Sataa vaan, kokoajan. Aurinko on jokin outo sääilmiö, jota ei ole näkynyt kunnolla pitkään aikaan. Ehkä se kesä sieltä vielä tulee, ja nämä hyytävän kylmät ja sateiset kelit väistyvät.
Olen ollut laiska, enkä ole jaksanut kirjoittaa teille. Postauksia alkaa olemaan jonoksi asti, kun Niinisalon reissun viimeinen osa on julkaisematta (..ja kirjoittamatta..) ja kuvia olisi Wermen ratsutuksestakin vaikka millä mitalla. Olen myös lupaillut postausta meidän hevoskuljetusautosta, eipähän lopu hetkeen ideat kesken. Pahoittelen aikaansaamattomuuttani (onhan tää sana?). Anyway, nyt on niin huippujuttu, että se kiilaa kaikki jonossa olevat asiat.
Kisapäivää vietettiin kauniin aurinkoisessa ja helteisessä säässä.. Not!
Nimittäin eilen Wermeroosa starttasi Kaisan ratsastamana Mäntyharjun aluekisoissa ensimmäisen helppo A-ratansa. Rata oli tosiaan A-merkin kouluohjelma, eikä tamman suoritusta tarvitse hävetä lainkaan, W näytti radalla todella hyvältä! Heti tervehdyksen jälkeen tapahtui radan ainut selvä virhe, kun ravin sijaan W nosti laukan. Kaisa sai korjattua virheen pian, ja tämän jälkeen rata olikin todella siisti ja sujuva loppuun saakka. Virheestä huolimatta prosentteja kertyi 61,019 johon ollaan oikein tyytyväisiä. Nämä prosentit riittivät jaettuun 14. sijaan, koko luokassa oli kuitenkin 29 starttaavaa ratsukkoa joten ei ollenkaan hassummin. W taisi olla myös luokan nuorin hevonen, hih! Äidin kanssa muisteltiin, että tämän ikäisenä Wermen emä Wilma kilpaili vasta Helppo C ja -B luokissa. Saapa nähdä, mihin tämän kanssa vielä päästään, kunhan ikää, kokemusta ja tasapainoa tulee vielä lisää.
Peruutus.
Itsekin olen vähän lupaillut käyväni myös koulukisoissa, vaikken ehkä niin kouluratsastajatyyppiä olekaan. Koulukisat menee niin kuolettavan hitaasti, eikä omin silmin pysty arvioimaan kuinka muilla ja itsellä rata sujui. Lisäksi on mielestäni surullista, että joskus selviä virheitä ja rikkoja (ja jopa väärinratsastuksia!) tehnyt ratsukko pärjää paremmin kuin sellainen, joka tekee siistin ja tasaisen suorituksen vaikkei ehkä niin näyttävästi. Estekisat puolestaan menevät nopeasti, ja heti radan jälkeen tietää, onko mahdollisuuksia sijoittua vai voiko jo lähteä kotimatkalle. Lisäksi koulukisat jännittää itseäni estekisoja enemmän, kun rata pitäisi muistaa ulkoa ja suorittaa se vielä siististikin! Heh, ehkä yritän ryhdistäytyä nyt vähän ja kisata myös koulua enemmän.
Myös keskiravissa alkoi olla jo vähän enemmän näyttävyyttä!
Lopuksi vielä rata puhelinlaatuisena videona.
Seuraavat kisat tulevat todennäkoisesti olemaan Mäntyharjun estekisat, joissa olisi edessä aluestartti luokassa 80cm! Koulukisoja ei ole vielä itselleni löytynyt, ne siis vielä kisakalenteriin etsinnässä.. :)
Niin. Tänään on kulunut viisi vuotta Wermeroosan syntymästä. Vastahan W oli pieni honkkeli maitovarsa bambimaisine silmäripsineen. Tuitusta pikkuriiviöstä on kasvanut mitä mainioin ja rakkain tötterökorva, jonka kanssa voi tehdä lähes mitä vaan.
