Werme koulukisoissa

Itsehän vietin sunnuntaipäiväni töissä, sillä aikaa Werme käväisi seurakoulukisoissa Kaisan ratsastamana. Luokkana oli Helppo C:2 2000, ja luokka oli rajattu aluetasolla kilpailemattomille ratsukoille. Luuseriluokka siis kyseessä.

W:n kisalook!

Minun on vaikea jaaritella pitkiä pätkiä Wermen käyttäytymisestä tai muusta vastaavasta, sillä itsehän en ollut paikanpäällä. Kaikki siis perustuu äitini kertomaan, kuviin sekä videoihin. Mutta kuten aina, Werme oli ollut kovin kiltti ja helppo käsitellä kisapaikalla. On se niin mukavaa, kun on helposti kuljetettava hevonen, ja sen kanssa pärjäisi vaikka yksinkin. Ei välttämättä aina tarvitse olla hakemassa apukäsiä hirveällä paniikilla jo kauan ennen reissuunlähtöä.

Radalla Werme oli kuulemma vähän turhankin pinkeä, ja alussa rikkoikin kerran laukalle joka tietenkin vähensi pisteitä. On ehkä ylimielistä sanoa omasta pollesta näin, mutta aika makean näköinen se on liikkuessaan.

Noottia tuomarilta tuli teiden ratsastuksista, tuosta laukalle rikosta, sekä malttamattomasta pysähdyksestä ja peruutuksesta. Kuitenkin erittäin tyytyväisiä ollaan tähän, prosentteja kertyi 62,727% ja pisteitä 138. Näillä tuloksilla sijoituttiin toiseksi, ja voittajalle hävittiin puolella pisteellä. Niin se vaan hevonen on erinäköinen, kun on oikeasti osaava pilotti kyydissä!

Pörrökarvainen kouluheppa <3

Tällä viikolla on sitten taas kevyempää, ettei Werme leipäänny työntekoon, kun nyt viimeaikoina on ollut rankempaa. Itse ajattelin maastoilla, kunhan kiireiltäni ehdin.

Epämääräistä höpöttelyä

Jipii, syysloma! Ja minullakin on ollut jopa neljä oikeaa lomapäivää, ei töitä, ei koulua, eikä mitään pakollista ja sovittua, ihanaa!

Olen tällä viikolla ratsastanut vain kerran. Tuntuu kovin omituiselta, kun yleensä on tottunut heppailemaan useamman kerran viikossa. Enkä rehellisesti sanottuna edes tiedä, milloin W:n kyytiin pääsen seuraavan kerran. Ensiviikolla, toivottavasti! Ja lupasin tänään Wermelle, että sitten mennään maastoilemaan ja rentoutumaan.

Niin ja eläinlääkäri kävi tallilla maanantaina. Ihan rutiinijuttuja tekemässä muille hevosille, raspauksia ja rokotuksia. Wermen silmät ovat vuotaneet jo jonkin aikaa, ja haluttiin eläinlääkärin tarkistavan ne, jos vaikka kyynelkanava olisi tukkeutunut. Toinen silmä oli ihan ok, mutta selvisi, ettei toisessa silmässä ole kyynelkanavaa ollenkaan. Mitä, eikö täydellinen hevoseni olekaan täydellinen!? Onko hevoseni siis kehitysvammainen? Saanko valittaa tästä valmistajalle? Heh, pikkujuttuhan tuo on, eikä kuulemma haittaa elämistä ja olemista millään tavalla, vaikkakin silmä saattaa tulehtua normaalia helpommin.

