melkein kuin kouluratsastusta

Voin muuten sanoa, että Werme tuntui kuin toiselta hevoselta, kun eilen kipusin tamman selkään ratsuttajan jäljiltä. Jo alkuraveissa huomasi, että W ravasi isommalla askeleella eikä roikkunut ollenkaan ohjassa kuten aiemmin.

Tarkoitus oli myös testailla Wermellä sykemittaria, mutta ylläripylläri tekniikka petti eikä saatu sitä toimimaan meissä oli vikaa, ja itse mittaava laite oli väärällä puolella hevosta. Hups.. Joku muu päivä sitten.

Olen muuten ihan hirmuisen huono tekemään mitään ns. harjoitusta kun ratsastelen ilman opetusta. Yleensä se menee ihan humputteluksi ja teen niitä asioita mitkä siinä tilanteessa tuntuu helpoilta ja hyödyllisiltä.

Se ei välttämättä ole aina hyväksi, sillä en juurikaan itsekseni poistu mukavuusalueeltani ja yleensä vaihdan tehtävää, jos tuntuu hankalalta. Laiskuutta, sanon minä! Onneksi maanantaina pääsen itsekin pitkästä aikaa Kaisan oppiin, odotan innolla! Vaikkakin meikäläisen kunto loppuu usein jo alkuverkassa, silloin joutuu todellakin ratsastamaan, mikä on vain ja ainoastaan hyvä juttu, liian usein tyydyn vain matkustajaksi hevosen kyydissä.

Kun katsoin kuvia kotona ratsastuksen jälkeen, ero alkuverkan ja itse ns. työskentelyn välillä oli selvä. Alkuverkkakuvissa W on selvästi "pylly ylhäällä", selkä alhaalla ja usein myös kuolaimen alla. Kuulostipa kirjoitettuna pahalta. Nyt kaikki voi kuvitella mielessään, millaisia kuvia nämä alkuverkkakuvat sitten olivat, haha!

Kuitenkin kun aloin mennä harjoitusravia keventämisen sijaan, sain W:n ratsastettua paremmin pohkeen ja ohjan väliin ja takajalat töihin. Silloin myös nenä nousi pois kuolaimen alta ja saatiin selkääkin pyöristymään. Ongelmana minulla tällä hetkellä tuntuu olevan oikea kierros. En jotenkin osaa myödätä oikeasta ohjasta oikein, eikä minulla ole ulko-ohjalla minkäänlaista painetta ja kunnon tukea. Eiköhän sitäkin asiaa saada treenattua, kunhan saadaan säännöllistettyä ratsastustani valvovan silmän alla.

Laukka sujuu muuten nyt ihan hyvin, mutta siinäkin tasaisen tuntuman pitäminen tuntuu jotenkin todella vaikealta. Se näkyi myös kuvissa; välillä tuntuma näytti ihan hyvältä, välillä ohja muistutti enemmän pyykkinarua roikkuen epämääräisesti. Hienosäätöä vailla siis!

Omaksi tavoitteekseni haluaisin ottaa oman ryhdin kehittämisen. Nyt muistutan epäilyttävän paljon Notre-Damen kellonsoittajaa, Quasimodoa. Hartiat alas, ja niiden pyöräytys taakse, ja kypärännuppia ylemmäs kohti taivasta. Vielä selkäkin pitäisi muistaa suoristaa. Olen vähän aina ollut ratsastaessa huonoryhtinen, en tiedä onko sitä mahdollista korjata vaiko ei, mutta aion ainakin yrittää.

En kestä näitä mun omia ilmeitä, haha!

Koska perjantait ovat vapaita koulusta, ajattelin kohta lähteä tallille. Tänään olisi tarkoitus kevennellä tamma kivaksi ja rennoksi, ja mahdollisesti käydä vähän maastossakin käppäilemässä. Huomenna W saa vapaan, ja sunnuntaina käydään sitten tykittämässä Varkaudessa estekisoissa, jiihaa!

Nyt on vielä pakko näyttää teille vertailun vuoksi kuvat syksyltä ja helmikuulta:

Sanoisinko, että lomailukin voi tehdä hyvää, tosin riippuu siitäkin, mitä lomalla tekee. Viime vuoden aikana W pääsi vähän pullahtamaan, ja nyt talven aikana ollaan selkeästi saatu taas tammaa timmimpään kuntoon. Myös etenkin takaosaan ollaan saatu lihasta lisää. Onhan tammalla edelleen vähän mahaa, mutta ajokoiran malliseksi me ei sitä halutakaan. Ruokamäärää ei ole muutettu mihinkään, liikunnan kestoa ja määrää vaan lisätty. Katsotaan, josko se vielä kiinteytyy ja saa lihasta lisää, kun nyt aletaan treenaamaan enemmän myös koulupuolta.