Keskiviikkoiset estetreenit.

Eilen käytiin taas hyppäämässä. Kotoa tallille lähtiessämme ehdin jo innostumaan, sillä aurinko oli pilvessä ja luulin pääseväni ratsastamaan ihan kohtuullisessa lämpötilassa. Toisin kävi, aurinko porotti valmennuksen ajan taas pilvettömältä taivaalta. Ollaan me suomalaiset muuten aika kovia, kun miettii kuinka kovia lämpötilanvaihteluita me kestetään. Talvella pakkasta on parisenkymmentä astetta ja kesällä se yli parikymmntä lämmintä. Aikamoista.

Anyway, tälläkertaa tunnin aiheena oli kääntämisharjoitukset. Ja nimenomaan siten, että kääntäminen tapahtuisi ulkoavuilla, eikä sisäohjasta kiskomalla kuten harmittavan usein näkee. Se on se ratsastajien luontainen apinareaktio, sisäohjaan on helppo turvautua. Enkä väitä ettei itsellänikin olisi välillä ongelmia tämän asian kanssa. Jotta ulkoavuilla kääntäminen onnisuisi, on sisäpohkeen mentävä hyvin läpi, muuten hevo karkaa lapa edellä ulos. Alkuverryttelyssä siis leikiteltiin ajatuksella, että ratsastettiin hevosia saamaan sisätakajalkaa hyvin alle.

Tässä ollaan kääntämisharjoituksessa. Ainakin luulisi ulkoapujen olevan kovassa käytössä kun sisäohja on ihan pyykkinaruna.. :D

W tuntui ravaillessa vähän veltohkolta, mutta uskoin sen piristyvän laukkojen ja ensimmäisten hyppyjen aikana, kuten edelliselläkin kerralla. Ja niinhän siinä kävikin. Verryttelyjen jälkeen aloitettiin puomien ja pikkupystyn avulla kääntämisharjoitukset. Pitkän sivun lopussa tultiin puomille, jolta jatkettiin lyhyen sivun keskellä olleelle pystylle, ja tultiin vielä seuraavan pitkän sivun alussa olevalle puomille. Tätä tehtävää jatkettiin pari kierrosta ympyrällä, ja sama toistettiin myös toiseen tuuntaan. Oikeassa kierroksessa avut eivät selkeästikään menneet yhtä hyvin läpi kuin vasemmassa, sillä kaarteet tuppasivat vähän venähtämään. Tehtävästä kyllä selvittiin, mutta työta pystylle selviämisen eteen oli tehtävä.

Pienten kävelyjen jälkeen jatkettiin edelleen ympyrällä, nyt kentän toisessa päässä olleilla kahdella pienellä pystyllä. Tälläkertaa oikea kierros oli helpompi, ja ponnistuspaikat pystyille olivat ihan kivoja. Vasemmassa kierroksessa taas kaarteet eivät olleet niin helppoja, ja ponnistuspaikat sattuivat vähän turhan lähelle estettä. Itse kyllä aika hyvin näen jo useiden metrien päästä, sattuuko askel esteelle hyvin vai ei, mutten välttämättä uskalla reagoida väärän ratkaisun pelossa. Sitten me vaan ajellaan tunteella ja toivotaan parasta, haha. Ehkä vain pelkään pilaavani nuoren hevosen ratsastamalla sen huonoihin paikkoihin ja tekemällä vääriä ratkaisuja.

Seuraavasi alettiin hyppäämään tehtäviä, jotka jo vaativat huolellista suunnittelua tien suhteen. Toinen edellisen tehtävän pikkupystyistä muutettiin okseriksi, jolta jatkettiin ikäänkuin lävistäjälle ylisöpölle kukkaesteelle, ja siitä edelleen lyhyellä sivulla sijainneelle pystylle. Tehtävähän oli muuten simppeli, mutta lähestymiset esteille oli lyhyitä, ja kokoajan piti olla skarppina kääntämässä kohti seuraavaa estettä. Tätä tehtävää toistettiin pariin otteeseen, ja meiltä se sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että viimeiselle pystylle ihanteellista ponnistuspaikkaa oli vaikea löytää. Aina oltiin ihan pohjassa, korjausyrityksistäni huolimatta. Aina ei voi onnistua. W kuitenkin kiipesi kiltisti joka kerta yli, vaikken osannutkaan tuoda sitä oikein esteelle. Kiltti heppa.

