Mikäs tässä on harrastaessa..

..Kun ratsastuskenttä on jo lähes kesäkunnossa! Tai ehkä sateisen kesän kunnossa, rapa roiskuu ja silleen, mutta ihanaa, kun liikutusta ei tarvitse rajoittaa huonojen pohjien vuoksi.

Meillä ollaan aina oltu tarkkoja pohjista, ei saa olla yhtään liian kovaa eikä pehmeää. Maastoillessa tiehen on painauduttava kunnollinen jälki hiekkaan tai vastaavasti lumella pitää kuulostaa siltä, kuin mentäisiin sukkasiltaan, että uskalletaan ravata saatika sitten laukata. Tämä talvi (ai mikä!?) on ollut erityisen raastava, kun vähän väliä on mietittävä, onko pohjat riittävän hyvässä kunnossa. Jos liikutuksen jälkeen yhtään jää pohjan kunto epäilyttämään, jalkoja kylmätään ja hoidetaan linimentein lähes hysteerisesti. Muutenkin tarkkailemme W:n jalkoja tarkkaan, ettei ole ylimääräisiä turvotteluja tai lämpöilyjä.

Ja takaisin aiheeseen ( Niin, ei mun ratsastuskentän pohjista ja hevosen jaloista ollut tarkoitus kirjoittaa..). Niin, nyt kun kenttä on jo ihan hiekkapinnalla toista takanurkkaa lukuunottamatta, päästiinkin jo hyppyhommiin ulkokentällä. Aika huikeeta.

Ennen kuin aloimme hyppäämään, verryttelimme pitkään ja tarkistimme tamman säätöjä. Pohkeesta reippaasti eteen, istunnalla ja puolipidättein taas kiinni. Vaikka W onkin reipas ratsastaa, jää se silti helposti pohkeen taakse. Itse siihen ei ehkä aikaisemmin ole kamalasti kiinnittänyt huomiota, etten aina vie aloittamiani asioita loppuun saakka, tyydyn usein vähempään. Tästähän Werme keksiikin, ettei kaikkea tarvitse tehdä kunnolla, ja joudun itse tekemään enemmän töitä, että asia saataisiin läpi.

Pohkeesta eteen.

Alkuverryttelyjen jälkeen mentiin kumpaankin suuntaan vielä ravipuomeja, tarkoituksena se, että W ottaisi "itse" askelia, käyttäen selkäänsä ja nostellen jalkojaan.

Hypyt aloitettiin ravissa ympyrällä linjan ykkösesteeltä, pieneltä ristikolta jota nostettiin pikkuhiljaa. Tarkoituksena oli saada Wermen hyppyyn voimaa ja napakkuutta, etenkin ravissa tamman hypyt ovat helposti hieman hitaita ja velttoja.

Veltto hyppy

Napakka hyppy. 

Ravihyppyjä ristikolle tultiin kumpaankin suuntaan. Tämän jälkeen jatkettiinkin linjalla ristikolta tai tässä vaiheessa jo pystyltä. Linjalle tuli tasaisesti viisi laukka-askelta, eikä tässä niinkään ollut ongelmia. Mitä nyt W oli muutaman ensimmäisen toiston ajan jatkamassa hypyltä ympärälle eikä suoraan linjalla..

Tästä näkee hyvin, miksi vatsapanssari on käytössä esteillä.

Lopuksi tultiin vielä pieni radanpätkä. Ensin hypättiin okseri täyskaarrolla, ja jatkettiin pitkällä lähestymisellä linjalle. W toimi tunnilla kaikenkaikkiaan hyvin, tuntui, että oma tasapaino ja kehonhallinta olivat tällä kertaa enemmän hakusessa. Esteille tarvitaan vielä paljon tasaisuutta ja rytmikkyyttä, eiköhän sekin ala löytymään, kun päästään hyppäämään säännöllisemmin.

Pahoittelut, etten jaksanut nyt selostaa tuntia kunnolla, työpäivän ja kuntosalireissun jälkeen nyt on kiirus saunaan, palaillaan taas myöhemmin!