Hyppy-loikka-koikka!

Tiistaina siis hypättiin, ja Werme oli ihan innoissaan!

Äiti ratsasti maanantaina, ja tiistaina oli sitten aika hypätä, joten minä kipusin satulaan. Rakenneltiin kentälle suhteutettu linja, yksittäinen pysty sekä yksi pysty höystettynä hirviöportilla.

Ainiin, tiedättekö sen tunteen, kun hevosella on niin silkkisen siloinen ja kiiltävä karva, kun tallin muut hevoset tiputtaa karvaa reippaalla vauhdilla? Wermellä on ollut siis viikonlopun yli ihottumaloimi (Heh, eikai olla hysteerisiä?). Ihottumaloimi siis meidän Helsingin reissun takia, Wermellä ei kuitenkaan ole koko ikänsä aikana ollut minkäänlaista taipumusta hangata kaulaansa tai häntäänsä normaalia enempää. Kun W:n isän puolella suvussa kuitenkin on kesäihottumaisia hevosia, ollaan me hoidettu ja varmisteltu, ettei kesäihottuma meidän hepsulle iske.

Kun vihdoin heppanen oli puunattu ratsastuskuntoon ja varusteetkin saatu niskaan, siirryttiin kentälle. Alkukäyntien kautta siirryttiin verryttelemään. Wermen ilme kirkastui heti, kun se huomasi kentällä olevat esteet, ja heti selkään noustuani se kiirehti oma-aloitteisesti tutkailemaan hirviöporttia lähempää. Taas voi vain ihmetellä tamman hassua tapaa kohdata oudot asiat. Tämähän on hirviöportti siksi, että osa tallin hevosista ei alkuun ole suostunut lähellekkään sitä kapistusta.

Alkuverkassa Werme oli äärimmäisen hyvä ratsastaa; Eteni pienestäkin merkistä, ja pienellä puolipidätteellä sen sai heti takaisin, wau! Hyppääminen me aloitettiin pienellä ristikolla, joka sijaisti lävistäjällä. Parin hypyn jälkeen hypättiin toista estettä vielä oikeassa kierroksessa, ja sitten alettiin töihin.

Huom! Pahoittelen todella huonoa kuvanlaatua, säädöt ei ollut ihan kohdillaan ja oli jo kovin hämärää, koittakaa kestää!

Verkkahyppyjen jälkeen mentiin suhteutettua linjaa neljällä laukalla. Alkuun W oli kovin innokas, mutta parin toiston ja rauhallisen ratsastuksen tuloksena hevonen meni linjan tasaisesti eikä epämääräisesti kiihdytellen.

Pian olikin aika ylittää hirviöportti. Ponteva laukka, hyvä lähestyminen ja pohkeet kiinni; Ei mitään ihmettelyjä Wermen puolelta, tamma ei edes kysynyt, että olenko aivan varmasti hyppäämässä tuon esteen yli. Jes, hyvällä tuurilla joskus tulevaisuudessa päästään tykittämään kenttääkin!

W zoomailee, mille esteelle ollaan menossa.

 Lopuksi hypättiin vielä lyhyttä rataa, jonka estekorkeus oli 70-80cm. Ensimmäiselle esteelle päästin hevosen venähtämään vähän turhan pitkäksi, joten puomi tuli alas. Päätettiin aloittaa alusta, ja siten että muistan ratsastaakin siellä selässä. Toisella kerralla rata sujuikin varsin mallikkaasti, yhtä huonoa ponnistuspaikkaa lukuunottamatta.

Perään enää pieni pätkä rentoa laukkaa, ja sitten loppuravit loppuravit (Joissa Werme oli aivan ihana!).  Pakko muuten kertoa, että Werme on ihan töissä, kun kannetaan puomeja. Se kulkee tärkeänä mukana, eikä alussakaan ihmetellyt, että miksi niitä tolppia ja puomeja oikein kannetaan yhdessä. Hassu heppa!