Seuraava tehtävä alkoi edellisen tehtävän viimeiseltä esteeltä, eli juurikin siltä lyhyen sivun pystystä. Siitä sitten jatkettiin lävistäjälle okserilla, ja viimeisenä tultiin pitkänsivun lopussa sijainnut pysty. Nyt kun se vaikealta tuntunut pysty olikin ensimmäisenä hyppynä, ei siinä ollut mitään ongelmaa. Sopiva tie oli helppo löytää, mikä mahdollisti hyvän ponnistuspaikan ja kivan, pyöreän hypyn. Okserille taas tultiin vähän lähelle, muttei mitenkään mahdottoman surkeaan paikkaan. Viimeisessä välissä sain jopa vähän ratsastaa eteen, jotta saatiin ponnistuspaikka järkeväksi.

Lopuksi nämä kaksi radanpätkää yhdistettiin viiden hypyn radaksi, josta onkin video tässä alla. Nyt rata sujui mielestäni hyvin rytmissä, ja laukka tuntuu nyt sopivan napakalta, ja hevonen pysyy riittävän lyhyenä. Tästä laukasta pystyy hyppäämään niin läheltä kuin kaukaakin ilman katastrofia.



 Ainoa asia, joka minua vaivasi, oli se, ettei ohjat meinanneet pysyä kädessä. Kun W hikosi, ohjat muuttuivat liukkaiksi ja sain rystysen valkoisina puristaa ohjia, etteivät ne pääsisi valumaan pidemmiksi. Valmennuksen jälkeen pesin myös ratsastushanskani, sillä niihin on varmaan imeytynyt ainakin litra showshinea ja kaikenmaailman mömmöjä, joska jatkossa pito olisi parempi! Meillä on siis käytössä Bagarin Biothane ohjat, jotka ovat olleet ihan huippuhyvät käytössä. Nyt kuitenkin niistä on lähtenyt pari niitä "nypyköitä" repsottamaan, mikä huonontaa ohjien pysyvyyttä käsissä. Uusia ollaan yritetty löytää, mutta kaikissa nettikaupoissa tuntuvat olevan loppuunmyydyt. Muutkin ovat siis huomanneet ohjien ihanuuden. Pitänee siirtyä taas kumiohjiin, jos pito ei hanskojen pesun myötä parane.

Kesäiset iltauinnit.

Sunnuntaina tosiaan se päivä taas koitti, kun W pääsi uimaan veneen perästä. Mikä olisikaan mukavampi tapa viilentää hevosta kesäiltana.

Ensin uitettiin karsinanaapuri Heikki, ja Werme tuotiin rantaan heikin toisen uintilenkin jälkeen. Mikä oli luultavasti virhe, W oli kuin lentoon lähdössä. Jatkossa osataan tuoda tamma rantaan vasta, kun se pääse heti veteen ilman odotteluja. Kuitenkin veteen päästessään tamma rauhottui huomattavasti, ja uiminen sujui hyvin. Wermeroosa on mallia pikavene. Veneen soutajana toiminut isäni sanoi uiton jälkeen, että Wermen kanssa pitää soutaa ihan tosissaan ettei tämä lähde veneen ohi.

Antaa kuvien puhua puolestaan.

"Mennään jo johonkin!! Paarmatkin kiusaa, mulla menee hermot!"

Katsokaa, hirvi! ..Eikun Wermeroosa.

Juuri, kun valitin edellisessä postauksessa siitä, kuinka kouluratsastus tuntuu tällä hetkellä vaikealta, joudun ehkä perumaan puheeni. Ratsastin Wermellä maanantaina, ja tamma oli aivan kuin toinen hevonen! Takajalat oli hyvin alla, W liikkuin hyvin pohkeesta eteen ja oli tasainen edestä. Tai sitten muistin vatsalihasteni etsimisen lisäksi hakea myös hevoselle takajalat tallista. 

Todisteita minulla ei tästä ratsastuskerrasta ole, sillä ajattelin jättäväni kameran kotiin, koska "Ei tästä kuitenkaan mitään tule, kuvia katsellessa tulisi vain paha mieli". Niin. ehkä en jatkossakaan ota kameraa mukaan, niin sujuu näin hyvin? Ei vaan, välillä on vaikeampaa ja välillä taas helpompaa, tätähän tämä ratsastus on. 

