Esteitä

Olen ollut kovin laiska, nimenomaan postausten kirjoittamisessa. Masentaa kommentit, joissa valitetaan kuvien huonosta laadusta. Ok, tottakai on kiva katsella hyviä otoksia, mutta näillä keleillä ja hämärissä olosuhteissa omalla kuvauskalustollani ei vaan saa onnistuneita kuvia, pahoitteluni siitä. Yritetään olla onnellisia siitä, mitä meillä on, ehkäpä joskus luovun pihiydestäni ja päivitän kuvauskalustoani nykyaikaan.

Viikko sitten lauantaina oltiin kuitenkin Tiinan valmennuksessa hyppäämässä. Ihan mielenvirkistykseksi ja omaksi iloksi, W kun niin tykkää hyppäämisestä.

Koska oma uusi hevosautoprojekti on vielä kesken, oltiin tyytyväisiä saadessamme tallinpitäjän hevosauto lainaan, hevonen tavaroineen kyytiin ja menoksi! W Käyttäytyi paikanpäällä oikein siivosti, vaikkakin tarhassa möllöttäville lajitovereille piti vähän puhallella ja tuijottaa pää korkealla.

Niin ja valmennuksessa tositoimiin pääsivät myös upouudet mustat ihanat Eskadronin suojat, kun edelliset olivat kirpparilaatua ja aika huonossa kunnossa. Nyt meillä on samanlaiset mustaja ja pinkkinä, jee! Olen todella pitkään ollut Vereduksen kannattaja (Koska todella hyvännäköisiä suojia!), mutta tajutessani Eskadronien keveyden Vereduksiin verrattuna olen näihin todella tyytyväinen.

Takaisin asiaan. Alussa verryteltiin omatoimisesti, valmentajan ja muiden rakentaessa esteitä. Wermeroosalla oli alla pitkä maastoilukausi, vain pieniä pätkiä ravia ja laukkaa, joten voitte vain kuvitella, kuinka taipuisa ja hyvin avuilla kanki ja ei-niin-avuilla tamma oli. Tämän annan kuitenkin anteeksi, ja maastoilu ja ei niin totinen meno on välillä tarpeeseen, vaikkakin järjestystä joutuu myöhemmin etsimään enemmän.

Työskentely aloitettiin puomiharjoituksella, jossa pitkän sivun keskellä sekä päissä täyskaarroilla oli puomit. Aloitettiin helpolla tehtävällä, jossa puomit tultiin kaikki peräjälkeen kaarevalla uralla kumpaankin suuntaan, ja lopulta ne korotettiin esteiksi ja sama uudestaan. W:n jyräämisestä ja apuja vastaan kaatumisesta huolimatta lähestymiset onnistuivat hyvin, ja tietkin olivat ihan järkeviä.



Näitä kolmea estettä tultiin useampaan otteeseen millon mistäkin suunnasta, välillä suoraan ja välillä taas täyskaarron kautta, olin ihan yllättynyt Wermen käätyvyydestä, pienetkin tiet onnistuivat moitteitta. Jes, jotakin kehitystä on siis tapahtunut!

Lopuksi tultiin vielä lyhyttä rataa, johon sisältyivät aikaisemmin harjoitellut pystyt, ja perään vielä portti- ja ristikko-okserit. W alkoi lopussa taas väsymään, joka johti siihen, että ristilaukkoja tuli alastullessa enemmän kuin normaalisti. Kuntoa lisää, kyllä se siitä! Kaikenkaikkiaan Werme oli hieman veltto ratsastaa, liekö johtuu läpiratsastuksen puutteesta, eikä tamma edes tällä kertaa liioitellut hypyissään, ehkä se alka oppimaan.

Menneellä viikolla Wermellä on ajettu paljon, mikä tekee todella hyvää Wermen mielelle, se kun niin kovasti tykkää siitä(kin) touhusta. Myöhemmin luvassa postausta myös eilisestä Wermen ratsutuksesta.

