lauantai 14. kesäkuuta 2014

Viikonloppureissu Niinisaloon osa 2

Tässä siis jatkoa edelliselle blogitekstille.

Lauantaina heti aamusta oli ensimmäinen maastoestetunti. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä meikäläistä jonkin verran tuleva koitos jännitti, kun hevosta laitoin kuntoon. Jännitys kuitenkin helpottui, kun pääsin W-tamman kyytiin.

Nyt mennään! 

Oltiin ensimmäisen ryhmän kanssa sovittu, että ollaan ratsujemme kyydissä puolen kymmenen aikoihin, jolloin lähdettäisiin porukalla kävelemään kohti maastoesterataa. Matkaa tallilta radalle oli jonkin verran, puolisen tuntia meillä meni matkaan kävellen. Werme kulki jonossa kuin opetushevoset konsanaan, toisen perässä pää matalalla ja korvat rennosti sivuilla, Werme luuli ilmeisesti tulleensa Niinisaloon vain vaellushevoseksi, hah!

Kun olimme löytäneet perille, valmentajamme Heikki Anttinen kertoi ensin perusjuttuja maastoesteratsastuksesta. "Näin pienillä esteillä näillä asioilla ei kuitenkaan ole niin paljoa merkitystä." ovat sanat, jotka minulle tuosta teoriaosiosta jäivät mieleen. En tiedä, miksi jännitin maastoesteitä, eihän W mikään kieltelijä rataesteilläkään ole, miksi se sitten maastoesteilläkään olisi? Mielessäni pyörivät vain kuvat siitä, kuinka olen rötkähtänyt selälleen jonkin massiivisen tukkiesteen päälle ja selkäni on vähintäänkin katkennut. Ei siis puhettakaan siitä, ettenkö pitäisi maastoesteillä turvaliiviä, taitaahan se kenttäkisoissakin olla ihan pakollinen.

W tähyilee, missä on seuraava este!

Pidemmittä puheitta alettiin heti töihin. Ensimmäinen tehtävä oli ylittää "kujassa" oleva pienenpieni tukki ravissa. Kujalla tarkoitan sitä, että esteelle johti vain kapea polku pusikon keskellä. W ihmetteli kovasti, kun kaverit yksi kerrallaan katosivat juosten jonnekkin pusikkoon. Kun tuli meidän vuoro, oli tamma kovin jännittynyt ja ihmeissään, etenkin kun pusikon keskeltä löytyi valmentaja ja tukki. Yli me silti päästiin kaikesta jännityksestä huolimatta. Jee, ensimmäinen maastoeste ylitetty! Sama este tultiin pariinkin otteeseen kummastakin suunnasta, jotta sekä ratsastajat että hevoset rentoutuisivat.

Kattokaa nyt tota ponin ilmettä ♥



Tämän jälkeen siirryttiin seuraavalle esteelle, joka oli maahankaivettu jo hieman isompi. Valmentaja kehotti kaikkia tulemaan esteet ensimmäistä kertaa ravissa, mutta huomasin ravilähestymisissä, että hevonen huomaa oman jännitykseni, enkä saa ravissa rohkaistua hevosta riittävästi. Siispä lähestyttiin laukassa, ja jo alkoi hyppääminen sujua. Ravihypyt ovat W:n mielestä muutenkin ihan tyhmiä, laukkaaminen on kivaa! Tätäkin tukkia tultiin kummastakin suunnasta useaan otteeseen, että varmasti tulee tutuksi. Yhden lähestymisen tyrin itse ihan kokonaan, W-raukka tuli esteelle ihan pohjaan ja luulin, että se kieltäytyy. Vielä mitä, tamma hyppäsikin esteen paikaltaan, minä epätoivoisesti kyydissä roikkuen. Nauroin vedet silmissä tältä hypyltä otetulle kuvasarjalle, haha! Kiltti W pelasti tilanteen, eikä edes ottanut nokkiinsa, hieno tamma!


Esteet näyttää naurettavan pieniltä näihin hyppyihin verrattuna..




hahaa, ei mekään aina onnistuta!