♥ Hömelö

Tänään oltiin taas hyppäämässä, ja meillä sujui superhyvin! Siitä lisää blogissa, kunhan saan kuvat koneelle ja muokattua ne. Palaillaan!

Viimeviikolla

Terve taas. Helle hellii edelleen, keli on ulkona kuin lehmän henkäys ja paarmoja ja muita öttiäisiä enemmän kuin laki sallii. Wermeroosaa on säälitty, ja se on saanut viettää päivät tallissa, viileässä ja suojassa ötököiltä. Iltaisin sitten ollaan taas puettu W:lle sukkapuku päälle ja viety yöksi laitumelle.

Itse olen viettänyt suurimman osan ajastani töissä, mutta tallillekin olen ehtinyt. Menneellä viikolla Kaisa ratsasti torstaina, itse taas heti perään perjantaina. Minun oli tarkoitus mennä katsomaan ja kuvailemaan Kaisan ja Wermen työskentelyä, mutta edellisen illan työvuoro venähtikin pitkälle yli puolenyön, eikä aikainen herätys oikein meikäläistä napannut. Kuvailut jäivät siis äidin vastuulle.

 Näissä tunnelmissa siis torstaina(?). Tämä tyttö on ihan sekaisin viikonpäivistä, en ymmärrä miten osaan ylipäätään mennä oikeana päivänä oikeaan aikaan töihin. Hehe.

Tosiaan, koska en itse päässyt paikalle, joutui äiti raportoimaan minulle, kuinka W oli mennyt. Hyvin kuulemma. Kuten aina Kaisan kanssa. Olivat työskennelleet paljon laukassa, ravi kuulemma alkaa olemaan jo aika kiva, mutta laukka vaatii vielä työstämistä.

Tämä viikko ollaan menty ilmeisen sumussa, sillä totta puhuakseni en edes muista, minä päivänä olen ratsastanut, tai milloin W:llä on ollut vapaa. Kuvien tiedoista tarkistettuani voin todeta, että ratsastin perjantaina.

Kello seitsemän pintaan aamulla lähdettiin tallille, selvitäksemme reissusta ennen hellettä. Lämpötilat oli jo siihen aikaan parinkymmenen asteen hujakoilla, mutta paarmat olivat ilmeisesti vielä unilla. Perjantaina ratsastaminen oli taas vaikeaa. Oma kehonhallinta täysin hukassa, ja se hyvä tekemisen meininki puuttui. Syynä lienee huonosti nukuttu mennyt viikko, mutta kuitenkin fiilis oli huono. Menin taas ilman jalustimia, jotta en voisi varata painoa liikaa jalustimille, vaan minun olisi käytettävä vatsalihaksia pysyäkseni menossa mukana.

Koska suunnitelmissa olisi suunnata Porvooseen koulukisoihin elokuun alussa, harjoittelin pieniä pätkiä radasta. Mielessä kyllä kävi jo, että jätän kisat väliin kun tuntuu taas tuo ratsastaminen niin vaikealta. Ehkä yritän tsempata, sillä ei meno videolla ja kuvissa näyttänyt läheskään niin pahalta kuin selkään tuntui. Tarvitsee kai ottaa Kaisalta taas kunnon kuuri kouluvalmennusta ennen kisoja. Josko taas saisi niitä onnistumisen fiiliksiä useammin. Hevonen kyllä tekee kaiken mitä pyytää, mutta kun itse ei hallitse kroppaansa kuten haluaisi, on hyvän fiiliksen löytäminen hankalaa.

Itsekriittinen minäni pääsi siis taas valloilleen. Huoh. Koskahan voisin oppia iloitsemaan niistä pienistäkin asioista, jotka sujuvat hyvin? Aina, kun jokin vaikea juttu alkaa sujumaan, löydän uusia epäkohtia joihin kiinnitän huomioni, enkä ehkä osaa iloita muista onnistumisista. Ehkäpä tässä on se syy, miksi
esteratsastus on enemmän minun juttuni.

Ei  meidän meno kuitenkaan niiin pahalta näytä?