Loppukevennyksenä Werme the kärryponi viikonlopulta. :)

Joulu on taas!

Nyt on aika huokaista ja antaa aikaa itselleen. Kaikki murheet ja tekemättömät tehtävät saa unohtaa ja nauttia elämästä sekä olemisesta täysin siemauksin. Vaikka ulkona ei ole lunta nimeksikään ja ratsastuskenttäkin oli kesäkunnossa, yritetään unohtaa pimeys ja synkkyys ja keskitytään ihaniin asioihin!

Ihanaa joulua kaikille! 

Uutta postaustakin pukkaa, kunhan jouluhössötyksestä on selvitty, malttakaahan odotella! ;)

"Tätä ei kyllä tässä paikallaan seistessä uskoisi hyppyhevoseksi"

Eilen päästiin taas pitkästä aikaa Mäntyharjuun Tuomas Jauhiaisen estevalmennukseen. Tälläkertaa kaveriksi mukaan lähti Hitti, ja W:llä näytti olevan oikein mukavaa, kun oli matkaseuraa. Wermellä on tapana kolistella autossa, mikäli tiessä sattuu olemaan monttu tai muutenvaan kyyti on tamman mieleen turhan epätasaista, nyt kuitenkin auton takaosassa oli ihan hiljaista, ja valvontakamerasta katsellessa hevoset nenittelivät tyytyväisinä heinää syöden.

Valmennuksessa aloitimme verryttelyn ensin itsenäisesti, sitten puomityöskentelyllä. Alussa W oli kuin jokin sähköjänis, laukannostoissa riemupukit ja ravissa muutenvaan tamma olisi halunnut kiitää kuin mikäkin ravihevonen. Mukavaa, kun hevonen on innokas!

Ainut ongelma ratsastettavuudessa oli hevosen vinous vasempaan kierrokseen. Tai ei ehkä vinous, vaan kaatuminen apuja vastaan. Tamman sai helposti korjattua, mutta pian se jo oli samassa pisteessä, läpiratsastusta vailla siis! Ei tuo mikään paha todellakaan ollut, mutta mielellään taitavampi käy muistuttamassa Wermeroosaa siitä, miten liikutaan ja millä tavalla.

Aloitettii hyppääminen pienellä maneesin keskellä olevalla pystyllä, ja tätä tultiin kahdeksikkona. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka helposti laukat vaihtuvat jo esteen päällä. Itse kuitenkin huomaan oman painoni olevan helposti jommallakummalla puolella, jonka mukaan W laukkaa valitsee tullessaan esteeltä alas. Syytetään muutamasta väärästä laukasta siis minua.

Kun keskiestettä oli hypätty verryttelyksi riittämiin, jatkettiin samaa, kuitenkin ottaen kahdeksikon "päätyihin" mukaan pystyt. Tehtävänä oli laskea askeleita siten, että jokaiseen kaarteeseen tulisi saman verran askelia. Tämäkin tehtävä onnistui mielestäni todella hyvin, vaikkakin meille annettiin vähän vapautta askelmäärässä nuoren iän takia. 

Kahdeksikkotehtävän jälkeen alettiin harjoittelemaan kaarreratsastusta, helpolla kaarrelähestymisillä okserille ja trippelille. 

"On se vaan niin helpon näköistä, kun sen osaa", tuli valmentajan suusta kommentti, mikä todellakin lämmittää mieltä. Itsehän Wermellä olen pääasiassa alusta asti hypännyt, joten ehkä ollaan ainakin jotakin tehty oikein! Jes!

Lähestymiset pituusesteille sujui mielestäni ihan perussiististi, saattoi siellä pari huonompaa lähestymistä joukossa olla, mutta ei mitään mahdottomia paikkoja kuitenkaan. 

Pahoittelen taas kuvien huonoa laatua, parempi huonot kuvat kuin ei kuvia ollenkaan? 

Kokonaisuudessaan valmennus meidän osin sujui kivasti, vaikkakin W oli hieman veltto ratsastaa. En kuitenkaan moiti, sillä tehtävät Werme hoiti tapansa mukaan mallikkaasti, ei vaan niin täysillä tehoilla kuin normaalisti. 

