W niinkuin Wermeroosa

Ihanaa, kevät on tullut takaisin, toivottavasti tällä kertaa jo jäädäkseen. Mikkelin kansalliset koulukisat edellisenä sunnuntaina menivät hurjan hyvin, vaikkei ruusukkeita mukaan napattukaan. Wermeroosa ja Kaisa saivat 62,708 prosenttia, ja sijoitus oli lopulta 6/8. Ei ollenkaan huonot prosentit kansallisista, vaikka nuorten hevosten luokka olikin. Olihan samassa luokassa tosi hienoja ja hyvällä mallilla olevia puoliverisiä suurin osa, eli meidän suokkipötkön sijoitus ei ole ollenkaan huono.  

Itse pääsin kipuamaan Wermeroosan kyytiin pitkästä aikaa eilen, ja olo oli kuin alkeisratsastajalla. Istunta muistutti jotakuinkin asentoa, jossa moottoripyörän kyydissä ollaan, ryhdistä ja siististä istunnasta ei ollut tietoakaan, kun suurin huolenaihe tuntui olevan se, kuinka ohjat saa pysymään käsissä. Heh, ei saa ottaa harrastustaan liian vakavasti, me sitten vaan humputeltiin iloisesti. Wermehän on nyt letkeä ja kiva kuin mikä, kunhan saisi vaan oman kehonhallinnan kuntoon. Istunta lienee se ikuinen korjauksen kohde ja loputon tie. Vaatinee taas asiaan paneutumista ja säännöllistä treenaamista valmentajan opastuksella, että alkaa taas sujumaan. Kyllä se siitä taas! 

Tyytyväinen heppa.

P.S. Jos joku on ratsastushousuja vaille, nämä kuvan pöksyt on menossa myyntiin, saa kysellä lisätietoja jos kiinnostaa! Myyn nämä, koska minulla pöksyjä riittää, ja nämä ovat syystä tai toisesta jääneet vähemmälle käytölle, joten ovat siis hyväkuntoiset ja siistissä kunnossakin!

Pakko tähän väliin hehkuttaa, käytiin Helsingin reissulla Keravan Horse&riderissä, ja siellä oli yksi aivan ihana satulahuopa, jota en kuitenkaan ostanut. Kuitenkin se jäi mietityttämään, ja postisetä sitten toi viimeviikolla paketin. Voi tätä materialismionnellisuuden määrää! Saatoin tässä taannoin tilata myös ratsastuspöksyt, jotka mätsää tämän huovan kanssa, niitä odotellessa..

Siinä se nyt on. Schockemöhlen kouluhuopa värissä anthracite. Väri on ihanaa, meleerattua harmaata, ja oranssit kantit kruunaa koko komeuden. Voi tätä ihanuutta. Esteettisyyden lisäksi mainiota nimenomaan tässä huovassa on se, että hevosta vasten tuleva puoli on teknistä materiaalia, jonka pitäisi imeä hyvin kosteutta hevosesta ja kuivua nopeasti. Mitä muuta voisin toivoa. Niin, paitsi saman estehuopana.

Tämän materialismihypetyksen jälkeen voidaankin siirtyä takaisin tähän päivään. Wermen mielenvirkistykseksi vuorossa oli kivoja ja helppoja pikkuesteitä. W:n katse kirkastui kummasti huomatessaan, että puomeja ja tolppia kannettiin kentälle, jipii! Tällä kertaa oma istunta tuntui jo vähän enemmän siltä kuin pitää, ja Wermekin toimi oikein kivasti alusta alkaen. 

Verrytellessä tulin sekä laukassa, että ravissakin jo puomejakin, ja pian päästiinkin hyppäämään. Wermessä oli intoa kuin pienessä kylässä, jo laukkaa nostaessa kuului röhkimistä, ja esteitä lähestyttiin intopiukeana korvat tötteröllä. Esteet olivat pieniä, ehkä korkeimmillaan polvenkorkuisia, ja yksittäisiä. Tällä kerralla ei tarkoituksena ollut harjoitella mitään teknisiä juttuja ja viedä tammaa mukavuusalueen ulkopuolelle, vaan tänään vaan pidettiin vaan vähän kivaa hyppäämisen merkeissä. 

W on innostuessaan ihana ja aivan kuin myös emänsä Wilma, Werme röhkii innostuessaan. Toivottavasti tajuatte, mitä röhkimisellä tarkoitan, sitä sellaista hassua mörinää ja pörinää. Heh. Eniveis, on ihan mahtava tunne, kun huomaa, että heppa nauttii työnteosta. 

Lopuksi tultiin pienenpieni radanpätkä, jossa oli hurjat kolme estettä ja viisi hyppyä. Rata tuntui nyt todella sujuvalta valmennuksiin verrattuna. Laukat vaihtuivat, kuten pitikin, paikat sattuivat ihan siedettävästi joka esteellä ja tahti ja rytmi säilyivät samana koko radan ajan. Vaikkakin nyt oikeastaan kaikki lähestymiset olivat pitkiä, radallahan tehtävät tulevat paljon nopeammin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, kyllä me joskus vielä päästään kisoissakin rytmikäs ja siisti rata. 

Lopuksi vielä eilisiä patsastelukuvia läheiseltä pellolta!

Tässäkö meidän kolmen parhaat puolet?

Huono laatu, mitä kaunein Werme. Pahoitteluni. 

♥

"Oikeesti mua ei kiinnosta tää poseeraaminen yhtään."

"Mut jos mä oon oikein söpö, saanko mä paljon nameja?"

"Ok, no sit! Anna kameran laulaa!"

"Missä ne herkut viipyy?"