Viisi vuotta sitten näihin aikoihin elettiin jännittäviä hetkiä, kun Wilma-emä näytti vielä jumppapallon nielaisseelta ja innolla odotettiin uutta hevosvauvaa perheeseen. Mietittiin tuleeko sieltä tamma vaiko orivarsa ja pyöriteltiin nimiä päässä, mutta varmaa oli, että nimi sisältää sanan "werme".
2009
2010
2011
2012
2013, tasan vuosi sitten otettu kuva, kun W täytti 4.
Paljon onnea Wermeroosa 5v ♥
W:tä ei oikein kuvailut kiinnostanut, mut hei kattokaa nyt miten jättiläinen se on!
Synttäreiden kunniaksi Kaisa ratsasti Wermen tänään, ja W näytti niin hyvältä, ai että! Tästä tulossa postausta, kunhan ehdin käsitellä kuvia.
Oltiin tänään tosiaan seuraestekisoissa, ja startattiin neljännessä luokassa, korkeutena 80cm. Kyllä tämän tytön polvet etukäteen tutisi, sillä kotona oltiin hypitty vain harvakseltaan, ja menneellä viikolla kerran hypättiin yksittäistä 80 senttimetriin saakka. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni? Kuitenkin 60 ja 70cm on mennyt kisoissa tähän asti sen verran helposti, että ajateltiin nyt kokeilla sitä kasikymppiä, josko heinäkuussa päästäisiin Mäntyharjun aluekisoihin hyppäämään.
Ihan tärähtäneet verryttelijät!
Verryttelyssä tamma tuntui alussa hieman tahmealta, mutta ensimmäisten verkkahyppyjen jälkeen tahmeus oli poissa, huh! Rehellisesti ajattelin, että meille tulee virhepisteiden ennätys, mutta verryttely sai mieleni muuttumaan. Verkkahypyissä ei ollut minkäänlaista ongelmaa, helppoa kuin heinänteko! Lähdettiin radalle siis luottavaisin mielin.
Monen muun kompastuskivet, erikoisesteet ovat meidän vahvuuksia.
Rohkaistakseni itseäni, kävin heti radalle päästyäni näyttämässä Wermelle radan ainoan erikoisesteen, laineen jolle moni muu oli jo kieltänyt. Saatiin lähtömerkki ja lähdettiin matkaan! Heti ensimmäiseltä esteeltä tultiin väärällä laukalla alas, ja omaa tyhmyyttäni en malttanut vaihtaa laukkaa ravin kautta, ja katastrofi sai alkunsa. W muisti, että laukka pitää vaihtaa, joten tamma vaihtoi tyytyväisenä laukan edestä, muttei takaa ja oltiinkin jo ristilaukassa. Seuraava este oli okseri, ja ajeltiin kyllä ihan sitä päin. "Voi Werme raukkaa", ajattelin kun selvittiin katastrofihypystä kompastumatta lenteleviin puomeihin. Kuvaajana toiminut äitinikin häkeltyi niin, ettei tältä esteeltä ole ainuttakaan kuvaa, haha!
Sarjastakin selvittiin ongelmitta, jes!
Loppurata kuitenkin sujui hyvin. Jännitin etukäteen radalla ollutta sarjaa, sillä viime kisoissa sarja ei meillä mennyt ihan putkeen. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, vaikkakin kahden laukan väli meinasi jäädä meille hieman pitkäksi. Neljän virhepisteen vuoksi ei jatkettu toiseen vaiheeseen, mutta tämän paremmin ei tamma olisi voinut hypätäkään. Nuo virhepisteet laitan kyllä ihan omaan piikkiin, olin tyhmä kun en ajoissa siirtänyt raviin ja vaihtanut laukkaa. Siten ei todennäköisesti olisi pudotettu sitäkään estettä. No, ensikerralla sitten paremmin!