Ja voi tätä materiaonnellisuutta, W nimittäin sai upouudet mustat Eskadronin etu- ja takasuojat, nyt kelpaa taas hypellä!

Päivän Hitti!

Mitä tämä on, viikkoon en ole Wermellä ratsastanut ja tänään illasta olisi estevalmennus. Hups. On W kuitenkin ihan hyvin viikolla liikkunut äitini toimesta, mutta voi olla, että valmennuksessa menee hetki, ennenkuin tamma on omilla avuillani. No, oma moka, nimittäin lauantaina olisin hyvin ehtinyt ratsastamaan, mutta pääsin taas "väärää rotua" edustavan heppasen kyytiin.

Kuskia taitaa vähän jännittää!

Hitfeyer van 'tgebergte, eli Hitti pääsi joutui töihin ja kestämään könötystä ja pomppimistani, kun tämän omistajalla oli menoja. 

Siitä asti, kun hain hevosen tarhasta, Hitti selvästi yritti sanoa "Nyt kyllä oot erehtyny hevosesta!", niin ihmeissään se puhisi ja touhusi, kun harjailin sitä karsinassa. Vaikka Hitikäinen touhukas olikin, kovin kiltti se silti on. Itseäni vähän harmittaa se, että minusta on tullut vähän turhan arka vieraiden hevosten kanssa, vaikka tietäisin niiden olevan ihan rauhallisia. Ei ratsastus niinkään, vaan kuntoon laittaminen. Johtunee siitä, kun kerran olen saanut ikävän potkun hokkikengällä reiteen, eikä houkuta kokea samaa asiaa uudelleen. Ehkä vain olisi touhuttava enemmän muiden, kuin W:n kanssa, jotta pystyisi olemaan vähän rennommin vieraidenkin karvakorvien kanssa.

Alkukävelyiden jälkeen verryteltiin ravissa, ihan tavallisia asioita kuten asetuksia ja siirtymisiä tehden, jotta yhteinen sävel taas löytyisi. Tämähän on jo kolmas kertani Hitin selässä, joten sinänsä tiesin jo, kuinka hevonen toimii. 

Ei me mitään temppuja Hitin kanssa tehty, pysyttiin ihan perusasioissa, kunhan hevonen on tyytyväinen ja on saanut riittävästi liikuntaa. Herra oli kokoajan todella kiltisti, vaikka pari kaveria tekikin omia rodeoitaan kentän vieressä tarhoissaan, ja jopa W-tamma villitteli omassa tarhassaan.

"Hei!! Tässä on selvästi tapahtunut joku väärinkäsitys!"

Laukka jos jokin on Hitin kanssa mukavaa! Niin ihana keinuhevoslaukka, jossa on kiva ja helppo istua. Laukassakin pysyteltiin helpoissa asioissa, kuten temponvaihteluissa, ja niissäkin herra hevonen toimi oikein mukavasti. Muutenkin Hitti tuntui alusta asti olevan hyvin avuilla ja kuuliaisena, eikä vetänyt palkokasvia nenään, vaikka saatoinkin vähän könöttää ja heilua. On se vaan aina yhtä jännää, kun pääsee vieraan hevosen kyytiin!

Hyvällä könötyksellä mennään!

Huh, hengissä selvittiin!

Tällainen vieraileva tähti tälläkertaa, myöhemmin asiaa tämänpäiväisestä estevalmennuksesta. 

Pakkasponi

Jee, lunta ja pientä pakkastakin!

Pientä epätoivonpoikasta on ilmassa ollut, kun on vuoroin ollut kurakelit ja vuoroin taas maa on niin kova ettei mennä muuta kuin käyntiä.

Nyt kuitenkin satoi sen verran reippaasti lunta, että päästiin menemään pieniä ravipätkiä ja tehtiin jopa parit laukannostot. W-tamma on ollut aika kevyellä liikutuksella juurikin näiden ei-niin otollisten kelien vuoksi, joten idiootti sähköjänis-virtaa löytyy vaikka muille jakaa.

