Haltioitunut ratsastaja

Olen aikaisemminkin tainnut puhua siitä, että ollaan tehty vasemmasta laukasta Wermen kanssa mörkö. Tai enemmänkin siitä laukannostosta.

Päätettiin sitten, että Kaisa ratsastaisi Wermellä muutaman kerran, josko laukannosto sujuisi tämän jälkeen paremmin vasempaankin. Olin kuvaamassakin, kun Kaisa toista kertaa ratsutti, mutta en niitä tänne julkaise hirmuisen surkean laadun vuoksi, säästän silmiänne. Jokatapauksessa Werme kulki todella hyvin Kaisan ollessa satulassa, ja kuten arvelimme, kun tarpeeksi kauan työstettiin, myös vasen laukka nousi ilman, että W lähtee juoksemaan tai muutenvaan jää tekemään omiaan.

Nyt minun enää pitää saada itseni istumaan laukannostossa, eikä könähtämään eteen, jolloin laukannosto varmasti epäonnistuu. Kyllä tästä vielä selvitään! Eilen kuitenkin olin W:n selässä ensimmäistä kertaa Kaisan taikojen jälkeen, ja ero oli ihan huikea!

Werme tuli hyvin pohkeen ja ohjan väliin, ihan siitä asti, kun keräsin ohjat käteen. Se myös asettui ja taipui paljon paremmin, vaikkei kamalaa vikaa ennen Kaisan käyntiä ollutkaan. On se vaan niin oikein myöntää itselleen, että on niin hyvä, että taitavamman ratsastajan on hyvä välillä auttaa.

Olin niin haltioitunut hevosesta, että en edes mennyt fiksusti mitään tiettyä tehtävää, kunhan ratsastelin. Väistöjä, avoja, siirtymiä, näillä mentiin, ja meikäläisellä oli lähes kokoajan hymy korviin saakka.

Äidin kommentti: "Se alkaa näyttää tuossa karvassa jo ihan suomenhevoselta."

Tadaa, tässä se on! Me tehtiin vasempaankin kierrokseen monta hyvää nostoa! Kiitos kuuluu Kaisalle joka osaa tätä kakaraa neuvoa oikein. Jee, tästä on suunta ylöspäin, vaikkakin varmasti edessä on vielä monen monta huonoakin päivää.

W alkoi laukannostojen jälkeen kuumua, ja sitten mentiinkin kuin Vermon takasuoralla ja meikä nauraa rätkätti kyydissä, nyt on ratsastuksessa oikea fiilis, ei se niin vakavaa ole!

"Minä tässä kiltisti ravailen loppuraveja"

Kävin vielä loppukäynnit Wermen kanssa metsäpolulla, ihanan rentouttavaa, vaikkakin alkaa olla kovin kylmä! Hyi, en halua niitä toppatakkikelejä kun on itku silmässä sormien ja varpaiden ollessa niin jäässä.

Sovittiin taas, että Kaisa menee Wermellä tänään ja perjantaina, ja pitää minulle keskiviikkona tuntia. Niin, ja Kaisa siis menee sunnuntaina seurakoulukisoihin, minulla kun ei hermot tuollaista meinaa kestää.

Muistakaas vielä kysellä, niin saan kysymyspostauksen toteutettua!