Vuoden ensimmäiset kisat

// EDIT Puhun tekstissä eilisestä, mutta sunnuntaita siis tarkoitan. Tarkoitus oli julkaista postaus jo eilen, mutta jäi sittenkin tähän päivään. Koittakaa kestää!

Eilen herättiin aikaisin aamulla, ja lähdettiin tuulta ja tuiskua uhmaten kohti Varkautta ja VUR:in I-tason estekisoja.

Koska ajokeli oli odotettuakin huonompi, päästiin totuttuun tapaan minuuttiaikataululla liikenteeseen, saappaita kiskottiin jalkaan jo matkalla ja kypäräkin vedettiin päähän heti pihaan saavuttaessa. Reippahin askelin pääsin suoraan rataantutustumiseen. Eihän tämä vielä edes ollut paha kiire, muistan erään tilanteen, monen vuoden takaa kun oikeasti tuli kiire. Ajettiin kisapaikan pihaan, ja avattiin ikkunaa, jotta järjestyksenvalvoja ohjeistaisi, minne saadaan auto parkkiin. Samalla hetkellä kuulutuksissa minut kuulutettiin toisena valmistautuvaksi ratsukoksi. En kuollaksenikaan muista, sitä paniikinsekaista satulointia ja kuntoonlaittoa, mutta ehdin vielä ajoissa kouluradallekin ja taisin jopa sijoittua. Hienoja muistoja.

Mutta nyt takaisin asiaan. Mentiin Wermen kanssa ensimmäistä kertaa kaksi luokkaa, 70cm ja 80cm. Ensimmäisessä luokassa oli oikein mukava ja simppelin oloinen rata, eikä erikoisesteitäkään ollut yhtä porttia lukuunottamatta. Sen sijaan päivän suurimpana haasteena oli Neiti Hevonen, joka meinasi lähteä tuulen mukana lentoon. Suojia laitettiin jalkoihin siten, että pidettiin yhtä jalkaa ylhäällä, jotta muut kolme pysyisivät suojien laiton ajan maassa. Jes, vaikuttaa lupaavalta!Kun lopulta saatiin varusteet laitettua ja minut kammettua selkään, näki Wermeroosa ja pieniä vihreitä miehiä jokapuolella. Ja lisäksi tallilla oli ponin kokoinen leonberginkoira, joka sekin ihmetytti W:tä kovasti. Tarvinneeko minun edes sanoa, miten verryttely sujui? Minua vietiin kuin märkää rukkasta. W selvästi ajatteli, että mennään koko rahan edestä sitten jos kerta mennään.

Suhteellisen pieni maneesi, ja kuusi ratsukkoa kerrallaan kisaverkassa. Kuulostaa normaalilta, mutta sydän saattoi muutamaan otteeseen siinä kuhinassa jättää muutaman lyönnin väliin. Kuvittele tilanne, kun olet reippaahkosti laukkaavan suomenhevosen kyydissä, jarrutusmatkat ovat lähempänä kahta kierrosta ja eteen kurvaa rauhallisella ravilla poni. Wermeroosa the katujyrä ei kuitenkaan jyrännyt alleen yhtäkään ponia. Lähellä se kyllä oli. Ei pitäisi tottua siihen, että useimmiten on ainoana ratsukkona isolla ulkokentällä, hah!

Sikälimikäli osasin tuoda tamman hyvin esteelle, hypyt olivat oikein kivoja. Välillä taas mokailin ja tein huonojakin ratkaisuja, mutta W vaan öhkäisi tyytymättömänä ja hyppäsi huonoistakin paikoista. On se niin kiltti!

Sitten itse rataan. Aikamoista räveltämistä se kyllä oli. Vääriä laukkoja (Joista W vaihtaa reippaana tyttönä ristiin) ja muutama aika huono ponnistuspaikka. Sen sijaan tiet olivat omasta mielestäni ihan siistit, ja rytmi säilyi suhteellisen tasaisena. Myötälaukassa hyppääminen on se tavoite ja juttu jota opetellaan kovasti, mutta pienessä maneesissa laukan vaihtaminen kesken radan ravin kautta ei oikein toimi, kun jarrutusmatkat on mitä on. No, näillä mentiin, ja saatiin kuitenkin tuplanolla rata, ja aikakin riitti toiseen sijaan kahdeksastatoista ratsukosta. Alla videota meidän räpellyksestä. Ei se kaunista ole, mutta tästä on hyvä jatkaa.



Toisen luokan verryttelyssä sama meininki jatkui, joskun tunsin sählääväni useammankin lähestymisen ponnistuspaikkojen suhteen. Kasikympissä rataan oli lisätty jo toinenkin portti sekä muuri. Wermeroosa on hypännyt erikoisesteitä viimeksi syksyllä, joten etukäteen taisin jopa jännittää, päästäisiinkö muurista yli. Rata muutenkin oli jo haastavampi, etenkin uusinnassa suunta vaihtui tiuhaan tahtiin ja kaarteita oli paljon. Radalle kuitenkin mentiin luottavaisin mielin, ja samat väärällä laukalla alastulot ja huonot ponnistuspaikat jatkuivat. Aina ei vaan suju, vaikka kuinka haluaisi. Tästäkin radasta saatiin kuitenkin tuplanolla suoritus, vaikkakin uusinnan viimeinen este kolahti jo huolestuttavasti.

Kuskin ilmeet on taas kohdallaan mutta tuo heppuli on niin söpö!

Lisäextremeosuuden esteradalle toi valtava tuuli ja lumipyry. Maneesissa oli jonkinlainen pressukatto tms, ja aina välillä lumia putosi katolta valtavalla ryminällä ja oudoin äänin. W ei ollut kuitenkaan epämääräisiä lumien putoamisia kuulevinaankaan, vaan keskittyi töihin täysillä. Tässä luokassa pelkkä puhdas suoritus ei kuitenkaan riittänyt palkintosijoille, ja olin luokassa lopulta neljäs seitsemästä ratsukosta.

En ehkä olisi ansainnut sillä ratsastuksella puhtaita ratoja, itse perustan siistiin ratsastukseen ja helpon näköisiin suorituksiin. No, vuoden ensimmäiset kisat on nyt kuitenkin takana, ja tästä on hyvä jatkaa!