On onni, että perheessä on ammattitutkinnon suorittanut kengittäjä, tässäkin tilanteessa isäni oli pelastava enkeli. Kun lumi oli vielä nuoskalunta, olisi se ikävästi jäänyt tieroiksi tilsakumittomaan kavioon, mutta ihana isä suostui laittamaan ne ennen ratsastusta, jee!

Itseasiassa odotin Wermeltä paljon pahempaa, tamma kuitenkin otti ratsastuksen alla olevien vapaiden jälkeen yllättävän lunkisti. Kovin kiltisti tamma oli harjatessa, kuitenkin oma utelias ja touhukas itsensä.

Alkukävelyiden jälkeen aloitin tekemällä lyhyitä käynti-ravi siirtymisiä ja asetteluja, jotta tamman saisi heti alusta asti kuulolle. Ja täm'h'n toteutui yllättävän hyvin olosuhteisiin nähden. Ihana W!

Alussa tamma toki oli hieman hidas pohkeelle, mutta lapojen ja koko etuosan ollessa hyvin hallinnassa Werme kuitenkin toimii lähes kuin ajatus. Tälläkertaa tein laukannostot ympyrällä, ja ne onnistuivatkin todella hyvin, tosin ensimmäinen nosto vasempaan kierrokseen pienen pukin kautta.

Vaikka lunta oli jo tullut ihan mukavasti, oli kenttä vielä omaan makuun hitusen turhan kova, joten kentällä mentiin vain hetki jonka jälkeen siirryttiin maastokävelylle.

En tiedä, mistä meidän perheen käsite "hevosen hymyily" tulee. Se ei liiity ylöspäin suuntautuviin suupieliin, tai ihmismäiseen hymyilyyn, mutta kahdessa ylemmässä kuvassa W hymyilee. Tältä näyttää tyytyväinen hevonen, maastossa kävellessä hevosenkin hyvän fiiliksen aistii, kun se pää rennosti matalalla, korvat tötteröllä uteliaana katselee ympärilleen. Tämä on se asia, jossa omat hermoni lepäävät. Tyytyväinen hevonen saa ratsastajankin hymyilemään.

"Mulla on hirvee nälkä, syömpä alkajaisiksi tämän pienen puun.."

 Jaa, mistäkö paljastuu Wermeroosan rotu? Jep, se on perinyt emältään valtavan ruokahalun, ja yllä olevassa kuvassa W kaivaa lumen alta jäkälää kuin poro, huomatkaa onnellinen ilme!

♥

Ja isot pahoitteluni, aika on ollut todella kortilla, en ole ehtinyt teille väsäilemään mitään joulukalentereita tai muita mukavuuksia, juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja yritän saada tarvittavat asiat hoidettua. Itse pääsen heppailemaan seuraavan kerran luultavasti viikonloppuna sekä omalla, että vieraallakin heppakaverilla.

Niin ja seuraavana maanantaina suunnataan taas Mäntyharjuun Jauhiaisen estevalmennukseen, siitäkin sitten postausta tulossa!

Vieläkö on villihevosia?

Näillä fiiliksillä mentiin tänään. Puunasin hevosen siistiksi (On muuten harvinaisen epämiellyttävää yrittää selvittää kuraista häntää), ja päästin sen kentälle irti kivojen patsastelukuvien toivossa. Kuitenkin heti, kun W huomasi olevansa irti, se kääntyi kannoillaan ja rallitteli innoissaan pierupukkilaukkaa ympäri kenttää, noh, se niistä patsastelukuvista.

 

En yhtään epäile etteikö Wermellä olisi kahden vapaapäivän jälkeen idioottivirtaa, mutta ihan tätä en odottanut. No, tänään otettiin sitten rallikuvia. Niin ja olihan Wermen kiinniotto jo itsessään ohjelmanumero, kun tamma lähti pukkilaukkaa vastakkaiseen suuntaan, kun sitä kohti lähti kävelemään. Tadaa, kaivoin leivän taskusta ja kuin taikaiskusta hetkessä tamma seisoi edessäni.

Kaveritkin katsoo tarhasta "Mitä ihmettä tuo idiootti oikein tekee."

Kuvaussessioiden jälkeen satuloin Wermen ja suuntasimme kentälle. Odotin innolla, olisiko Wermen ratsastettavuus muuttunut edelleen parempaan suuntaan, nyt kun hampaat oli raspattu ja lohjennut maitohammas poistettu. 

Harrastin siis epämääräistä päämäärätöntä kouluratsastusta, lähinnä yritin saada avut läpi ja testailin, että kaikki toimii kuten pitääkin. Omasta mielestäni tamma ainakin asettui helpommin, eikä lähtenyt juoksemaan, kun sitä yritti taivuttaa vasempaan kierrokseen. 

Kauaa en kentällä viitsinyt pyöriä, kun W sen verran kivasti toimi, ja kaikissa askelajeissa. Lähdettiin siis vielä maastoon köpöttelemään, nyt kun oli vielä valoisaa. On kyllä niin mukavaa ja rentouttavaa Wermen kanssa kahdestaan samoilla metsäteillä ja pieniä polkuja pitkin, kun hevonen on niin mahdottoman hyväntuulinen ja kääntymässä jokaiselle pikkupolulle mitä matkan varrelta löytyy. 

Sinne se heppanen jäi tyytyväisenä talliin syömään heinää, huomenna varmaankin sitten mennään taas maastoilemaan!

Niin ja edelleen saa kysellä jos jokin mietityttää, jotta saisin kysymyspostauksen vihdoin kasaan. Myös muita postausehdotuksia otetaan vastaan! 

Kiitti ja kuitti.

Maanantain estekarkelot

Sunnuntaina siis piti olla seuraestekisat Mäntyharjulla, mutta Eino-myrskyn takia ne jouduttiin siirtämään maanantai-iltaan.

Päivän vaihtaminen karsi osan lähtijöistä, ja 60cm ja 70cm luokat yhdistettiin yhdeksi luokaksi, mutta tämähän ei meidän menoa pysäytä. Polle puhtaaksi, tavarat kasaan ja autoon, ja eikun nokka kohti Mäntyharjua.

Kisapaikalla sain melkein heti vaihtaa kisavaatteet ja lompsia tutustumaan rataan, ja tällävälin porukat laittoivat uljaan ratsuni kuntoon. Rata oli oikein mukavan oloinen, helppoja teitä ja tilavia lähestymisiä. Koska lähdin luokassa jo toisena, päästiin heti maneesiin verryttelemään. W oli hieman veltto, kuitenkin kuunteli avut hyvin, ainoastaan vähän vajaalla turbolla.

Pian oli verryttelyt verrytelty ja oli meidän vuoro startata. Radalla oli yhteensä kaksitoista hyppyä, joista viisi kuului uusintaan, ja arvosteluna oli 367.2.

Radallakin Werme oli melko veltto, mutta kiltisti hyppäsi kaiken, ja virheittä. Toisessa vaiheessa jatkettiin samalla kaavalla, tasaiseen tahtiin ja normaaleilla teillä, supernopeaa aikaa emme saaneet, mutta sijoituttiin silti W:n kanssa kolmanneksi kymmenestä ratsukosta. Palkinnoksi W sai uuden harjan, samaa sarjaa kuin Relanderin ponitallin kisoista voittamamme. Kohtahan meillä on jo koko sarja kerättynä..

Tomerana!

Tänään oli Wermeroosan hammaslääkäripäivä. Eläinlääkäri tuli kotitallille, ja W pahaa aavistamattomana joutui hammaslääkärin kouriin. Käynti oli tarpeellinen, sillä tamman suusta löytyi lohjennut, irtoamaton maitohampaan palanen, joka poistettiin. Lisäksi W:llä oli molemmin puolin suuta piikkejä jotka raspattiin. Oli ainakin tarpeellinen hammashuolto, jospa ratsastuksen pienimmätkin ongelmat katoaisivat kuin tuhka tuuleen, kun hampaat ovat kunnossa.

Rauhoituksen vuoksi Wermellä on tänään vapaapäivä, saa nähdä mitä viikonloppuna touhuillaan!

Haliponi ♥

Keskiviikkona oltiin taas Kaisan tunnilla, ja oma epätoivoinen olo oli tipotiessään! Werme oli kuuliainen ja teki kaiken juuri kuten pyysin, ja tuntui, että itse osasi ratsastaa paremmin kuin pitkään aikaan. Olo ei ollut enää kuin alkeisratsastajalla! Jee, ehkä tästä se ylämäki taas alkaa!

Harjoituksena oli puomeja ja kavaletti ympyrällä. Ei, kyseessä ei kuitenkaan ollut puomi/estetunti, vaan tavallistakin tavallisempaa kouluratsastusta. Puomit ja kavaletit tultii hitaassa ravissa, ja tarkoituksena oli saada W venyttämään ravia puomeilla ja käyttämään takajalkoja. Alussa tultiin puomeille vähän turhankin vinhaa vauhtia "Jiihaa, nyt päästiin asiaan"-fiiliksellä, mutta toistojen kautta tehtävä onnistui jo todella hyvin, ja W alkoikin nopeasti kantamaan itseään ihan toisella tavalla, selkä ylhäällä ja tasaisessa tahdissa.

Laukatkin nousi hyvin kumpaankin suuntaan, kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen hevoseen ja tottakai myös itseeni. Jipii, sain pitkästä aikaa taputtaa itseäni olkapäälle, hyvä tyttö! Kaisakin kehui istunnan parantuneen huimasti, tästä on taas hyvä jatkaa.

Tänään olisi pitänyt olla seuraestekisat Mäntyharjulla. Sattui kuitenkin Eino-myrsky tälle suunnalle, ja kisojen järjestäjä näki parhaaksi perua kisat ihan turvallisuussyistä. Toisaalta ihan hyvä, ei hevosten tarvitse ottaa turhia kierroksia tuollaisista pikkupuhureista. Tänään sitten päätettiin antaa W-tammalle vapaapäivä, käytiin vaan seurustelemassa ja harjailemassa tamma.

"Tuon äänen minä tunnen, leipää tänne ja äkkia mamma!"

Werme oli tänään kovin seurallisella tuulella. Ei yhtään röyhkeän oloinen kuten viimeviikolla. Vähennettiinkin silloin päivittäistä kaura-annosta, nyt on tamma taas tasaantunut normaaliksi. Tuntuu kuin hiukset ja naama olisi edelleen täynnä turvetta, W:llä oli tänään pakonomainen tarve haistella meikäläisen hiukset ja naama tarkasti. Liekö ihmetteli, olenko ostanut uuden shampoon? Wermen kanssa on vaan niin mukava seurustella tamman karsinassa, se kun jaksaa olla niin utelias ja hyväntuulinen. Kun tamman viereen menee kyykkyyn, W laskee päänsä ihan lähelle ja jää siihen tyytyväisenä pällistelemään. Ihana haliponi!

Tämän päivän estekisat siirrettiin huomisiltaan, ja luokka 70cm yhdistettiin luokaksi 60-70cm. Huomenna siis uusi yritys!

Jee, pitkästä aikaa esteitä!

Olen ollut todella harmissani, kun lokakuun aluekatsastukset peruttiin Kaakkois-Suomen alueelta vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Ja lähipiiriltä saatiin muutenkin palautetta, että valmentaja ei välttämättä sopisi meille.

Aloin olla jo maani myynyt, että mistä löytyisi estevalmentaja, joka kävisi esimerkiksi kerran kuussa viikottaisen valmentajan lisäksi katsomassa kehitysaste ja tilanne missä mennään. Selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että Itä-Suomen aluevalmentaja Tuomas Jauhiainen kävisi sillointällöin, kuitenkin säännöllisesti Mäntyharjussa valmentamassa.