Kävelytin tammaa maastakäsin, ja oltiin jo lastaamassa hevosta, kun tuli kuulutus jonka mukaan olin tällä hetkellä neljäntenä, ja enää oli viimeinen ratsukko jäljellä. Koska luokassa sijoittui viisi ratsukkoa, kiirehdittiin pian loimi pois päältä, suojat takaisin jalkaan ja satula selkään. Viimeinen ratsukko teki tuplanollan radan, joten sijoituttiin viidensiksi. Eipä ole ennen ollut niin, että perusradan neljällä virhepisteellä olisi estekisoissa sijoituttu, sijoitus tuli siis ihan täytenä yllätyksenä.
"Kaikki herkut mulle heti!"
Muru-mussukka ♥
Hämmentyneinä päästiin palkintojenjaon jälkeen lähtemään kotiin, jolloin W sai iltakauransa, ja pääsi meidän edesmenneeltä ihottumahevoselta peritty sukkapuku päällä laitumelle kavereiden kanssa. Ihottumaloimi on todettu meidän käytössä paljon paremmaksi ja istuvammaksi kuin tavalliset ötökkäloimet, vaikkakin W näyttää suhteellisen koomiselta tuossa sukkapuvussaan, hah! Eipähän ötökät kiusaa meidän pilalle lellittyä mussukkaa.
aivanihanaroikkuvatsasika.jpg - Kuvan nimi kertoo kaiken ;)
Lauantaina heti aamusta oli ensimmäinen maastoestetunti. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä meikäläistä jonkin verran tuleva koitos jännitti, kun hevosta laitoin kuntoon. Jännitys kuitenkin helpottui, kun pääsin W-tamman kyytiin.
Nyt mennään!
Oltiin ensimmäisen ryhmän kanssa sovittu, että ollaan ratsujemme kyydissä puolen kymmenen aikoihin, jolloin lähdettäisiin porukalla kävelemään kohti maastoesterataa. Matkaa tallilta radalle oli jonkin verran, puolisen tuntia meillä meni matkaan kävellen. Werme kulki jonossa kuin opetushevoset konsanaan, toisen perässä pää matalalla ja korvat rennosti sivuilla, Werme luuli ilmeisesti tulleensa Niinisaloon vain vaellushevoseksi, hah!
Kun olimme löytäneet perille, valmentajamme Heikki Anttinen kertoi ensin perusjuttuja maastoesteratsastuksesta. "Näin pienillä esteillä näillä asioilla ei kuitenkaan ole niin paljoa merkitystä." ovat sanat, jotka minulle tuosta teoriaosiosta jäivät mieleen. En tiedä, miksi jännitin maastoesteitä, eihän W mikään kieltelijä rataesteilläkään ole, miksi se sitten maastoesteilläkään olisi? Mielessäni pyörivät vain kuvat siitä, kuinka olen rötkähtänyt selälleen jonkin massiivisen tukkiesteen päälle ja selkäni on vähintäänkin katkennut. Ei siis puhettakaan siitä, ettenkö pitäisi maastoesteillä turvaliiviä, taitaahan se kenttäkisoissakin olla ihan pakollinen.
W tähyilee, missä on seuraava este!
Pidemmittä puheitta alettiin heti töihin. Ensimmäinen tehtävä oli ylittää "kujassa" oleva pienenpieni tukki ravissa. Kujalla tarkoitan sitä, että esteelle johti vain kapea polku pusikon keskellä. W ihmetteli kovasti, kun kaverit yksi kerrallaan katosivat juosten jonnekkin pusikkoon. Kun tuli meidän vuoro, oli tamma kovin jännittynyt ja ihmeissään, etenkin kun pusikon keskeltä löytyi valmentaja ja tukki. Yli me silti päästiin kaikesta jännityksestä huolimatta. Jee, ensimmäinen maastoeste ylitetty! Sama este tultiin pariinkin otteeseen kummastakin suunnasta, jotta sekä ratsastajat että hevoset rentoutuisivat.