Minua hymyilyttää tällä hetkellä. Ja syynä on Wermeroosa, tuo ihan liian älykäs nuori hevonen. Kuinka se hörisee joka ikinen kerta, kun sitä menee hakemaan tarhasta, tai kävelet talliin. Se tunne on vaan niin ihana, kun kaikki muut hevoset ovat hiljaa, mutta W tervehtii aina iloisesti. Eikä tammalta lopu huumorintajukaan. Aina se on kaatamassa lattialle hetkeksi laskettuja ämpäreitä, ja voi hyvänen aika jos satut laittamaan hetkeksi sen ruokakuppiin jotakin muuta kuin syötävää, tavarat lentelee samalla vauhdilla lattialle. Tamma on ihan huikea persoona! Jos rapsuttelet sitä karsinassa, ja lopetettuasi se tajuaa, että olet lähdössä, se pistää korvat luimuun ikäänkuin sanoen "Ja mihinkäs sinä luulit meneväsi! Itse aloitit rapsutuksen, sitä ei noin vaan lopeteta!".

Joku maailman söpöin hirvi!

Sunnuntaina Kaisa starttaa Wermellä seurakoulukisoissa, ja ratsastaa tällä viikolla Wermellä useampaan otteeseen. Haluaisin kovasti päästä kisoja seuraamaan, mutta työvuorolista sanoo, että tämä tyttö viettää 8,5 tuntisen päivän töissä, mitäpä muutakaan sitä sunnuntaipäivänä tekisi..

Anteeksi epämääräinen postaus, ensiviikolla viimeistään yritän saada jotakin järkevää aikaiseksi!

Haltioitunut ratsastaja

Olen aikaisemminkin tainnut puhua siitä, että ollaan tehty vasemmasta laukasta Wermen kanssa mörkö. Tai enemmänkin siitä laukannostosta.

Päätettiin sitten, että Kaisa ratsastaisi Wermellä muutaman kerran, josko laukannosto sujuisi tämän jälkeen paremmin vasempaankin. Olin kuvaamassakin, kun Kaisa toista kertaa ratsutti, mutta en niitä tänne julkaise hirmuisen surkean laadun vuoksi, säästän silmiänne. Jokatapauksessa Werme kulki todella hyvin Kaisan ollessa satulassa, ja kuten arvelimme, kun tarpeeksi kauan työstettiin, myös vasen laukka nousi ilman, että W lähtee juoksemaan tai muutenvaan jää tekemään omiaan.

Nyt minun enää pitää saada itseni istumaan laukannostossa, eikä könähtämään eteen, jolloin laukannosto varmasti epäonnistuu. Kyllä tästä vielä selvitään! Eilen kuitenkin olin W:n selässä ensimmäistä kertaa Kaisan taikojen jälkeen, ja ero oli ihan huikea!

Werme tuli hyvin pohkeen ja ohjan väliin, ihan siitä asti, kun keräsin ohjat käteen. Se myös asettui ja taipui paljon paremmin, vaikkei kamalaa vikaa ennen Kaisan käyntiä ollutkaan. On se vaan niin oikein myöntää itselleen, että on niin hyvä, että taitavamman ratsastajan on hyvä välillä auttaa.

Olin niin haltioitunut hevosesta, että en edes mennyt fiksusti mitään tiettyä tehtävää, kunhan ratsastelin. Väistöjä, avoja, siirtymiä, näillä mentiin, ja meikäläisellä oli lähes kokoajan hymy korviin saakka.

Äidin kommentti: "Se alkaa näyttää tuossa karvassa jo ihan suomenhevoselta."

Tadaa, tässä se on! Me tehtiin vasempaankin kierrokseen monta hyvää nostoa! Kiitos kuuluu Kaisalle joka osaa tätä kakaraa neuvoa oikein. Jee, tästä on suunta ylöspäin, vaikkakin varmasti edessä on vielä monen monta huonoakin päivää.

W alkoi laukannostojen jälkeen kuumua, ja sitten mentiinkin kuin Vermon takasuoralla ja meikä nauraa rätkätti kyydissä, nyt on ratsastuksessa oikea fiilis, ei se niin vakavaa ole!

"Minä tässä kiltisti ravailen loppuraveja"

Kävin vielä loppukäynnit Wermen kanssa metsäpolulla, ihanan rentouttavaa, vaikkakin alkaa olla kovin kylmä! Hyi, en halua niitä toppatakkikelejä kun on itku silmässä sormien ja varpaiden ollessa niin jäässä.

