Extremeurheilua ja tuttua ja turvallista..

Olin siis lupautunut ratsastamaan kaksi muuta hevosta Wermen lisäksi. Toisella oli tarkoitus mennä ihan sileällä, ja toisella hypätä. Fiksua sinänsä hypätä ensimmäisellä ratsastuskerralla hevosella jolla et ennen ole ratsastanut.. Lahjattomat treenaa?

Pääsin töistä kahdelta, ajeltiin autokaistan kautta nappaamassa mulle sapuskat matkalle, ja suunta tallille. Minulle oltiinkin laitettu ensimmäinen ratsu, Hitfeyer van 'tgebergte eli tutummin Hitti. Hitti on estepainotteinen mukava hevonen, ja tämän sain tänään ratsastettavaksi, kun omistaja ei itse pystynyt ratsastamaan.

Voin kertoa, että ero suomenhevosen ja puoliverisen välillä on huikea! Hehe, tämä tyttö joutui hetken totuttelemaan pelkästään siihen, että hevonen on kapea ja sillä on iiiiso käynti. Hitti oli oikein mukava ratsastaa, ei siitä sitten sen enempää.

Hitin jälkeen vuorossa oli puoliveritamma Rumbella, eli Bella. Bellalla oli tarkoitus hypätä, jotta tammalta saataisiin ylimääräinen energia purettua, ja ihan vaan mielenvirkistykseksi. Jopa Hitin jälkeen tuntui oudolta olla niin kovin erilaisen hevosen kyydissä. Ei siinä mitään, kovin mukavahan tuo tamma oli, mitä nyt muutamat sonniloikat heitti ja kiihdytteli kovasti.

Bellan kanssa haasteena on se, että sen toinen silmä on (ainakin lähes?) sokea, joten se pitää tuoda esteelle hyvin ja suoraan. Meillä sattuikin vahinko, jossa olisi voinut käydä huonostikin. Lähestyttiin pientä pystyä kaikessa rauhassa, ja kun olisi pitänyt ponnistaa, tammalla tapahtuikin jokin arviointivirhe ja mentiin esteen sekaan ja nurin. Onni onnettomuudessa, ettei kummallekkaan sattunut mitään pienten naarmujen ja minun pään tärähdystä. Jatkettiin kuitenkin vielä, ja loppuaika menikin todella hyvin. Vahinkoja sattuu kaikille.

Bellan jälkeen oli vuorossa vielä yksi hevonen. Se tuttu ja turvallisin, neljävuotias Wermeroosa, jolle kaikki käy ja on aina hyväntuulinen. Saaran mussukka.

Wermelläkin hypättiin, kun varmisteltiin vielä mielipiteitä siitä, lähdetäänkö ensiviikon sunnuntaina alue-estekisoihin. Kun nousin Wermen selkään, se tuntui ihan pieneltä pörröiseltä ponilta kahden puoliverisen jälkeen.

Siitäkin huolimatta se oli jo verrytellessä hyvä, ja päästiinkin pian jo hyppäämään. Aloitettiin ihan peruspystyltä, ja Werme oli ihan innoissaan huomatessaan, että pääsee hyppäämään.

Kun pystyä oltiin tultu kumpaakin suuntaan, jatkettiin seuraavaksi suhteutetulla linjalla pystyltä okserille. Väli oli mitattu huolimattomasti (köhköh), joten sitä opiti vähän säätää, jotta Werme omahtui väliin jotenkin järkevästi. Oltiin laitettu okserin alle valkoiset pömpelisysteemit, jotta olisi taas jotakin uutta esteessä, mutta ei Werme tainnut edes huomata meidän hienoja viritelmiä.

"Älä säädä, kyllä mä hoidan!" Ja este tosiaan on sen 80cm..

Näiden jälkeen pidettiin hyvät välikävelyt, ja jatkettiin yhden laukan sarjalla ja muurilla. Nämä sujuivatkin oikein mallikkaasti, eikä Werme ihmetellyt muuriakaan yhtään, sitähän mentiin vähäsen jo keväällä ennen laitumelle menoa.

Lopuksi mentiin vielä lyhyt rata joka sisälsi kaikki esteet, ja korkeus oli 80cm. Rata sujui hyvin, joten keventelin Wermen, ja lähdin sen kanssa kävelemään vielä eilisen metsälenkin. Tallilla Werme sai taas totutella kylmäysletkuihin, jotka olivat nyt toista kertaa meillä käytössä, eikä tammaa ihmetyttänyt yhtään, mutta tylsää touhuahan se Wermen mielestä on!

Näillänäkymin ollaan siis viikon päästä menossa ensimmäisiin aluekisoihin hyppäämään, jännää!