Viikonloppureissu Niinisaloon osa 1

Rankka, mutta sitäkin mukavampi ja erilainen viikonloppu takana. Suomenpienhevosyhdistys järjesti jäsenilleen valmennusviikonlopun Niinisalossa, ja lajina mikäs muukaan kuin kenttäratsastus! Äiti on jo pitkään puhunut hinaavansa tallin pihassa makaavan soutuveneen kentälle meidän hypättäväksi, nyt päästiin hakemaan vähän esimakua siitä, meneekö tamma ylipäätään niiden mörköesteiden yli. Werme naamioitui viikonlopuksi siis pienhevoseksi, eikä ollut joukon ainut petturi, sillä porukassa oli myös poni, puoliverisiä ja muita tavissuokkeja. Luulen, että W:n huomattiin olevan vähän liian korkea pienhevoseksi. Siis ihan vähän vaan.

Ensimmäisen tunnin käyntipuomit.

Lähdettiin aikaisin perjantaiaamuna ajamaan loputtoman pitkältä tuntuvaa matkaa, joka tosiaan kesti abauttiarallaa viitisen tuntia. Foreca lupaili matkan ajalle hellettä, joten oltiin varauduttu pahimpaan varaten matkalle reilusti melassivettä Wermelle sekä janojuomaa itselle. Ukkoskuurot kuitenkin tekivät Forecan sääsedille ja -tädeille tepposet, ja suurin osa matkasta oli pilvistä tai sateista. Ja hyvä niin, ettei me kaikki ihan läkähdytty autoon. Koska Wermeroosa ei ole kaikkein malttavaisin persoona, oltiin yllätytty siitä, kuinka rauhassa ja hiljaa tamma matkusti koko pitkän matkan. Muutaman tunnin jälkeen kuului pienenpientä kolinaa, liekö vaihtanut vain jalkojen asentoa. Lopulta kuitenkin päästiin perille, ja vielä ihan ilman mitään eksymisiä!

Jos ei muuta niin ilmeen ainakin on kohdillaan!

Pienen tuumaustauon jälkeen purettiin heppa ulos autosta, ja kävelyttelin tammaa hetken, ennenkuin vein sen talliin. Mukaan meidän tallilta tuli toinenkin mikkeliläisvahvistus, ja Werme pääsikin pienhevostamma Martan kanssa vierekkäisiin karsinoihin. Kun hepat oli huolehdittu karsinoihin ja tarjolle laitettu vettä ja heinää, päästiin hetken epätietoisen harhailun jälkeen tervetuliaiskahveille meidän majoitustiloihin.

Porukka jaettiin kahteen ryhmään, joista me Wermen kanssa valittiin ensimmäinen ryhmä. Me Wermen kanssa ei onneksi oltu ainoita aloittelijoita kenttäratsastuksen suhteen. Avoimin mielin siis aloitettiin leiri, tavoitteena oli selviytyä viikonlopusta vahingoittumattomana itsensä, sekä hevosen osalta. Näin jälkikäteen voin todeta, että tässä tavoitteessa onnistuttiin!

Siinä se puuviritelmä. Mikälie, yli mentiin kuitenkin!

Meidän koutsina viikonlopun ajan toimi Heikki Anttinen. Jo perjantai-iltapäivästä satuloitiin hevoset ja kavuttiin ratsujemme selkään. Ensimmäinen tunti mentiin kentällä ihan tavan esteitä, liekö vähän porukan taitotason kartoittamiseksi. W vaikutti selkeästi vähän väsyneeltä matkan jäljiltä, sillä se aloitti työskentelyn hyyyyviiiiin hitaaaaaasti apuihin reagoiden, reagointi kuitenkin parani hetken kuluttua. Ensimmäisellä tunnilla mentiin jumppasarjaa, yksittäistä tavallista pystyä, vesimattoa, tynnyriestettä sekä jotakin littanaa puuviritelmää mille en tiedä kuvaavaa sanaa. Anyway, kaikesta selvittiin ilman ongelmia. Vielä ensimmäisten ravihyppyjen ajan Werme oli melkoisen hidas avuille, mutta napakoitui kummasti, kun alettiin hyppäämään laukassa.

Tunnin jälkeen W pääsi pesun kautta karsinaan. Koska viikonlopun aikana tarhausmahdollisuutta ei ollut, käytiin vielä illalla vähän käppäilemässä ja syöttelemässä hepsuja. Illalla itsekin alkoi kyllä jo olemaan rankan ja jännän päivän jälkeen kovin naatti, ja taidettiin olla jo ensimmäisten joukossa nukkumassa, hah!

Vasta seuraavana aamuna päästiin tosissaan niiden oikeiden maastoesteiden pariin, siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa! Alla vähän esimakua tulevasta. ;)

© Camilla Sipponen