Sovittiin taas, että Kaisa menee Wermellä tänään ja perjantaina, ja pitää minulle keskiviikkona tuntia. Niin, ja Kaisa siis menee sunnuntaina seurakoulukisoihin, minulla kun ei hermot tuollaista meinaa kestää.

Muistakaas vielä kysellä, niin saan kysymyspostauksen toteutettua!

Maailman ihanin Werme!

Jee, tänään on pitkästä aikaa ollut aurinkoinen päivä, ja se saa minutkin hyvälle tuulelle, vaikka koko viikko on mennyt kovin synkissä merkeissä. Tallilla kuitenkin odotti taas hörisevä ruunikko tamma, joka sai fiiliksen ihan huippuunsa, nytkin hymyilyttää kirjoittaa siitä.

Kuvia tältä päivältä on kovin paljon, joten taidan tehdä nyt hömppäpostauksen ja huomenna sitten ratsastuksesta enemmän. Koska sää oli näinkin hyvä, otettiin kamera mukaan, tarkoituksena ottaa Wermestä patsastelukuvia.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö?

"Minne ihmeeseen sä mua viet?"

"Herkkuja minulle heti nyt!"

Meillä oli pieniä malttamisongelmia, mutta voi ei miten söpöläinen tuo hevonen osaa olla. En edes osaa kuvailla sitä tunnetta, mikä itselläni tällä hetkellä on, onnellisuus!

"Näin ne arabitkin tekee, kattokaa mite kaunis ja siro oon!"

♥

Toivottavasti kuvista välittyy se fiilis mikä minulla nyt on, ihan mahtavaa! En edes kykene kirjoittamaan mitään fiksua tässä olotilassa, pahoittelen sitä ja katsellaan, josko huomenna olisin jo rauhoittunut.

Tulossa: Kysymyspostaus!

Uskomatonta, että minun, ihan tavallisen tallaajan blogissa on jo yli 70 lukijaa! Mukavaa, että ihmisiä kiinnostaa minun ja Wermen yhteinen arki.

Tämän kunniaksi ajattelin toteuttaa kysymyspostauksen joskus tässä tulevaisuudessa, mikäli kysymyksiä tulee riittävästi ja monipuolisesti.

Ei-niin-hyvä reissu, mut tulipahan tehtyä!

Tänään oltiin Kuvansissa kisoissa. Ensimmäiset aluekisat siis, ja lajina esteet. Voin heti alkuun todeta, että ahnehdittiin liikaa, ja tästäkin taas opittiin. Kyllähän tässä harmittaa kovasti, mutta tästä päästään sitten vain ylöspäin.

Rata oli tarkoitus hypätä maneesissa, mutta verryttely oli ulkokentällä, ja minulle tämä oli ihan ok. Ainakin siihen asti, kunnes menin verkkakentälle ja huomasin, missä kunnossa se oli.

Mukavahan se on verrytellä nelivuotiaalla hevosella 80cm esteitä, kun kentällä hevonen uppoaa joka askeleella alaniveltä myöten. Luojan kiitos, esteiden kohdalta pohja oli vielä siedettävä, mutta yritäppä ylipäänsä päästä verkkaesteelle, kun nelivuotias tasapainoton hevonen pystyy hädintuskin ravaamaan noin huonolla pohjalla pystyssä pysyen.

Verkattiin sitten vain sen verran, että hypättiin kerran kaikki esteet ja käytiin kaikki askellajit läpi. Verkkaesteillä huomasi hyvin, että Werme varoi pohjaa kovasti, eikä se tuntunut hypätessä sen vuoksi normaalilta.