Kattokaa nyt tota ponin ilmettä ♥
Tämän jälkeen siirryttiin seuraavalle esteelle, joka oli maahankaivettu jo hieman isompi. Valmentaja kehotti kaikkia tulemaan esteet ensimmäistä kertaa ravissa, mutta huomasin ravilähestymisissä, että hevonen huomaa oman jännitykseni, enkä saa ravissa rohkaistua hevosta riittävästi. Siispä lähestyttiin laukassa, ja jo alkoi hyppääminen sujua. Ravihypyt ovat W:n mielestä muutenkin ihan tyhmiä, laukkaaminen on kivaa! Tätäkin tukkia tultiin kummastakin suunnasta useaan otteeseen, että varmasti tulee tutuksi. Yhden lähestymisen tyrin itse ihan kokonaan, W-raukka tuli esteelle ihan pohjaan ja luulin, että se kieltäytyy. Vielä mitä, tamma hyppäsikin esteen paikaltaan, minä epätoivoisesti kyydissä roikkuen. Nauroin vedet silmissä tältä hypyltä otetulle kuvasarjalle, haha! Kiltti W pelasti tilanteen, eikä edes ottanut nokkiinsa, hieno tamma!
Esteet näyttää naurettavan pieniltä näihin hyppyihin verrattuna..
hahaa, ei mekään aina onnistuta!
Aamupäivän maastoestetunnin kolmas ja viimeinen este oli makrotalo-tummanvihreä mörköeste. W selkeästi ihmetteli koko maastoestetouhua, ja hyppäsi esteet iloisesti liioitellen. Saatiin valmentajalta vaan ohimennen tokaisu "Eipä kapasiteetti lopu ihan heti". Myös tämä este tultiin pariin otteeseen kummastakin suunnasta, ja aamupäivän valmennus alkoi olla paketissa.
Iltapäivän tunnilla tultiin nämä samat esteet ratana. Kaikki esteet hypättiin kummastakin suunnasta, joten radassa oli yhteensä kuusi hyppyä. Aloitettiin tuolta isommalta tukilta, sitten hujautettiin sinne kujaan pienelle tukille, kolmantena makrotalot-mörköeste, jonka jälkeen kaarrettiin takaisin kujaan, hypättiin isompi tukki ja viimeisenä tehtiin S:än muotoinen kaarre ja hypättiin makrotalot-mörköeste toisestakin suunnasta.
Se, mistä olen meidän radalla tyytyväinen, on rytmi, joka säilyi hyvin koko radan läpi. Alla oleva video on ensimmäisestä radasta, sunnuntain radalla tempo oli jo parempi, kun sekä itselle että W:lle tämä oli jo tuttu juttu. Asia, josta radalla en ollut tyytyväinen oli ristilaukat. En jostakin syystä hallinnut omaa painoani, ja hevonen tuli usein väärällä laukalla alas. Koska laukanvaihtojen alkeita ollaan alettu opettelemaan, tamma vaihtaa vain edestä laukan, jolloin ollaan ristilaukalla. Ajan kanssa tämäkin kyllä korjaantuu, kunhan W keksii, kuinka myös takajalat saa mukaan vaihtoon.
Radan jälkeen siirryttiin banketille, ja harjoittelimme harmittoman pientä alashyppyä. Ensimmäisellä lähestymisella W hämmentyi niin, että pudottautui siististi alas, aivan kuten kuuluukin. Seuraavilla kerroilla tamma näytti tietävänsä tämän jutun, ja hyppäsi alas. Heh, yritäppä siinä sitten valmentajan kehotuksesta estää sitä hyppäämästä, kun W hyppää halutessaan vaikka paikaltaan.. Mutta sen voin kertoa, että meillä kummallakin oli kivaa!
Tunnin lopuksi mentiin vielä järveen! Kaikki ryhmän hevoset eivät olleet ikinä olleet järvessä, joten osaa hevosista jännitti mennä veteen. Me Wermen kanssa mentiin vähän vetoapunakin ensimmäisten joukossa. W selvästi nautti, kun kuumalla kelillä pääsi järveen viilentymään ja kahlailemaan. Kierrettiin ympyrää, jotta veteenmeno tulisi kaikille hevosille tutuksi. Koska veteenmeno ei ole meille mikään ongelma, odotin sitä, että oltaisiin päästy laukalla tai ravilla veteen, mutta pysyteltiin ainoastaan käynnissä.
