusta vailla siis! Ei tuo mikään paha todellakaan ollut, mutta mielellään taitavampi käy muistuttamassa Wermeroosaa siitä, miten liikutaan ja millä tavalla.

Aloitettii hyppääminen pienellä maneesin keskellä olevalla pystyllä, ja tätä tultiin kahdeksikkona. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka helposti laukat vaihtuvat jo esteen päällä. Itse kuitenkin huomaan oman painoni olevan helposti jommallakummalla puolella, jonka mukaan W laukkaa valitsee tullessaan esteeltä alas. Syytetään muutamasta väärästä laukasta siis minua.

Kun keskiestettä oli hypätty verryttelyksi riittämiin, jatkettiin samaa, kuitenkin ottaen kahdeksikon "päätyihin" mukaan pystyt. Tehtävänä oli laskea askeleita siten, että jokaiseen kaarteeseen tulisi saman verran askelia. Tämäkin tehtävä onnistui mielestäni todella hyvin, vaikkakin meille annettiin vähän vapautta askelmäärässä nuoren iän takia. 

Kahdeksikkotehtävän jälkeen alettiin harjoittelemaan kaarreratsastusta, helpolla kaarrelähestymisillä okserille ja trippelille. 

"On se vaan niin helpon näköistä, kun sen osaa", tuli valmentajan suusta kommentti, mikä todellakin lämmittää mieltä. Itsehän Wermellä olen pääasiassa alusta asti hypännyt, joten ehkä ollaan ainakin jotakin tehty oikein! Jes!

Lähestymiset pituusesteille sujui mielestäni ihan perussiististi, saattoi siellä pari huonompaa lähestymistä joukossa olla, mutta ei mitään mahdottomia paikkoja kuitenkaan. 

Pahoittelen taas kuvien huonoa laatua, parempi huonot kuvat kuin ei kuvia ollenkaan? 

Kokonaisuudessaan valmennus meidän osin sujui kivasti, vaikkakin W oli hieman veltto ratsastaa. En kuitenkaan moiti, sillä tehtävät Werme hoiti tapansa mukaan mallikkaasti, ei vaan niin täysillä tehoilla kuin normaalisti. 

Ja voi tätä materiaonnellisuutta, W nimittäin sai upouudet mustat Eskadronin etu- ja takasuojat, nyt kelpaa taas hypellä!

Päivän Hitti!

Mitä tämä on, viikkoon en ole Wermellä ratsastanut ja tänään illasta olisi estevalmennus. Hups. On W kuitenkin ihan hyvin viikolla liikkunut äitini toimesta, mutta voi olla, että valmennuksessa menee hetki, ennenkuin tamma on omilla avuillani. No, oma moka, nimittäin lauantaina olisin hyvin ehtinyt ratsastamaan, mutta pääsin taas "väärää rotua" edustavan heppasen kyytiin.

Kuskia taitaa vähän jännittää!

Hitfeyer van 'tgebergte, eli Hitti pääsi joutui töihin ja kestämään könötystä ja pomppimistani, kun tämän omistajalla oli menoja. 

Siitä asti, kun hain hevosen tarhasta, Hitti selvästi yritti sanoa "Nyt kyllä oot erehtyny hevosesta!", niin ihmeissään se puhisi ja touhusi, kun harjailin sitä karsinassa. Vaikka Hitikäinen touhukas olikin, kovin kiltti se silti on. Itseäni vähän harmittaa se, että minusta on tullut vähän turhan arka vieraiden hevosten kanssa, vaikka tietäisin niiden olevan ihan rauhallisia. Ei ratsastus niinkään, vaan kuntoon laittaminen. Johtunee siitä, kun kerran olen saanut ikävän potkun hokkikengällä reiteen, eikä houkuta kokea samaa asiaa uudelleen. Ehkä vain olisi touhuttava enemmän muiden, kuin W:n kanssa, jotta pystyisi olemaan vähän rennommin vieraidenkin karvakorvien kanssa.

Alkukävelyiden jälkeen verryteltiin ravissa, ihan tavallisia asioita kuten asetuksia ja siirtymisiä tehden, jotta yhteinen sävel taas löytyisi. Tämähän on jo kolmas kertani Hitin selässä, joten sinänsä tiesin jo, kuinka hevonen toimii. 

Ei me mitään temppuja Hitin kanssa tehty, pysyttiin ihan perusasioissa, kunhan hevonen on tyytyväinen ja on saanut riittävästi liikuntaa. Herra oli kokoajan todella kiltisti, vaikka pari kaveria tekikin omia rodeoitaan kentän vieressä tarhoissaan, ja jopa W-tamma villitteli omassa tarhassaan.

