Kauneus sekoittaa mun pään.

Minä tykkään niiin kovasti meidän Wermeroosasta, on se niin hieno. Olematta yhtään itserakas, tottakai se oma miellyttää itseään eniten. Varsinkin, kun näkee sen osaavan ratsastajan alla.

Kaisa ratsasti Wermen keskiviikkona, ja menee uudestaan tänään. Välillä on hyvä pitää vähän tiiviimpi "ratsutusjakso", siten W menee nopeammin eteenpäin ja on taas pidemmän aikaa helpompi ja notkeampi ratsastaa. En tiedä, johtuuko auringonpaisteesta vai mistä, että W on jotenkin erityisen hyvällä tuulella. Siis sekä ratsastaa että hoitaa. Harjatessa se joko nuokkuu tyytyväisenä tai touhuaa uteliaana mukana, ratsastaessa se tuntuu olevan nöyrä ja kuuliainen. Ehkä sen siis on hyvä olla.

Keskiviikkona Kaisa siis läpiratsasti Wermen, harjoitellen tällä kertaa eteenratsastuksia. Sekä ravissa, että laukassa. En nyt höpötä enempää tästä asiasta, antaa allaolevien kuvien puhua puolestaan!

Ihanaa, sula kenttä!!

Hevosta harjatessa lähtee kerralla varmaan muovikassillinen karvaa, siihen irtokarvan määrään nähden tamma on aika siistissä karvassa tällä hetkellä.