Uuden opettelua ja pitkästä aikaa esteitä

Wermeroosa on aina ollut helppo lastata ja kuljettaa, tamma on ehtinyt kulkea isolla kuorma-autolla, sekä pienemmällä hevosautolla, eikä mitään ongelmia ole ollut. Nyt kuitenkin kun oma hevosauto on myyty, ja uusi on vasta rakennusvaiheessa, ollaan oltu muiden kyytien varassa valmennusten suhteen.

Loppuviikosta tuli tekstiviesti, että sunnuntaina olisi estevalmennus, jonne mahduttaisiin hyvin mukaan. Ja eikun kyytiä etsimään! Päädyttiin siihen ratkaisuun, että lainataan hevoskoppia. Niin, eihän Werme ole ikinä edes ollut kopissa. Luottavaisin mielin edellisenä päivänä ennen estevalmennusta siirrettiin koppi kentälle, jotta voitaisiin ajoissa totuttaa tamma myös hevoskoppiin.

Ei siinä sitten ihmeempiä jahkailtu. Hevonen talliin, harjaus, kuljetussuojat jalkaan ja menoksi. Äiti hoiti lastaamisen, minä toimin kameramiehenä ja puomin (tai tässä tapauksessa potkulevyn) sulkijana.

Ihmettelyä

Kun ryhdyttiin lastaamaan, Werme nuuhkaisi lastaussiltaa ja käveli suoraan kyytiin. Ei ole vielä eteen tullut paikkaa, minne W ei taluttaen seuraisi. Eikä tamma pettänyt odotuksia nytkään. Siellä se korvat tötteröllä seisoskeli ja söi tyytyväisenä palkkioksi saamaansa leipää. Myös kopista peruuttaminen sujui hyvin. Ensimmäisillä peruutusaskeleilla tamman tosin piti potkaista taaksepäin, onhan se kummallista peruuttaa alamäkeen. Kesken peruutuksen tamma vielä pysäytettiin lastaussillalle, ettei tämä opi, että kyydistä peruutetaan vauhdilla heti kun tie on vapaa.

Trailerin täydeltä pyllyä.

Välissä Werme käytiin satuloimassa, jonka jälkeen liikutin tamman ratsain kentällä. W-tammalla oli alla pari vapaata rokotuksen vuoksi sekä yksi kärryköpöttelypäivä, joten suuria odotuksia ei hevosen helppoudesta ollut. Pohkeen takananahan se oli, muuten oikein notkea ja mukava. Tein paljon siirtymiä sekä asetteluja ja taivutuksia. Tarkoituksena siis saada vähän läpiratsastettua tammaa ennen estevalmennusta.

Ratsastuksen jälkeen lastattiin W vielä kerran hevoskoppiin. Tamma sai meidät vakuuttuneeksi siitä, ettei ole väliä, matkustetaanko hevosautolla vai -trailerilla.

Seuraavan päivän matka estevalmennukseen sujuikin niin hyvin kuin oletimmekin, W kulki trailerissa kuin vanha tekijä, jes! Myös itse valmennus sujui hyvin. Valmennuksen ideana tälläkertaa oli se, että ensin tehtäisiin yhteisiä harjoituksia, jonka jälkeen jokainen saisi mennä rataharjoituksen haluamallaan korkeudella.

Harjoitukset sujuivat hyvin, tamma oli tasainen, mutta innokas. Erikoisesteetkään eivät tuttuun tapaan olleet mikään ongelma, W tuskin edes huomasi rojuja esteen alla. Suurin tämänhetkinen ongelma esteillä näkyy radalla. Jos tullaan esteeltä väärällä laukalla alas, Werme vaihtaa laukan edestä muttei takaa. Laukka on siis vaihdettava ravin kautta, mikä taas saa hyvän rytmin katoamaan, ja tämä aiheuttaa helposti huonoja lähestymisiä (= huonoja/vaikeita hyppyjä). Elämä esteillä helpottuu kummasti, kunhan W:lle saa opetettua yksittäiset laukanvaihdot.

Plussaa kuitenkin siitä, että Wermen kunto on kasvanut ihan huikeasti. Aiemmin tamma oli ihan kaikkensa antanut ja väsyneen oloinen valmennuksen jälkeen, nyt se vielä oli silmät kirkkaana ja innokkaana ratsastuksen jälkeen. Lisäksi laukkaa saa esteillä säädeltyä jo hyvin, mikä auttaa hyvien ponnistuspaikkojen löytymisessä, enää ei aina tarvitse mennä tuurilla. Säädeltävyys vaikuttaa positiivisesti myös kääntyvyyteen; nyt ei missään vaiheessa olisi ollut tunnetta, ettei tammaa ehdi kääntämään seuraavalle esteelle, kaarteet eivät venyneet pitkiksi. Ehkä ne palaset alkaa pikkuhiljaa loksahdella paikalleen!

Joku söpöläinen turpaeläin odottaa ulkona, että edellinen ryhmä lopettaa ja päästäisiin hyppyhommiin!

Kuvat maneesista ovat niin huonolaatuisia, etten niitä kehtaa tänne edes julkaista. Kesäkelejä ja ulkotreenejä odotellessa!