Voi kun W on niin korvat tötteröllä kaikissa kuvissa, se selkeästi nautti! Wermestä huomasi jälleen kerran sen, kuinka se kaipaa välillä vaihtelua. Se on rataesteilläkin hypännyt kaiken kiltisti, mutta se tietty napakkuus ja ponnekkuus on puuttunut. Toissapäivänä hyppäsin sillä pientä yksittäistä estettä, ja W oli liikenteessä ihan uudenlaisella innolla, ihanaa! Ja tällä hetkellä tätä tyttöä jännittää aikamoisesti, sillä ilmottauduttiin tämän päiväisiin seuraestekisoihin 80cm luokkaan! Iiks!
Palaillaan myöhemmin tämän päivän kisoihin sekä Niinisalon reissun viimeiseen osaan!
Rankka, mutta sitäkin mukavampi ja erilainen viikonloppu takana. Suomenpienhevosyhdistys järjesti jäsenilleen valmennusviikonlopun Niinisalossa, ja lajina mikäs muukaan kuin kenttäratsastus! Äiti on jo pitkään puhunut hinaavansa tallin pihassa makaavan soutuveneen kentälle meidän hypättäväksi, nyt päästiin hakemaan vähän esimakua siitä, meneekö tamma ylipäätään niiden mörköesteiden yli. Werme naamioitui viikonlopuksi siis pienhevoseksi, eikä ollut joukon ainut petturi, sillä porukassa oli myös poni, puoliverisiä ja muita tavissuokkeja. Luulen, että W:n huomattiin olevan vähän liian korkea pienhevoseksi. Siis ihan vähän vaan.
Ensimmäisen tunnin käyntipuomit.
Lähdettiin aikaisin perjantaiaamuna ajamaan loputtoman pitkältä tuntuvaa matkaa, joka tosiaan kesti abauttiarallaa viitisen tuntia. Foreca lupaili matkan ajalle hellettä, joten oltiin varauduttu pahimpaan varaten matkalle reilusti melassivettä Wermelle sekä janojuomaa itselle. Ukkoskuurot kuitenkin tekivät Forecan sääsedille ja -tädeille tepposet, ja suurin osa matkasta oli pilvistä tai sateista. Ja hyvä niin, ettei me kaikki ihan läkähdytty autoon. Koska Wermeroosa ei ole kaikkein malttavaisin persoona, oltiin yllätytty siitä, kuinka rauhassa ja hiljaa tamma matkusti koko pitkän matkan. Muutaman tunnin jälkeen kuului pienenpientä kolinaa, liekö vaihtanut vain jalkojen asentoa. Lopulta kuitenkin päästiin perille, ja vielä ihan ilman mitään eksymisiä!
Jos ei muuta niin ilmeen ainakin on kohdillaan!
Pienen tuumaustauon jälkeen purettiin heppa ulos autosta, ja kävelyttelin tammaa hetken, ennenkuin vein sen talliin. Mukaan meidän tallilta tuli toinenkin mikkeliläisvahvistus, ja Werme pääsikin pienhevostamma Martan kanssa vierekkäisiin karsinoihin. Kun hepat oli huolehdittu karsinoihin ja tarjolle laitettu vettä ja heinää, päästiin hetken epätietoisen harhailun jälkeen tervetuliaiskahveille meidän majoitustiloihin.
Porukka jaettiin kahteen ryhmään, joista me Wermen kanssa valittiin ensimmäinen ryhmä. Me Wermen kanssa ei onneksi oltu ainoita aloittelijoita kenttäratsastuksen suhteen. Avoimin mielin siis aloitettiin leiri, tavoitteena oli selviytyä viikonlopusta vahingoittumattomana itsensä, sekä hevosen osalta. Näin jälkikäteen voin todeta, että tässä tavoitteessa onnistuttiin!
Siinä se puuviritelmä. Mikälie, yli mentiin kuitenkin!