Pitänee jatkossa yrittää keskittyä iloitsemaan niistä asioista jotka meiltä sujuu hyvin. W ei aina vaan ymmärrä epämääräisiä apujani tai vinoa könötystäni. On se silti niin paras kun se sietää niin paljon virheitäkin.

Hyphyp

Kuten jo eilen mainitsin, käytiin tänään taas hyppäämässä.

Tällä kertaa ei hypätty sarjaa, tehtävinä oli lähinnä suhteutettuja teitä ja linja. W ei ollut tänään lainkaan veltto, helteestäkään huolimatta. Tamma tuntui olevan puheliaalla tuulella, se hörisi ja hirnui innoissaan melkein kaikelle joka vähänkään liikkui. Söpö heppanen.

Tehtiin alkuun suhteellisen lyhyt verryttely, sillä yritettiin helteellä säästää heppoja. Heti, kun W vaikutti mielestäni kivalta, kävelin pätkän ja siirryin vasta sitten tekemään saman verkan toiseenkin kierrokseen. W oli hyvin tietäväinen siitä, että tänään tultaisiin hyppäämään ja alkoi kuumua heti alkuun. Hyvä vaan, että hepalla on intoa ja halua hypätä ja liikkua.

Toinen on ihan töissä ♥

Aloitettiin  työskentely laukanvaihtoharjoituksella puomien avulla. Wermeroosalla tuntui olevan intoa hirmuisesti ja se tähtäili itsenäisesti mm. kaikille esteille joiden ohi mentiin, ja heti ensimmäinen vaihto epäonnistui, koska tamma oli menossa suoraan laineelle eikä kaartamassa puomille. Wermen mielestä puomit on ihan turhia. Onneksi edettiin edes laukassa eikä menty mitään tylsiä ravipuomeja. Toisella yrityksella laukat vaihtuivat jo paremmin.

Meikä katsoo kaarevan tien päähän pystylle, W tähtäilee suoraan edessä olleelle okserille, hah!

Kun oltiin tultu laukanvaihtokiemurat kumpaankin suuntaan onnistuneesti, siirryttiin hyppäämään. Ensimmäinen tehtävä oli pitkän sivun alussa puomi, jolta jatkettiin puoliympyrällä pystylle. Tämä sujui meiltä ongelmitta, joskin intoa oli tammalla hirmuisesti. Koska ensimmäinen kerta meni nappiin, siirryttiin heti toiseen tehtävään hevosta säästääksemme. Seuraavana hypättiin pysty-pysty linjaa, johon tuli normaalisti neljä-, ja hissutellen viisi laukkaa. Tätä tehtävää toistettiin muutama kerta, sillä ensimmäiselle esteelle kaarre venähti helposti jolloin ponnistuspaikka oli ihan esteen juuressa. Kun ensimmäinen paikka on lähellä, myös toinen oli aika pohjassa. Heti, kun lähestyminen saatiin kuntoon, ei itse hypyissäkään ollut mitään ongelmaa.

Seuraavaksi hypättiin pieniä erilaisia radanpätkiä, joissa oli paljon kaarevia teitä. Hyvä niin, sillä itse olen taas jumahtanut niihin kivoihin ja hevoselle sekä itselle helppoihin tehtäviin. Onkin hyvä käydä valvovan silmän alla hyppäämässä, kun joku osaa turvallisesti viedä meidät mukavuusalueemme ulkopuolelle. Eihän tämän minulle pitäisi olla ongelma metrikymppiä kisanneena, mutta niin vaan taidot on ruosteessa, kun ei ole päässyt aikuisillakaan hevosilla treenaamaan näitä juttuja.

Lopuksi tultiin vielä pieni rata. Onneksi W on niin kiltti ja ihana, että yrittää aina hypätä vaikka itse sössisinkin koko lähestymisen tai ratsastaisin tamman idioottihuonoon paikkaan. Niin kävi radalla. Toisena esteenä oli pitkän sivun alussa laine, jolta kaarrettiin okserille. W tähtäsi laineen jälkeen suoraan edessä olleelle pystylle, ja tie venähti askeleen verran pitkäksi. Tämä sitten johti siihen, että tultiin okserille niin huonoon ponnistuspaikkaan ettei enää tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Olin täysin varma, että tästä tulisi kielto, mutta niin vaan tamma ponnisti paikaltaan ilman vauhtia esteen yli. Eikä edes pudottanut! On minulla kiltti ja hieno tamma! Koska en osannut enää odottaa hyppyä, jäin siinä ikävästi jälkeen. Luulin tamman ottaneen tästä edes herneet nenäänsä, mutta tämä jatkoikin tyynesti radan loppuun.

