 |
| Ilta-aurinko, ja luoksesi kävelevä hörisevä hevonen ♥ |
Tänään siis ei ollut edes suunnitelmissa ratsastaa, senkun seurustella Wermen kanssa. Tammasta on tullut kovin seurallinen, tai sitä se on aina ollutkin, se on vain oppinut olemaan aloillaan ja hössöttämättä kokoajan. Rapsuttelua, halailua ja ihan vaan olemista hevosen lähellä, tästä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle.
Hetkeksi keskityin muualle, kun puhelimeeni tuli viesti ja rupesin sitä lukmaan. W ei tykännyt, kun kiinnitin huomioni muualle, ja alkoi rapsuttaa minua olkapäästä, kuin pyytäen minua keskittymään vain itseensä. Kuinka pienestä omapäisestä varsasta on tullut fiksu ja rauhallinen hevonen, sitä ei voi käsittää. Vielä vuosi sitten en tykännyt olla sen karsinassa hevosen ollessa irti, ja nyt luotan hevoseen täysin. Hevonenkin tuntuu luottavan ihmisiin hyvin; Se antaa koskea itseensä mihin vain vastustelematta, ja uudet asiat se hyväksyy nopeasti ihmisen ollessa päättäväinen.
 |
| Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta! |
Itseäni kiinnostaisi kovasti aloittaa Wermen kanssa maasta käsin työskentely, siis sitä narunpyörittelyä, luontaista hevosmiestaitoa vai miten sitä kutsutaankaan virallisesti. Olisi mahtavaa saada hevonen toimimaan maasta käsin ilman apuvälineitä.
Jos tällähetkellä päästäisin Wermen kentälle irti ja lähtisin juoksemaan, en olisi yhtään varma etteikö se juoksisi minun ylitseni. Tuskin, mutta ilman harjoittelua en sitä uskaltaisi tehdä, ihan turvallisuuden vuoksi.
--
En nyt jaksa sen enempää tekemisistä höpistä, lauantaina hypättiin vähäsen, nyt äiti ratsastaa Wermellä muutamana päivänä. Ensisunnuntaina on sitten elämämme toiset seuraestekilpailut, nyt päästään (ehkä) loistamaan :)
Wau, ompa hienot kuvat, varsinkin toi alempi vaikka kohinaa onkin aika paljon. Tosi siisti! :)
VastaaPoistahttp://staticc-pictures.blogspot.fi