Perjantain heppailut + viikonloppua.

Perjantaina pistettiin poni ojennukseen, valmentajani ja Wermen ratsuttanut Kaisa kiipesi tamman selkään.

Werme on viimeaikoina ollut hetkittäin enemmänkin pohkeen takana, mutta aina sen on saanut liikkumaan, kun alusta asti muistaa olla napakka. Lisäksi se on hieman vastustellut tuntumaa,  ja sillekkin toivottiin nyt loppua.

Kaisa joutui neuvomaan Wermeä etenkin alussa aika paljon, että eteen on liikuttava heti, kun merkki annetaan ja puolipidätteetkin olisi kuunneltava ajallaan. Eteenratsastuksia, voltteja, ja paljon muita temppuja. "Pohkeen takana, vastustelee tuntumaa eikä kuuntele apuja" olivat Kaisan kommentit ratsastuksen jälkeen. Hups, pitänee alkaa taas ratsastaa toden teolla, eikä vaan tyytyä mummoraviin ja ajatella, että jos sitten seuraavalla kerralla ratsastan kunnolla. Ei tuo ratsastus mitään matkustelua ole, etenkään näin nuorella hevosella.

hieno W!

Kaisa onneksi puhui, että voisi jatkossa pitää joko kerran viikossa tuntia tai vastaavasti ratsuttaa. Tästä ei enää voi parantua!

Lauantai-aamuna olikin sitten aikainen herätys. Matka kohti Helsinkiä ja Hevoset stadikalla-tapahtumaa alkakoon! Perillä pikainen expo-alueen kierros, mitään muuta ei tarttunut mukaan, kuin synteettistä materiaalia olevat ohjat.

Esteratsastusta on aina yhtä mielenkiintoista katsoa. Mikä sen mukavampaa, kun arvostella ääneen kaikkien hevosten hienoudet ja heikkoudet ääneen (hehe, sori vaan vieressä istuneille!). Ja pakko vielä tähänkin on sanoa, että joukossa oli hevosia laidasta laitaan. Osa oli sellaisia, joiden selkään voisin vain unelmoida joskus pääseväni, kun taas osa oli ei-niin-silmää-miellyttäviä kenokauloineen ja huonoine laukkoineen, kuitenkin nämäkin yksilöt yllättivät hyppykapasiteetillaan.

Väliaikaohjelmaakin oli laidasta laitaan. Lauantaina lähdettiin jo hyvissä ajoin, joten en nähnyt illan viimeisiä ohjelmanumeroita. Positiivinen yllätys itselleni oli valjakkoajokisa, hevoset olivat kovin hienoja ja itse ohjelmanumero hauska, vaikkakaan julkkikset eivät olleet itselleni kovinkaan tuttuja. Suurin pettymys oli mielestäni lännenratsastusnäytös, jossa Vepsä istui hevosen selässä ja seltti, mitä videolla tapahtuu. Toisaalta sen kyllä ymmärtää, ettei pohja sovi reiningiin, kuitenkin olisin halunnut nähdä edes pätkän ravia tai jotakin.

Ja kaikkien haukkuma ruokapuoli; Itsehän olin niin pahis, että oli omat eväkset mukana, ja niitä mussutettiin sitten kun nälkä iski. Ei jonottamista, ei mattia kukkarossa.

Sunnuntaina, kun mitään en ollut varsinaisesti vielä itse ostanut, oli kierrettävä vielä expo-aluetta. Halusinhan minäkin viedä jotakin kotiin. Löysinkin ehkä maailman kevyimmät ja pehmoisimmat riimut, ja maailman söpöimmällä kuosillakin! Niistä sitten lisää vaikkapa myöhemmin.

Nyt suunta tallille, vuorossa on esteet. Tänään olisi ilmoittauduttava sunnuntaisiin estekisoihin, tämän päivän perusteella varmistutaan siitä, mihin luokkaan mennään.