Hurjan esteratsun uran toiset estekarkelot.

Tänään oltiin siis Relanderin ponitallilla seuraestekisoissa. Osallistujia oli suhteellisen vähän, mikä toisaalta teki kilpailuista mukavan nopeat ja jouhevat.

Nelivuotiaalla hevosellahan saa mennä vain yhden luokan, ja päätettiin varovaisesti ilmoittautua 60cm korkuiseen luokkaan, ettei vahingossakaan edetä liian nopeasti. Luokassa oli 25 osallistujaa, ja Wermen lähtövuoro oli yhdeksäntenä.

Verryttelyssä Werme oli ihan hyvän tuntuinen ratsastaa, ehkä vähän hidas pohkeelle. Kuitenkin teki kaiken kuten pyysinkin. Olen aina tottunut tekemään suhteellisen lyhyet verryttelyt kisoissa, kaikki askellajit läpi, jarrun ja kaasun testaus ja pari hyppyä kumpaankin suuntaan. En ymmärrä niitä jotka tekevät valehtelematta sen lähes 20 hyppyä verryttelyssä, kun rata (ja mahdollisesti toinenkin) on vielä ratsastamatta. Tapansa kullakin.

Rata oli suhteellisen vaikea, kun kuitenkin seuratason kisat kyseessä. Oli todella tiukkoja kaarteita ja hankalia lähestymisiä. Ratapiirros oli OK ja tutun valmentajan suunnittelema, mutta radan toteutus ei mielestäni ollut sellainen kuin olisi pitänyt.

Werme oli radalla aika veltto, mutta tuntui skarppaavan hyppyihin hyvin. Ei taas voi kun ihmetellä W:n käytöstä kisoissa. Radalla se ei ihmetellyt katsomoa, tuomarinpöytää, yleisöä saatika sitten esteitä. Werme oli siis selvästi tullut töihin.

Uusintaan asti päästiin! Minulla ei ollut aikomuksenakaan ratsastaa aikaa, vaan tehdä hyvät tiet ja hevoselle onnistunut kokemus. Yhdelle esteelle ajannuttiin vähän reunaan, kun laukan vaihtaminen ravin kautta venähti vähän suunniteltua pidemmälle. Loppuun asti kuitenkin päästiin tiputtamatta ainuttakaan estettä. Hieno W!

Hups, tähtys ei osunut ihan keskelle..

Hevoseen olen oikein tyytyväinen, mutta omassa ratsastuksessa olisi ollut parantamisen varaa. Mikäli olisin ollut tarkempi, ei vääriä/ristilaukkoja välttämättä olisi tullut, ja muutenkin meno olisi ollut vielä hieman siistimpää. Kuitenkin kaikenkaikkiaan suoritus oli ihan hyvä. Ja lopullinen sijoitus oli 5/25, ruusukehan sieltä sitten tuli! Pisteenä i:n päälle, tämä tyttö oli yhtä hymyä, rauhallisellakin ratsastuksella voi siis pärjätä.

"Nyt tarkkana, ensimmäinen ruusuke!"

Takana oli ruuhkaa,  kun ei haluttu länittää kunniakierroksella enää kuten muut.

♥

Hih, meidän ensimmäinen yhteinen ruusuke on nyt sitten ansaittu. Niin ja saatiin me palkintoharjakin, mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen tuohon hevoseen!