Maneesissa sai ottaa yhden hypyn ennen aloitusta, ja sen minä tein vakuuttaakseni hevoselle, että tämä pohja on jo parempi. Kuitenkin Wermelle jäi varovaisuus päälle, ja hypyt olivat räveltämistä, huonoja paikkoja ja vääriä laukkoja. Toki omassa ratsastuksessani oli varmasti paljon sanottavaa, hevosen syyksi en laita mitään. Werme kuitenkin hyppäsi kiltisti kaikki erikoisesteetkin, ja päätin keskeyttää radan, ihan vain sen vuoksi, että ei me tuurilla tultu hyppäämään.

Radalla oli paljon lyhyitä teitä, ja on myönnettävä, että se oli vielä liian vaikea meille. Suunniteltiin, että nyt treenataan talvi ja vasta keväällä kokeillaan seuraavan kerran aluekisoja.

Mutta ei reissu ihan hukkaan mennyt, Werme tutustui tänään bankettiin! Heh, parkkipaikkana toiminut isompi ratsastuskenttä sisälsi nimittäin banketin, ja me Wermen kanssa sitten päätettiin mennä tutkailemaan sitä kukkulaa lähempää.

"Nyt vaarovasti.."

"..Ja sitten voisin vaikka juosta pois"

Joku ylisöpö heppa!

Meidän mielipide kisoista.

Niin ja huomatkaa meidän ihana uusi huopa! Ankyn estemalli, ATC ja täydellisen punaisena! Tällaista ollaa etsitty jo pitkään, mutta mistään ei ole juuri tätä väriä ja mallia löytynyt. Ja Haaramon ratsutarvikkeesta löytyi pitkien etsintöjen jälkeen yksi kappale, joka sitten kotiutui meille. Ja ei ihmekkään, kun ei tätä meinattu löytää, eihän näitä kuulemma edes valmisteta enään!

Ja toisena ostoksena ehkä maailman söpöimmät ja tyttömäisimmät riimut, jotka joskus ehkä pääsee hevosen päähän asti.

Tyttöjen treenipäivä.

Huh, paikat on vieläkin kipeenä siitä sunnuntaina sattuneesta pienestä onnettomuudesta. Niin ja tänään ratsastaessa huomasin, että takaraivossani naksuu jokaisella askeleella. Liekö ylimääräiset osat mun pään sisällä irronneet ja siellä ne nyt kolisee?

Jokatapauksessa tänään Kaisa piti minulle taas tuntia, ja välillä epätoivo välähtelee, mutta jossakin on myö se onnistumisen kipinä. Aloitettiin tänään siitä, että haettiin hevosta taas rehelliseen asetukseen ja taivutukseen, ettei hevonen lähde lapa edellä juoksemaan, vaan jää ratsastajan painon alle. Ympyrällä aloitettiin, ihan asetuksilla ja taivutuksilla ja usein suuntaa vaihtaen, nopeasti se tasainen ja hyvä asetus löytyikin.

Alkuverryttelyjen jälkeen jatkettiin avotaivutuksilla. Tänään haettiin sitä, että saataisiin hevonen pyöreäksi ja taivutettua sisäpohkeen ympärille, ja siten treenattaisiin siirtymiä tasaisemmiksi. Nyt kun meillä itse askellajit alkaa sujua, pitäisi alkaa treenaamaan myös siistejä siirtymisiä, helpommin sanottu kuin tehty.


Siirtymissä Werme leviää helposti ja nenä nousee kohti taivaita. Ne siis vaativat vielä paljonkin treeniä, ja mietin pitkään, uskallanko lisätä meistä videota tänne blogin puolelle. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ihmiset ymmärtävät sen, että Wermelläkin on vielä koulutus kesken, eikä siltä voi edes odottaa täydellisiä suorituksia, minusta puhumattakaan.