Meidän koutsina viikonlopun ajan toimi Heikki Anttinen. Jo perjantai-iltapäivästä satuloitiin hevoset ja kavuttiin ratsujemme selkään. Ensimmäinen tunti mentiin kentällä ihan tavan esteitä, liekö vähän porukan taitotason kartoittamiseksi. W vaikutti selkeästi vähän väsyneeltä matkan jäljiltä, sillä se aloitti työskentelyn hyyyyviiiiin hitaaaaaasti apuihin reagoiden, reagointi kuitenkin parani hetken kuluttua. Ensimmäisellä tunnilla mentiin jumppasarjaa, yksittäistä tavallista pystyä, vesimattoa, tynnyriestettä sekä jotakin littanaa puuviritelmää mille en tiedä kuvaavaa sanaa. Anyway, kaikesta selvittiin ilman ongelmia. Vielä ensimmäisten ravihyppyjen ajan Werme oli melkoisen hidas avuille, mutta napakoitui kummasti, kun alettiin hyppäämään laukassa.
Tunnin jälkeen W pääsi pesun kautta karsinaan. Koska viikonlopun aikana tarhausmahdollisuutta ei ollut, käytiin vielä illalla vähän käppäilemässä ja syöttelemässä hepsuja. Illalla itsekin alkoi kyllä jo olemaan rankan ja jännän päivän jälkeen kovin naatti, ja taidettiin olla jo ensimmäisten joukossa nukkumassa, hah!
Vasta seuraavana aamuna päästiin tosissaan niiden oikeiden maastoesteiden pariin, siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa! Alla vähän esimakua tulevasta. ;)
Otsikko liittynee eiliseen. Koska eilen oli rankka päivä takana rakkaan kissavanhuksen menetyksen vuoksi, ei ollut lainkaan sellainen olo, että jaksaisi keskittyä ratsastamiseen.
♥
Kummasti Wermeroosa saa surunaamankin muuttumaan hymynaamaksi, on se niin ihana. Oma terapiaheppa, hih. Eilen illasta suunnattiin tallille, ja päätettiin vähän käydä tammaa harjaamassa ja irtojuoksuttamassa. Pakko muuten tähän väliin hehkuttaa, että Tokmannilta saa omasta mielestäni ehkä parhaita kovia harjoja! Meillä neljäs Tokmannin harja menossa, irroittaa lian hyvin ja jouhet saa selvitettyä helposti, eikä hintakaan tainnut olla kuin muutaman hassun euron. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, haha!
"Mitä, pitiks mun juostakin?"
"Tiedätkö, mä oon vähän miettinyt..."
"..Oon ihan vakavissaki suunnitellu vaihtavani ratsun hommat ninjailuun."
"Katsos kun olen niin sulavaliikkeinenkin.."
"Ai haluat kuulla lisää perusteluja, miksi olisin oiva ninja?"
"Huomaisin kaikki vaarat.."
"Ja eliminoisin ne!"
Vruuuuuuuum!
Bojoing!
"Nyt olen ollut jo riittävän kauan villi, voidaan mennä takaisin talliin!"
Tallille menoon oli myös toinen syy. Olen jo kauan haaveillut kuvauskaluston päivittämisestä, ja nyt valmistujaisteni varjolla on mitä mainioin hetki palkita itseni ahkerasta koulussa puurtamisesta pienellä valmistujaislahjalla. Nikon on nyt vaihtunut Canoniin. Pahoittelen siis jatkossa esitettäviä kuvia etenkin alussa, sillä luonnollisesti Canonin ja Nikonin välillä on iso ero. Muutakin kuin vanhan 40D:ni ja Canonin 70D:n välinen kymmenisen vuotta. Varautukaa siis lähitulevaisuudessa kuviin, joissa säädöt on ihan päin pyllyä, kyllä se kuvanlaatu siitä taas paranee, kunhan pääsee vähän perille uuden kameran säädöistä.
Ja jännitys senkun tiivistyy, perjantaina pakataan Wermeroosa tavaroineen autoon ja suunnataan Niinisaloon kenttäleirille!
