Oho!

Oltiin tänään tosiaan seuraestekisoissa, ja startattiin neljännessä luokassa, korkeutena 80cm. Kyllä tämän tytön polvet etukäteen tutisi, sillä kotona oltiin hypitty vain harvakseltaan, ja menneellä viikolla kerran hypättiin yksittäistä 80 senttimetriin saakka. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni? Kuitenkin 60 ja 70cm on mennyt kisoissa tähän asti sen verran helposti, että ajateltiin nyt kokeilla sitä kasikymppiä, josko heinäkuussa päästäisiin Mäntyharjun aluekisoihin hyppäämään.

Ihan tärähtäneet verryttelijät!

Verryttelyssä tamma tuntui alussa hieman tahmealta, mutta ensimmäisten verkkahyppyjen jälkeen tahmeus oli poissa, huh! Rehellisesti ajattelin, että meille tulee virhepisteiden ennätys, mutta verryttely sai mieleni muuttumaan. Verkkahypyissä ei ollut minkäänlaista ongelmaa, helppoa kuin heinänteko! Lähdettiin radalle siis luottavaisin mielin.

Monen muun kompastuskivet, erikoisesteet ovat meidän vahvuuksia.

Rohkaistakseni itseäni, kävin heti radalle päästyäni näyttämässä Wermelle radan ainoan erikoisesteen, laineen jolle moni muu oli jo kieltänyt. Saatiin lähtömerkki ja lähdettiin matkaan! Heti ensimmäiseltä esteeltä tultiin väärällä laukalla alas, ja omaa tyhmyyttäni en malttanut vaihtaa laukkaa ravin kautta, ja katastrofi sai alkunsa. W muisti, että laukka pitää vaihtaa, joten tamma vaihtoi tyytyväisenä laukan edestä, muttei takaa ja oltiinkin jo ristilaukassa. Seuraava este oli okseri, ja ajeltiin kyllä ihan sitä päin. "Voi Werme raukkaa", ajattelin kun selvittiin katastrofihypystä kompastumatta lenteleviin puomeihin. Kuvaajana toiminut äitinikin häkeltyi niin, ettei tältä esteeltä ole ainuttakaan kuvaa, haha!

Sarjastakin selvittiin ongelmitta, jes!

Loppurata kuitenkin sujui hyvin. Jännitin etukäteen radalla ollutta sarjaa, sillä viime kisoissa sarja ei meillä mennyt ihan putkeen. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, vaikkakin kahden laukan väli meinasi jäädä meille hieman pitkäksi. Neljän virhepisteen vuoksi ei jatkettu toiseen vaiheeseen, mutta tämän paremmin ei tamma olisi voinut hypätäkään. Nuo virhepisteet laitan kyllä ihan omaan piikkiin, olin tyhmä kun en ajoissa siirtänyt raviin ja vaihtanut laukkaa. Siten ei todennäköisesti olisi pudotettu sitäkään estettä. No, ensikerralla sitten paremmin!

Kävelytin tammaa maastakäsin, ja oltiin jo lastaamassa hevosta, kun tuli kuulutus jonka mukaan olin tällä hetkellä neljäntenä, ja enää oli viimeinen ratsukko jäljellä. Koska luokassa sijoittui viisi ratsukkoa, kiirehdittiin pian loimi pois päältä, suojat takaisin jalkaan ja satula selkään. Viimeinen ratsukko teki tuplanollan radan, joten sijoituttiin viidensiksi. Eipä ole ennen ollut niin, että perusradan neljällä virhepisteellä olisi estekisoissa sijoituttu, sijoitus tuli siis ihan täytenä yllätyksenä.

"Kaikki herkut mulle heti!"

Muru-mussukka ♥

Hämmentyneinä päästiin palkintojenjaon jälkeen lähtemään kotiin, jolloin W sai iltakauransa, ja pääsi meidän edesmenneeltä ihottumahevoselta peritty sukkapuku päällä laitumelle kavereiden kanssa. Ihottumaloimi on todettu meidän käytössä paljon paremmaksi ja istuvammaksi kuin tavalliset ötökkäloimet, vaikkakin W näyttää suhteellisen koomiselta tuossa sukkapuvussaan, hah! Eipähän ötökät kiusaa meidän pilalle lellittyä mussukkaa.

aivanihanaroikkuvatsasika.jpg - Kuvan nimi kertoo kaiken ;)