Anyway, laukkannostoja harjoiteltiin tänään myös avotaivutuksen kautta. Oikeassa kierroksessa sujui mielestäni hyvin, mutta vasen oli ihan katastrofi. W lähti jo ravissa juoksemaan "Jee nyt laukataan!" tyylillä, ja tälle tytölle meinasi jo epätoivo iskeä siellä selässä, pidätteet kun eivät millään tahtoneet mennä läpi. Kun aikamme oltiin juostu ja jarruteltu äänellä, istunnalla, asettamalla ja puolipidättein, saatiin rauhallisiakin hetkiä ja mahdollisuus tehdä jopa muutama nosto vasempaankin kierrokseen. Ja ne onnistui yllättävän hyvin. Werme on vasempaan kierrokseen oppinut väärän tavan nostaa laukka, se on epämääräinen rävellys josta olisi päästävä eroon. Kaikenkaikkiaan olen tämän päivän ratsastukseen tyytyväinen.

Vasen laukka:

Oikea laukka:
Loppuun vielä pätkät ravia, joissa Werme oli oikein rento ja mukava. Tämän jälkeen käytiin vielä metsäpolulla kävelemässä, tulee hepallekkin hyvä fiilis, kun tehdään vähän muutakin aina kuin vain kentän kiertämistä. Pahoittelen videoiden laatua, ne on kuvattu puhelimella. Mitä mieltä olette, haluatteko jatkossakin videoitakin, iltojen pimetessä kuvia kun saa entistäkin harvemmin. Niin ja tänään ilmottauduttiin ensimmäisiin alue-estekisoihin Wermen kanssa! Hui mitäköhän siitä tulee!

Extremeurheilua ja tuttua ja turvallista..

Olin siis lupautunut ratsastamaan kaksi muuta hevosta Wermen lisäksi. Toisella oli tarkoitus mennä ihan sileällä, ja toisella hypätä. Fiksua sinänsä hypätä ensimmäisellä ratsastuskerralla hevosella jolla et ennen ole ratsastanut.. Lahjattomat treenaa?

Pääsin töistä kahdelta, ajeltiin autokaistan kautta nappaamassa mulle sapuskat matkalle, ja suunta tallille. Minulle oltiinkin laitettu ensimmäinen ratsu, Hitfeyer van 'tgebergte eli tutummin Hitti. Hitti on estepainotteinen mukava hevonen, ja tämän sain tänään ratsastettavaksi, kun omistaja ei itse pystynyt ratsastamaan.

Voin kertoa, että ero suomenhevosen ja puoliverisen välillä on huikea! Hehe, tämä tyttö joutui hetken totuttelemaan pelkästään siihen, että hevonen on kapea ja sillä on iiiiso käynti. Hitti oli oikein mukava ratsastaa, ei siitä sitten sen enempää.

Hitin jälkeen vuorossa oli puoliveritamma Rumbella, eli Bella. Bellalla oli tarkoitus hypätä, jotta tammalta saataisiin ylimääräinen energia purettua, ja ihan vaan mielenvirkistykseksi. Jopa Hitin jälkeen tuntui oudolta olla niin kovin erilaisen hevosen kyydissä. Ei siinä mitään, kovin mukavahan tuo tamma oli, mitä nyt muutamat sonniloikat heitti ja kiihdytteli kovasti.

Bellan kanssa haasteena on se, että sen toinen silmä on (ainakin lähes?) sokea, joten se pitää tuoda esteelle hyvin ja suoraan. Meillä sattuikin vahinko, jossa olisi voinut käydä huonostikin. Lähestyttiin pientä pystyä kaikessa rauhassa, ja kun olisi pitänyt ponnistaa, tammalla tapahtuikin jokin arviointivirhe ja mentiin esteen sekaan ja nurin. Onni onnettomuudessa, ettei kummallekkaan sattunut mitään pienten naarmujen ja minun pään tärähdystä. Jatkettiin kuitenkin vielä, ja loppuaika menikin todella hyvin. Vahinkoja sattuu kaikille.

Bellan jälkeen oli vuorossa vielä yksi hevonen. Se tuttu ja turvallisin, neljävuotias Wermeroosa, jolle kaikki käy ja on aina hyväntuulinen. Saaran mussukka.

Wermelläkin hypättiin, kun varmisteltiin vielä mielipiteitä siitä, lähdetäänkö ensiviikon sunnuntaina alue-estekisoihin. Kun nousin Wermen selkään, se tuntui ihan pieneltä pörröiseltä ponilta kahden puoliverisen jälkeen.

