Kimmo Kinnusen estevalmennus

Torstaina päästiin tosiaan kokeneen ratsastajan ja valmentajan, Kimmo Kinnusen estevalmennukseen.

Koska sadekausi oli (Jesjesjes, helle on täällä taas!!) rantautunut meille ja kentät sateen jäljiltä plösöjä, siirrettiin valmennus maneesiin. Maneesissa puolestaan oli järkyttävän kuuma, mikä puolestaan vei Wermeltä paljon virkeyttä.

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin hyppääminen. Ensimmäisenä tehtävänä oli pieni pysty lyhyen sivun suuntaisesti, ja esteelle tultiin laukkapuomien kautta. Tehtävän tarkoituksena oli auttaa hevosta (ja hukassa olevaa ratsastajaa) löytämään hyvän ponnistuspaikan sekä lähestymään estettä sopivassa rytmissä. Lopulta tehtävään lisättiin laukkapuomi myös esteen jälkeen, mikä aiheuttikin Wermessä ensimmäisellä kerralla kummastusta. Tehtävä vaikeutui, kun lopulta ennen estettä oli enää yksi puomi kolmen laukka-askeleen päässä esteestä. Sitä me ei Wermen kanssa ihan handlattu, ja väli jäi meille kovin lyhyeksi. Kun kerta toisensa jälkeen muutosyrityksistä huolimatta tultiin ihan pohjaan ja hyppy oli ennemminkin kiipeäminen, armahti valmentajasetä meitä ja pidensi puomin ja esteen väliä. "Yleensä nuoret hevoset ymmärtävät toistojen avulla, että jotakin on tehtävä toisin, kun joka kerta paikka on liian lähellä." Mitä, sanottiinko Wermeroosaa juuri tyhmäksi?!

Viimein päästiin siirtymään seuraavaan tehtävään; Suhteutettu linja pituushalkaisijalla olleelta pystyltä kaarevalla tiellä lähestyttävälle okserille. Olihan riittävän sekavasti selitetty? Tämä tehtävä meiltä mielestäni sujui hyvin, laukat vaihtuivat esteillä kuten piti, ja ponnistuspaikatkin sattuivat siedettäviksi.

Seuraava tehtävä oli meidän tämänhetkisen mukavuusalueen ulkopuolella. Yhden askeleen sarjoja ollaan nimittäin harjoiteltu vain vähän, joten välillä W vähän hämmentyy, kun esteen jälkeen onkin heti toinen este. Sarjoille Werme pitääkin viedä todella tarkasti siten, että hevonen on suora ja tietää varmasti minne ollaan menossa. Koska luultavasti kuumuudesta johtuen W oli veltohko, jäi 7,5 metrin sarjaväli meille jopa vähän pitkäksi, ja sainkin ratsastaa aika reippaassa tempossa sarjalle. Ei vielä riittänyt, että sarjalta selvittiin hengissä vaan haastetta lisäsi se, että sarjalta muutaman askeleen päässä linjalla oli vielä kolmas hyppy. Koska sarjaväli jäi helposti pitkäksi, myös linjalla jouduin ratsastamaan eteen hyvän ponnistuspaikan aikaansaamiseksi.

Kun kaikki esteet oli hypätty pienissä pätkissä ja monesta eri suunnasta, siirryttiin seuraavaan tehtävään jonka aiheena oli kuuliaisuus.

Yllä on taiteellinen näkemykseni kuuliaisuusharjoituksesta. Kuullessani tehtävänannon, olin sitä mieltä, että nyt meidät on laitettu liian haastavan tehtävän eteen. Vielä mitä, laukat vaihtui hienosti eikä kääntymisissäkään tuntunut olevan mitään ongelmaa. Oikeassa kierroksessa lähestyttäessä en täysin hallitse painoani, ja pari kertaa tultiin tähän suuntaan väärällä laukalla alas. Kaikenkaikkiaan olen ylättynyt tämän tehtävän onnistumisesta!

Lopulta hypättiin rataa. Rata olisi todellisuudessa ollut todella pitkä, joten päädyin ratsastamaan siitä pelkän "perusradan", johon siihenkin sisältyi 11 hyppyä.

Päädyin taiteilemaan lisää. Rispektit mulle hei!

Velttouden takia laukan säätäminen oli vaikeampaa, mistä johtuen ajauduttiin usein huonoihin ponnistuspaikkoihin. Radalla ei kuitenkaan täysin epätoivoisia rävellyshyppyjä ollut, ja valmentajan mukaan rata sujui paremmin kuin valmistavat harjoitukset. Heh. Ehkä me vielä saadaan tehtyä siistejäkin ratoja. Ilman ristilaukkoja, huonoja ponnistuspaikkoja tai rytmin kadottamista.



Mietin pitkään, uskallanko julkaista videon radasta. Menkööt nyt, ei sillä tyyliratsastusluokkaa voitettaisi, mutta valmennuksissahan käydään oppimassa, ei näyttämässä miten virheettömästi radat sujuu. Positiivista on se, että vaikka W olisikin veltto, silti se hyppää aina kiltisti kaiken. Mussukka ♥.

Oltiin tosiaan suunniteltu menevämme Heinäkuun lopulla Mäntyharjuun alue-estekisoihin, mutta nyt kun luokat on julkistettu, suunnitelmiin tuli muutos. Nimittäin kisoissa pienin luokkakorkeus on 90cm, joka on auttamatta meille vielä liikaa. Höh. Jääpä nekin kisat sitten väliin.

Nyt tämä tyttö suuntaa kuitenkin muutamaksi päiväksi muihin maisemiin nauttimaan aurinkoisesta kesäsäästä, palaillaan ensiviikon loppupuolella asiaan!