Aamupäivän maastoestetunnin kolmas ja viimeinen este oli makrotalo-tummanvihreä mörköeste. W selkeästi ihmetteli koko maastoestetouhua, ja hyppäsi esteet iloisesti liioitellen. Saatiin valmentajalta vaan ohimennen tokaisu "Eipä kapasiteetti lopu ihan heti". Myös tämä este tultiin pariin otteeseen kummastakin suunnasta, ja aamupäivän valmennus alkoi olla paketissa.

Ensimmäinen hyppy varmistellen.. © Camilla Sipponen


Toinen hyppy jo maltillisemmin. © Camilla Sipponen


Iltapäivän tunnilla tultiin nämä samat esteet ratana. Kaikki esteet hypättiin kummastakin suunnasta, joten radassa oli yhteensä kuusi hyppyä. Aloitettiin tuolta isommalta tukilta, sitten hujautettiin sinne kujaan pienelle tukille, kolmantena makrotalot-mörköeste, jonka jälkeen kaarrettiin takaisin kujaan, hypättiin isompi tukki ja viimeisenä tehtiin S:än muotoinen kaarre ja hypättiin makrotalot-mörköeste toisestakin suunnasta.

 Puskassa! © Camilla Sipponen


© Camilla Sipponen


Se, mistä olen meidän radalla tyytyväinen, on rytmi, joka säilyi hyvin koko radan läpi. Alla oleva video on ensimmäisestä radasta, sunnuntain radalla tempo oli jo parempi, kun sekä itselle että W:lle tämä oli jo tuttu juttu. Asia, josta radalla en ollut tyytyväinen oli ristilaukat. En jostakin syystä hallinnut omaa painoani, ja hevonen tuli usein väärällä laukalla alas. Koska laukanvaihtojen alkeita ollaan alettu opettelemaan, tamma vaihtaa vain edestä laukan, jolloin ollaan ristilaukalla. Ajan kanssa tämäkin kyllä korjaantuu, kunhan W keksii, kuinka myös takajalat saa mukaan vaihtoon.




Radan jälkeen siirryttiin banketille, ja harjoittelimme harmittoman pientä alashyppyä. Ensimmäisellä lähestymisella W hämmentyi niin, että pudottautui siististi alas, aivan kuten kuuluukin. Seuraavilla kerroilla tamma näytti tietävänsä tämän jutun, ja hyppäsi alas. Heh, yritäppä siinä sitten valmentajan kehotuksesta estää sitä hyppäämästä, kun W hyppää halutessaan vaikka paikaltaan.. Mutta sen voin kertoa, että meillä kummallakin oli kivaa!

© Camilla Sipponen




Tunnin lopuksi mentiin vielä järveen! Kaikki ryhmän hevoset eivät olleet ikinä olleet järvessä, joten osaa hevosista jännitti mennä veteen. Me Wermen kanssa mentiin vähän vetoapunakin ensimmäisten joukossa. W selvästi nautti, kun kuumalla kelillä pääsi järveen viilentymään ja kahlailemaan. Kierrettiin ympyrää, jotta veteenmeno tulisi kaikille hevosille tutuksi. Koska veteenmeno ei ole meille mikään ongelma, odotin sitä, että oltaisiin päästy laukalla tai ravilla veteen, mutta pysyteltiin ainoastaan käynnissä.


© Camilla Sipponen

Voi kun W on niin korvat tötteröllä kaikissa kuvissa, se selkeästi nautti! Wermestä huomasi jälleen kerran sen, kuinka se kaipaa välillä vaihtelua. Se on rataesteilläkin hypännyt kaiken kiltisti, mutta se tietty napakkuus ja ponnekkuus on puuttunut. Toissapäivänä hyppäsin sillä pientä yksittäistä estettä, ja W oli liikenteessä ihan uudenlaisella innolla, ihanaa! Ja tällä hetkellä tätä tyttöä jännittää aikamoisesti, sillä ilmottauduttiin tämän päiväisiin seuraestekisoihin 80cm luokkaan! Iiks! 

Palaillaan myöhemmin tämän päivän kisoihin sekä Niinisalon reissun viimeiseen osaan!

2 kommenttia:

  1. Teillähän on ollut ihan super-reissu, varmasti paras tapa aloittaa nuoren kanssa maastoestehyppelöt! Täytyy ehkä itsekkin alkaa katselemaan vastaavanlaisia tapahtumia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu kyllä oli mukava, ja kokeneen valmentajan silmän alla on turvallista aloittaa maastoesteillä. :)

      Poista