Siitäkin huolimatta se oli jo verrytellessä hyvä, ja päästiinkin pian jo hyppäämään. Aloitettiin ihan peruspystyltä, ja Werme oli ihan innoissaan huomatessaan, että pääsee hyppäämään.

Kun pystyä oltiin tultu kumpaakin suuntaan, jatkettiin seuraavaksi suhteutetulla linjalla pystyltä okserille. Väli oli mitattu huolimattomasti (köhköh), joten sitä opiti vähän säätää, jotta Werme omahtui väliin jotenkin järkevästi. Oltiin laitettu okserin alle valkoiset pömpelisysteemit, jotta olisi taas jotakin uutta esteessä, mutta ei Werme tainnut edes huomata meidän hienoja viritelmiä.

"Älä säädä, kyllä mä hoidan!" Ja este tosiaan on sen 80cm..

Näiden jälkeen pidettiin hyvät välikävelyt, ja jatkettiin yhden laukan sarjalla ja muurilla. Nämä sujuivatkin oikein mallikkaasti, eikä Werme ihmetellyt muuriakaan yhtään, sitähän mentiin vähäsen jo keväällä ennen laitumelle menoa.

Lopuksi mentiin vielä lyhyt rata joka sisälsi kaikki esteet, ja korkeus oli 80cm. Rata sujui hyvin, joten keventelin Wermen, ja lähdin sen kanssa kävelemään vielä eilisen metsälenkin. Tallilla Werme sai taas totutella kylmäysletkuihin, jotka olivat nyt toista kertaa meillä käytössä, eikä tammaa ihmetyttänyt yhtään, mutta tylsää touhuahan se Wermen mielestä on!

Näillänäkymin ollaan siis viikon päästä menossa ensimmäisiin aluekisoihin hyppäämään, jännää!

Jiihaa!

Eilen oli ihan huippupäivä tallilla! Alunperin oli tarkoitus hypätä, mutta hypyt siirrettyyn sattuneesta syystä tälle päivälle, ja eilen sitten mentiinkin hetki sileällä, jonka jälkeen käytiin rallittelemassa maastossa.

Kentällä Werme oli alusta asti todella hyvä ratsastaa. Avut menivät heti läpi, joten kauaa ei kentällä edes tarvinnut mennä, sen verran, että kaikki askellajit käytiin läpi.

Kun Werme oli kentällä niin kovin hyvä, suuntasimme pian jo maastoon. Pian, kun pehmeä hiekkatie alkoi, siirryttiin jo raviin, ja pian laukkaankin. Suunniteltiin, että laukattaisiin eräs ylämäkipätkä muutamaan otteeseen, saa tamma voimaa lisää pikkuhiljaa. Ja kun ylämäen laukkaa ylös, tulee hyvät välikävelyt, kun kävelee alas.

Wermellä oli intoa! Ihana fiilis, ei voi muutakuin nauraa, kun hevonen painelee pää kolmantena jalkana menemään korvat tötteröllä, ja ylämäen alla lähtee matalana kiihdyttämään. Wermen kanssa maastoilu on muutenkin mukavaa, se kun ei turhia säiky tai kyttäile mitään.

Itselläni ainakin oli ihan huippukivaa, eikä Wermekään ilmeistä pääteleen pahakseen pistänyt.

Werme lentää!

Muutamien laukkojen jälkeen käveltiin vielä pieni maastolenkki, jonka jälkeen metsäpolkua pitkin takaisin tallille. Tälläkertaa olikin niin rentouttava ratsastuskerta kuin vaan olla ja voi! Ihanaa!

Tänään nakki napsahti meikäläiselle, ja Wermen lisäksi minulla on kaksi muutakin ratsastettavaa, saa nähdä pysyykö tämä tyttö kyydissä, kun pitkästä aikaa kipuan puoliverisen selkään! Siitäkin varmaan luvassa postausta!