Hyphyp

Kuten jo eilen mainitsin, käytiin tänään taas hyppäämässä.

Tällä kertaa ei hypätty sarjaa, tehtävinä oli lähinnä suhteutettuja teitä ja linja. W ei ollut tänään lainkaan veltto, helteestäkään huolimatta. Tamma tuntui olevan puheliaalla tuulella, se hörisi ja hirnui innoissaan melkein kaikelle joka vähänkään liikkui. Söpö heppanen.

Tehtiin alkuun suhteellisen lyhyt verryttely, sillä yritettiin helteellä säästää heppoja. Heti, kun W vaikutti mielestäni kivalta, kävelin pätkän ja siirryin vasta sitten tekemään saman verkan toiseenkin kierrokseen. W oli hyvin tietäväinen siitä, että tänään tultaisiin hyppäämään ja alkoi kuumua heti alkuun. Hyvä vaan, että hepalla on intoa ja halua hypätä ja liikkua.

Toinen on ihan töissä ♥

Aloitettiin  työskentely laukanvaihtoharjoituksella puomien avulla. Wermeroosalla tuntui olevan intoa hirmuisesti ja se tähtäili itsenäisesti mm. kaikille esteille joiden ohi mentiin, ja heti ensimmäinen vaihto epäonnistui, koska tamma oli menossa suoraan laineelle eikä kaartamassa puomille. Wermen mielestä puomit on ihan turhia. Onneksi edettiin edes laukassa eikä menty mitään tylsiä ravipuomeja. Toisella yrityksella laukat vaihtuivat jo paremmin.

Meikä katsoo kaarevan tien päähän pystylle, W tähtäilee suoraan edessä olleelle okserille, hah!

Kun oltiin tultu laukanvaihtokiemurat kumpaankin suuntaan onnistuneesti, siirryttiin hyppäämään. Ensimmäinen tehtävä oli pitkän sivun alussa puomi, jolta jatkettiin puoliympyrällä pystylle. Tämä sujui meiltä ongelmitta, joskin intoa oli tammalla hirmuisesti. Koska ensimmäinen kerta meni nappiin, siirryttiin heti toiseen tehtävään hevosta säästääksemme. Seuraavana hypättiin pysty-pysty linjaa, johon tuli normaalisti neljä-, ja hissutellen viisi laukkaa. Tätä tehtävää toistettiin muutama kerta, sillä ensimmäiselle esteelle kaarre venähti helposti jolloin ponnistuspaikka oli ihan esteen juuressa. Kun ensimmäinen paikka on lähellä, myös toinen oli aika pohjassa. Heti, kun lähestyminen saatiin kuntoon, ei itse hypyissäkään ollut mitään ongelmaa.

Seuraavaksi hypättiin pieniä erilaisia radanpätkiä, joissa oli paljon kaarevia teitä. Hyvä niin, sillä itse olen taas jumahtanut niihin kivoihin ja hevoselle sekä itselle helppoihin tehtäviin. Onkin hyvä käydä valvovan silmän alla hyppäämässä, kun joku osaa turvallisesti viedä meidät mukavuusalueemme ulkopuolelle. Eihän tämän minulle pitäisi olla ongelma metrikymppiä kisanneena, mutta niin vaan taidot on ruosteessa, kun ei ole päässyt aikuisillakaan hevosilla treenaamaan näitä juttuja.

Lopuksi tultiin vielä pieni rata. Onneksi W on niin kiltti ja ihana, että yrittää aina hypätä vaikka itse sössisinkin koko lähestymisen tai ratsastaisin tamman idioottihuonoon paikkaan. Niin kävi radalla. Toisena esteenä oli pitkän sivun alussa laine, jolta kaarrettiin okserille. W tähtäsi laineen jälkeen suoraan edessä olleelle pystylle, ja tie venähti askeleen verran pitkäksi. Tämä sitten johti siihen, että tultiin okserille niin huonoon ponnistuspaikkaan ettei enää tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Olin täysin varma, että tästä tulisi kielto, mutta niin vaan tamma ponnisti paikaltaan ilman vauhtia esteen yli. Eikä edes pudottanut! On minulla kiltti ja hieno tamma! Koska en osannut enää odottaa hyppyä, jäin siinä ikävästi jälkeen. Luulin tamman ottaneen tästä edes herneet nenäänsä, mutta tämä jatkoikin tyynesti radan loppuun.

Anteeksi W, jatkossa yritän olla sössimättä näin. Olet ihana ♥

Muru-mussukka on niin kovin kiltti.

Esteetkin oli meille jo ihan esteen kokoisia, loppukäyntien aikana tehtyjen mittailujen jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että esteet olivat 80-90cm korkuisia. Ihan hyvä, että ollaan hypsytelty myös vähän isompaa kuin tuo 80cm, niin ei heti tule pupu pöksyyn kisoissakaan! 

Kun saatiin kävelyjen jälkeen heppa juotettua ja huuhdottua, pakattiin kimpsut ja kampsut  kasaan, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kotitallille. W jäikin tyytyväisenä sisälle karsinaan syömään heiniä, jotta säästyisi vähän tuolta paahteelta ja paarmoilta. Pitää kohta käydä pukemassa tammuskalle sukkapuku päälle ja heittää yöksi pihalle. Yölläkin toki on ötököitä, muttei niin tuskaisen kuuma. 

Wermeroosan huomisesta ohjelmasta ei vielä ole varmuutta. Joko tamma saa vapaan, tai sitten käyn keventelemässä ja fiilistelemässä meidän uutta ja ihanaa koulusatulaa. Torstaina Kaisa ratsastaa Wermen heti aamusta, palaillaan varmaan sitten niissä merkeissä!