Eikun tuumasta toimeen, ilmottauduttiin siis sinne. Valmennus oli eilen, ja olen enemmän kuin tyytyväinen!

Aloitettiin verryttely sileällä, tehtävänä oli toisella pitkälläsivulla tehdä pohkeenväistöä, päädyssä muutama askel käyntiä, seuraavalla pitkälläsivulla avotaivutusta ja päätyyn laukkaympyrä puomin yli. Mielestäni on mukavaa, että myös estevalmentajat malttavat työstää sileällä, eikä käydä pikaisesti kaikki askellajit läpi ja äkkiä esteille.

Harjoituksessa Werme oli herkkä ja teki kaiken pyytämäni kiltisti, joskin se kulki ihan riemuidioottina sähköjäniksenä. Vasempaan kierrokseen se heitti laukannostossa pari kertaa pukit, mutta pikkuvikoja, kun tamma muuten toimi kovin mallikkaasti.

Kävelytauon jälkeen aloitettiin hyppääminen ihan tavallisella ristikolla. Koska hevonen on vasta nelivuotias, ja ihan vieras valmentajalle, tehtiin ensimmäinen lähestyminen ravissa. Ja kaikki sujui kuten Wermen kanssa yleensäkin esteillä; Iiiso hyppy ja iloista laukkaa esteen jälkeen.

"Ehkä pääsen yli, ehkä en"

Tultiin ristikkoa kumpaankin suuntaan, ja myöhemmin jatkettiin ristikolta vielä linjana okserille. Oikeassa kierroksessa taas oli tarkoituksena kääntyä esteeltä tiukasti vasemmalle, mutta koska nuorella hevosella on vielä heikohko tasapaino, saatiin me Wermen kanssa jatkaa esteeltä suoraan vasemmassa kierroksessa. Valmentaja on mielestäni ammattitaitoinen silloin, kun osaa suhteuttaa tehtäviään ratsukon tasoon, eikä yritä saada kaikkia samaan muottiin.

Verkkahyppyjen jälkeen tehtiin hetki taas ravityöskentelyä, Jauhiaisen sanoin "Laitetaan hevoset ajattelemaan välillä jotakin ihan muuta kuin esteitä.". Tämäkin on fiksua, ihan vaikka W:n jaksamisenkin kannalta.

Jatkettiin työskentelyä, mentiin yhden laukan sarjaa, ja parin toiston jälkeen jatkettiin muurille. Wermen tuntien tämäkään ei tammalle ollut mikään ongelma, mitä erikoisempi este, sen isompi hyppy! Kun muuria oli tultu kumpaankin suuntaan, otettiin lopuksi vielä kaareva linja laineelta okserille.

Valmennuksen lopuksi mentiin vielä rata, johon sisältyi seitsemän hyppyä, eli kaikki esteet ylitettiin radan aikana kerran. Radalla huomasin, että W alkoi selkeästi väsymään, kun muutamat ristilaukat esteiden välille tuli. Werme kuitenkin teki tehtävän todella kiltisti ja ilman varsinaisia virheitä, joten päätin että tämä riittää tälläkertaa, turha väsyttää tammaa turhaan. Jauhiainenkin oli samaa mieltä ja mielessäni kaiku vieläkin sanat "Ei teidän tarvitse mitään todistella".

"Mahtava" "Uskomaton" "Mikä hyppykyky" olivat sanoja ja lausahduksia, mitä valmennuksen aikana kuului valmentajan suusta useampaankin otteeseen. Lämmittää kovasti omaa mieltä kuulla ulkopuolisen kommentteja hevosesta, jonka kanssa on työskennellyt varsan syntymästä asti. "Ei tämä hevonen mitenkään erityisen kaunis tässä paikallaan seistessä ole, mutta hyvänen aika kun se on liikkeessä ja varsinkin hypätessä..". Minun mielestäni Werme on maailman kaunein suomenhevonen, vaikka sitten seistessään tarhassa kuraisena kuin mikäkin kameli. Omahan se aina on ihanin!