"Hei!! Tässä on selvästi tapahtunut joku väärinkäsitys!"

Laukka jos jokin on Hitin kanssa mukavaa! Niin ihana keinuhevoslaukka, jossa on kiva ja helppo istua. Laukassakin pysyteltiin helpoissa asioissa, kuten temponvaihteluissa, ja niissäkin herra hevonen toimi oikein mukavasti. Muutenkin Hitti tuntui alusta asti olevan hyvin avuilla ja kuuliaisena, eikä vetänyt palkokasvia nenään, vaikka saatoinkin vähän könöttää ja heilua. On se vaan aina yhtä jännää, kun pääsee vieraan hevosen kyytiin!

Hyvällä könötyksellä mennään!

Huh, hengissä selvittiin!

Tällainen vieraileva tähti tälläkertaa, myöhemmin asiaa tämänpäiväisestä estevalmennuksesta. 

Pakkasponi

Jee, lunta ja pientä pakkastakin!

Pientä epätoivonpoikasta on ilmassa ollut, kun on vuoroin ollut kurakelit ja vuoroin taas maa on niin kova ettei mennä muuta kuin käyntiä.

Nyt kuitenkin satoi sen verran reippaasti lunta, että päästiin menemään pieniä ravipätkiä ja tehtiin jopa parit laukannostot. W-tamma on ollut aika kevyellä liikutuksella juurikin näiden ei-niin otollisten kelien vuoksi, joten idiootti sähköjänis-virtaa löytyy vaikka muille jakaa.

On onni, että perheessä on ammattitutkinnon suorittanut kengittäjä, tässäkin tilanteessa isäni oli pelastava enkeli. Kun lumi oli vielä nuoskalunta, olisi se ikävästi jäänyt tieroiksi tilsakumittomaan kavioon, mutta ihana isä suostui laittamaan ne ennen ratsastusta, jee!

Itseasiassa odotin Wermeltä paljon pahempaa, tamma kuitenkin otti ratsastuksen alla olevien vapaiden jälkeen yllättävän lunkisti. Kovin kiltisti tamma oli harjatessa, kuitenkin oma utelias ja touhukas itsensä.

Alkukävelyiden jälkeen aloitin tekemällä lyhyitä käynti-ravi siirtymisiä ja asetteluja, jotta tamman saisi heti alusta asti kuulolle. Ja täm'h'n toteutui yllättävän hyvin olosuhteisiin nähden. Ihana W!

Alussa tamma toki oli hieman hidas pohkeelle, mutta lapojen ja koko etuosan ollessa hyvin hallinnassa Werme kuitenkin toimii lähes kuin ajatus. Tälläkertaa tein laukannostot ympyrällä, ja ne onnistuivatkin todella hyvin, tosin ensimmäinen nosto vasempaan kierrokseen pienen pukin kautta.

Vaikka lunta oli jo tullut ihan mukavasti, oli kenttä vielä omaan makuun hitusen turhan kova, joten kentällä mentiin vain hetki jonka jälkeen siirryttiin maastokävelylle.

En tiedä, mistä meidän perheen käsite "hevosen hymyily" tulee. Se ei liiity ylöspäin suuntautuviin suupieliin, tai ihmismäiseen hymyilyyn, mutta kahdessa ylemmässä kuvassa W hymyilee. Tältä näyttää tyytyväinen hevonen, maastossa kävellessä hevosenkin hyvän fiiliksen aistii, kun se pää rennosti matalalla, korvat tötteröllä uteliaana katselee ympärilleen. Tämä on se asia, jossa omat hermoni lepäävät. Tyytyväinen hevonen saa ratsastajankin hymyilemään.

"Mulla on hirvee nälkä, syömpä alkajaisiksi tämän pienen puun.."

 Jaa, mistäkö paljastuu Wermeroosan rotu? Jep, se on perinyt emältään valtavan ruokahalun, ja yllä olevassa kuvassa W kaivaa lumen alta jäkälää kuin poro, huomatkaa onnellinen ilme!

♥

Ja isot pahoitteluni, aika on ollut todella kortilla, en ole ehtinyt teille väsäilemään mitään joulukalentereita tai muita mukavuuksia, juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja yritän saada tarvittavat asiat hoidettua. Itse pääsen heppailemaan seuraavan kerran luultavasti viikonloppuna sekä omalla, että vieraallakin heppakaverilla.

Niin ja seuraavana maanantaina suunnataan taas Mäntyharjuun Jauhiaisen estevalmennukseen, siitäkin sitten postausta tulossa!