Anteeksi W, jatkossa yritän olla sössimättä näin. Olet ihana ♥

Muru-mussukka on niin kovin kiltti.

Esteetkin oli meille jo ihan esteen kokoisia, loppukäyntien aikana tehtyjen mittailujen jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että esteet olivat 80-90cm korkuisia. Ihan hyvä, että ollaan hypsytelty myös vähän isompaa kuin tuo 80cm, niin ei heti tule pupu pöksyyn kisoissakaan! 

Kun saatiin kävelyjen jälkeen heppa juotettua ja huuhdottua, pakattiin kimpsut ja kampsut  kasaan, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kotitallille. W jäikin tyytyväisenä sisälle karsinaan syömään heiniä, jotta säästyisi vähän tuolta paahteelta ja paarmoilta. Pitää kohta käydä pukemassa tammuskalle sukkapuku päälle ja heittää yöksi pihalle. Yölläkin toki on ötököitä, muttei niin tuskaisen kuuma. 

Wermeroosan huomisesta ohjelmasta ei vielä ole varmuutta. Joko tamma saa vapaan, tai sitten käyn keventelemässä ja fiilistelemässä meidän uutta ja ihanaa koulusatulaa. Torstaina Kaisa ratsastaa Wermen heti aamusta, palaillaan varmaan sitten niissä merkeissä!

♥

Takana on uni- ja työpainotteinen viikonloppu. Nakki napsahti meikäläiselle, ja olin yövuorossa lauantain ja sunnuntain välisen yön.

Yövuoron jälkeen kuuden maissa aamulla kotiin ajaessa aurinkokin paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta ja maisemat kruunasi paikoittain sankkakin sumu. Liekö matkallani tullut edes ainuttakaan vastaantulijaa, en kiinnittänyt huomiota kuin ihanaan rauhaan ja hiljaisuuteen, jonka rikkoi ainoastaan autoradio. Radiosta alkoi soimaan Egotripin Mestaripiirros, ja se nostatti minulle hymyn joka ylettyi ainakin korvasta korvaan. Ajattelin Wermeroosaa.

"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut

Hän ei muuta tehnytkään

Heräs aikaisin, otti kynän käteen

Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa

Piirtäjä ei kaivannut

Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut

Mestari valmisti sut"

Wermeroosaan on syntynyt ainutlaatuinen side, jollaista minulla ei ole ollut aikaisempien hevosten kanssa, vaikka nekin ovat olleet rakkaita ja tärkeitä. Wermeroosa ei ollut mikään pikainen päätös, vaan pitkään ja harkiten suunniteltu. Niin kaunis, ja herttainen hetkittäin tuittupää neitihevonen jonka kanssa on ollut monenlaisia tilanteita. Hetkeäkään en vaihtaisi. Wermeroosa taitaa olla elämäni hevonen.

Lässytykset sikseen, sillä minulla oli ihan oikeaa asiaakin. Tai ei niinkään asiaa, lähinnä kuvia. Wermen karsinanaapuri Heikki kävi tänään testiuimassa rannan. Nyt kun oli tiedossa vedessä olevien kivien paikat ja pohjan liejuisuus, päätettiin tänään myös W:n kanssa mennä ihan kunnolla kahlaamaan. Suunnitelmissa oli, että Wermeroosaa voisi ihan uittaa, jos se onnistuisi helposti. Neitihevonen kuitenkin tyytyi tänään kahlailemaan ja porskuttelemaan vettä. Mukavaa oli, mutta paarmat meinasi tehdä meidät hulluiksi. Puolet kuvista oli sellaisia, joissa meikäläisellä on nenä nyrpyssä paarmojen takia ja/tai intensiivinen katsekontakti sellaisen pirulaisen kanssa.

Bongaa ystävämme paarma.

#belfie haha :D

Näissä merkeissä mentiin siis tänään. Oli tarkoitus, että Wermellä olisi tänään ollut vapaapäivä, mutta eipä nuo hetken vesileikit paljoa tammaa rasittanut. Huomenna aamupäivästä suunnataan taas estetreeniin, rutiinia hyppäämiseen hakemassa. Palaillaan!