Niin ja valmennuksen rohkaisemana ilmoittauduttiin sunnuntain kisoihin Mäntyharjulle, estekorkeutena tuttu ja turvallinen 70cm!

Pitkästä aikaa jotakin asiaa tännekin!

Koulukisojen jälkeen olen itse lähinnä maastoillut, ja keskiviikkona oli taas Kaisan tunti. Joka meni yllättävän hyvin, laukat nousivat ja tamma oli muutenkin kovin notkea.

Välissä sitten taas äiti pääsi hevosen kyytiin, ja eilen minä sitten taas vapaapäivän jälkeen heppailin. Kenttä on ollut nyt vaihtelevasti melkoisen kuraisessa kunnossa, eikä voitu toteuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaista hyppäämistä, joten laitettiin muutamat puomit kentälle.

Uljas ratsuni saapuu portille ällölällin läpi.

Alusta asti Werme oli jotenkin suhteellisen hankala ratsastaa, pelkkä asettuminenkin tuntui olevan mahdoton tehtävä.

Joku turpahirviö sanoo olevansa nälkäinen.

Werme on nyt noin viikon ollut jollakin tapaa hieman röyhkeä, idioottivirtaa. Ratsastaessa ravissa se haluaisi juosta kuin Vermon takasuoralla, ja laukassa olisi pitänyt kiitää kuin pikajuna. Pieniä erimielisyyksiä vauhdin säätelyssä siis.

Viimeinen kuva kertoo mm. kaiken. Puomien meno oli pakko aloittaa käynnissä, muutan tuo kersa hyppäsi kerralla kummankin kapulan yli. Hassu heppa, huomenna se pääsee tositoimiin, kun mennään Tuomas Jauhiaisen estevalmennukseen.

Werme koulukisoissa

Itsehän vietin sunnuntaipäiväni töissä, sillä aikaa Werme käväisi seurakoulukisoissa Kaisan ratsastamana. Luokkana oli Helppo C:2 2000, ja luokka oli rajattu aluetasolla kilpailemattomille ratsukoille. Luuseriluokka siis kyseessä.

W:n kisalook!

Minun on vaikea jaaritella pitkiä pätkiä Wermen käyttäytymisestä tai muusta vastaavasta, sillä itsehän en ollut paikanpäällä. Kaikki siis perustuu äitini kertomaan, kuviin sekä videoihin. Mutta kuten aina, Werme oli ollut kovin kiltti ja helppo käsitellä kisapaikalla. On se niin mukavaa, kun on helposti kuljetettava hevonen, ja sen kanssa pärjäisi vaikka yksinkin. Ei välttämättä aina tarvitse olla hakemassa apukäsiä hirveällä paniikilla jo kauan ennen reissuunlähtöä.

Radalla Werme oli kuulemma vähän turhankin pinkeä, ja alussa rikkoikin kerran laukalle joka tietenkin vähensi pisteitä. On ehkä ylimielistä sanoa omasta pollesta näin, mutta aika makean näköinen se on liikkuessaan.

Noottia tuomarilta tuli teiden ratsastuksista, tuosta laukalle rikosta, sekä malttamattomasta pysähdyksestä ja peruutuksesta. Kuitenkin erittäin tyytyväisiä ollaan tähän, prosentteja kertyi 62,727% ja pisteitä 138. Näillä tuloksilla sijoituttiin toiseksi, ja voittajalle hävittiin puolella pisteellä. Niin se vaan hevonen on erinäköinen, kun on oikeasti osaava pilotti kyydissä!

Pörrökarvainen kouluheppa <3

Tällä viikolla on sitten taas kevyempää, ettei Werme leipäänny työntekoon, kun nyt viimeaikoina on ollut rankempaa. Itse ajattelin maastoilla, kunhan kiireiltäni ehdin.