Sarjatulta ja innaria

Jihuu, tänään oli taas hopiloikki-päivä.

Koska seurakisoissa ollaan alettu käymään, katsottiin parhaaksi alkaa harjoittelemaan myös yhden laukan sarjaa. Ollaampahan sitten harjoiteltu sitäkin, ettei ensimmäinen kerta ole kisoissa. Ettei touhu kävisi liian yksitoikkoiseksi, otettiin mukaan tottakai myös kolmen esteen innari, jonka avulla W saisi lisää voimaa takapäähän ja nopeutta etujalkoihin hypyssä.

Aloitin ihan normaalsti verryttelyllä; Asetuksia, taivutuksia ja eteenratsastuksia. Ensin W oli vähän pohkeen takana ja jäykkä, mutta ensimmäisen laukkapätkän jälkeen tamma vaikutti jo oikein kivalta. Kun oli verrytelty riittämiin, käveltiin välissä jonka jälkeen aloitettiin työt.

Pakko taas vaan ihmetellä tuota tammaa. Kuinka se voi olla samaan aikaan kuuma ja tulinen sekä fiksusti käyttäytyvä pelkäämätön viilipytty. Kentän viereisissä tarhoissa hevoset rallittelivat ja pukittelivat hullunlailla, tuntui siltä, ettei Werme edes huomannut moista oheistoimintaa, se keskittyi vain olennaiseen; Töihin!

Aloitettiin sillä, että kerran tultiin sarja puomeina ravissa, jonka jälkeen muutaman kerran sama laukassa.

"Minä hurja esteheppa hyppään myös puomit!"

Kun puomeina homma toimi, nostettiin ensin vain ensimmäinen esteeksi, ja toinen oli edelleen puomina. W-tammalta tuntui homma luistavan hyvin, joten jo pian voitiin nostaa sarjan toinenkin osa esteeksi. Oppiipahan Werme ylihyppäämisestä pois, kun sarjalla ei vaan yksinkertaisesti mahdu tekemään jättihyppyjä ilman, että olisi seuraava esteen seassa. Eikä tässä mitän ongelmaa tuntunut olevankaan.

Pienten välikävelyiden jälkeen siirryttiin testailemaan innaria. Aloitettiin taas sillä, että mentiin ensin puomeina, jotta tamma pääsee hommasta jyvälle. Ja onneksi niin tehtiin. Ensimmäisellä kerralla kävi nimittäin näin:

"Mikäs tämä viritelmä oikein on..? Ja minne nämä jalat oikein kuuluu laittaa?"

"Ja venytyyyys! Huh, kovin leveän okserin ovat tähän rakentaneet!"

Ensimmäisellä kerralla Werme siis ratkaisi meidän rakennelman siten, että ensimmäisen puomin jälkeen tehtiin piiitkä loikka ja hypättiin kahden viimeisen puomin yli isolla loikalla. Hassu heppa!

Toisella kerralla Werme jo selkeästi tajusi, että edellinen tyyli ei tainnut olla se mitä haettiin, ja menikin uudestaan jo aivan kuten pitikin. Seuraavaksi nostettiin viimeinen esteeksi, ja kun se sujui, pian myös ensimmäinen oli esteenä ja enää välissä oli puomi. Tässäkään ei ollut ongelmia, ja saatiin nostaa myös keskimmäinen esteeksi. 

Pari kertaa Werme pääsi venähtämään ennen innaria eikä siis mahtunut väleihin ja pudotti. Korjattiin sekin kuitenkin hyvin, ja lopuksi tultiin vielä innari ja perään toisella pitkälläsivulla oleva yhden laukan sarja.

Turpa tötteröllä.

Loppuun vielä pätkä rentoa laukkaa, hyvät ravit ja hevonen eteen alas pyöreäksi. Tämän jälkeen käytiin vielä metsäpolulla loppukävelemässä. Ei hassumpaa, Wermellä ainakin oli kivaa!