Testiajossa uusi koulusatula

Ihanaa, aurinkoista päivää kaikille! Hellettä pukkaa, ja siksipä käytiin tänään talleilemassa jo aamupäivästä, ennenkuin lämpötila kohoaa taas hurjiin lukemiin.

Meillä ei tosiaan ole moneen kuukauteen ollut käytössä koulusatulaa, sillä tallilla vieraillut satulaseppä totesi sen Wermeroosalle liian leveäksi. Siispä ollaan menty yleispenkillä, ja kisoihin ollaan saatu lainata karsinanaapurin, Heikin satulaa. Sopivan koulusatulan metsästys onkin ollut haasteellista esimerkiksi Wermeroosan tämänhetkisen takakorkeuden vuoksi. Moni koulupenkki näyttää hyvältä paikallaan, mutta ovat tupanneet liikkuessa valahtaa eteen, tai muutenvaan liikkuneet liikaa.

Katse ylös ja ryhti hyväksi. Muuten aika hyvä, eikö vaan?

Nyt saatiin sitten potentiaalinen satulaehdokas kokeiluun, ja olen tämän päivän testailujen jälkeen myyty! Satula nimittäin sai minut melkoisen hyvään asentoon. Krhm.. Sitä päivää odotellessa, kun joku keksii satulan joka poistaa meikäläisen perunasäkkiryhdin, hah! Tämä kyseinen koulupenkki on Passier ja malliltaan corona, ja tosiaan tuntuu olevan Wermeroosalle aika passeli! Myös Kaisa testiajoi tämän satulan eilen, ja oli penkkiin ihan tyytyväinen. Josko vihdoinkin meille olisi löytynyt sopiva koulusatula!

Tiukka takakeno, haha!

Jo alkuraveissa tein havainnon, ettei laidunelämä ole hyydyttänyt tammaa, vaan sain taas vapaalippukyytiä. Olo on kyydissä kuin märällä rukkasella, mutta silti videolla meno näyttää täysin hallitulta ja rauhalliselta. Toisinsanoen hymy vaan naamalle niin koulukisoissakaan kukaan ei huomaa mitään, ettei homma ole täysin hallinnassa, haha! Lopulta keksin ottaa jalustimet pois, jotta joudun keskittymään istumiseen enemmän, eikä käsillä ole aikaa touhuta omiaan. Se todella toimi, sillä Wermeroosa muisti heti olevansa ratsun hommissa kentällä, eikä Vermon takasuoralla. Kun sain avut läpi ja oman kehonhallinnan kuntoon, alkoi W liikkua aika kivastikin. Välillä pakka leviää, mutta sehän kuuluu asiaan.

Voi Wermeroosan poni-ilmettä! ♥

Laukassa unohduin turhan usein vain matkustamaan, ja W meinasi odottaa turhankin paljon ja jäi hetkittäin hieman hitaaksi. Harrastin taas vaihteeksi täysin päämäärätöntä ratsastusta ilman minkäänlaista tehtävää, ja yritin keskittyä omaan istuntaan. Ryhtiä en kuvista päätellen muistanut. Ja katse on lukkiutunut ah-niin ihanaan Wermeroosan harjaan. Pikkujuttuja, jotka vaikuttavat paljon kokonaisuuteen.

Hieno muhku!

Koska takerrun helposti pieniin virheisiin ja päästän välillä turhankin itsekriittisen minäni valloilleen, on joskus hyvä palata menneeseen. Vuosi sitten oltiin onnenkukkuloilla, kun W laukkasi rytmissä, ja ylipäätään myötäsi niskastaan. Iso harppaus ollaan siis menty vuodessa eteenpäin, nyt ollaan päästy vauva-hevosen neuvomisesta perusratsastuksen ääreen. Tällä hetkellä suurimmassa syynissä on meikäläisen kädet ja omana kehittämisen kohteena ryhti. Tavoitteena on vielä joskus päästä perunasäkki-ylävartalostani eroon ja istua siististi ryhdikkäänä.

Kentällä työskentelyn jälkeen riisuttiin Wermeltä satula sekä suojat ja lähdettiin vielä rantaan puljaamaan.

W:tä ei koiraseurakaan haittaa!