Meillä ei tosiaan ole moneen kuukauteen ollut käytössä koulusatulaa, sillä tallilla vieraillut satulaseppä totesi sen Wermeroosalle liian leveäksi. Siispä ollaan menty yleispenkillä, ja kisoihin ollaan saatu lainata karsinanaapurin, Heikin satulaa. Sopivan koulusatulan metsästys onkin ollut haasteellista esimerkiksi Wermeroosan tämänhetkisen takakorkeuden vuoksi. Moni koulupenkki näyttää hyvältä paikallaan, mutta ovat tupanneet liikkuessa valahtaa eteen, tai muutenvaan liikkuneet liikaa.
 |
| Katse ylös ja ryhti hyväksi. Muuten aika hyvä, eikö vaan? |
Nyt saatiin sitten potentiaalinen satulaehdokas kokeiluun, ja olen tämän päivän testailujen jälkeen myyty! Satula nimittäin sai minut melkoisen hyvään asentoon. Krhm.. Sitä päivää odotellessa, kun joku keksii satulan joka poistaa meikäläisen perunasäkkiryhdin, hah! Tämä kyseinen koulupenkki on Passier ja malliltaan corona, ja tosiaan tuntuu olevan Wermeroosalle aika passeli! Myös Kaisa testiajoi tämän satulan eilen, ja oli penkkiin ihan tyytyväinen. Josko vihdoinkin meille olisi löytynyt sopiva koulusatula!
 |
| Tiukka takakeno, haha! |
Jo alkuraveissa tein havainnon, ettei laidunelämä ole hyydyttänyt tammaa, vaan sain taas vapaalippukyytiä. Olo on kyydissä kuin märällä rukkasella, mutta silti videolla meno näyttää täysin hallitulta ja rauhalliselta. Toisinsanoen hymy vaan naamalle niin koulukisoissakaan kukaan ei huomaa mitään, ettei homma ole täysin hallinnassa, haha! Lopulta keksin ottaa jalustimet pois, jotta joudun keskittymään istumiseen enemmän, eikä käsillä ole aikaa touhuta omiaan. Se todella toimi, sillä Wermeroosa muisti heti olevansa ratsun hommissa kentällä, eikä Vermon takasuoralla. Kun sain avut läpi ja oman kehonhallinnan kuntoon, alkoi W liikkua aika kivastikin. Välillä pakka leviää, mutta sehän kuuluu asiaan.
 |
| Voi Wermeroosan poni-ilmettä! ♥ |
Laukassa unohduin turhan usein vain matkustamaan, ja W meinasi odottaa turhankin paljon ja jäi hetkittäin hieman hitaaksi. Harrastin taas vaihteeksi täysin päämäärätöntä ratsastusta ilman minkäänlaista tehtävää, ja yritin keskittyä omaan istuntaan. Ryhtiä en kuvista päätellen muistanut. Ja katse on lukkiutunut ah-niin ihanaan Wermeroosan harjaan. Pikkujuttuja, jotka vaikuttavat paljon kokonaisuuteen.
 |
| Hieno muhku! |
Koska takerrun helposti pieniin virheisiin ja päästän välillä turhankin itsekriittisen minäni valloilleen, on joskus hyvä palata menneeseen. Vuosi sitten oltiin onnenkukkuloilla, kun W laukkasi rytmissä, ja ylipäätään myötäsi niskastaan. Iso harppaus ollaan siis menty vuodessa eteenpäin, nyt ollaan päästy vauva-hevosen neuvomisesta perusratsastuksen ääreen. Tällä hetkellä suurimmassa syynissä on meikäläisen kädet ja omana kehittämisen kohteena ryhti. Tavoitteena on vielä joskus päästä perunasäkki-ylävartalostani eroon ja istua siististi ryhdikkäänä.
Kentällä työskentelyn jälkeen riisuttiin Wermeltä satula sekä suojat ja lähdettiin vielä rantaan puljaamaan.
 |
| W:tä ei koiraseurakaan haittaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti