Oivalluksia ja isoa hymyä!

Olen ihan poikki. Kokoajan tekisi mieli vain kääriytyä peiton alle ja nukkua. Ja paleleekin vielä, menispä talvi nopeasti, ja tekisi tilaa uudelle kesälle. Pitikin syntyä Suomeen, ja olla niin huono kielissä, ettei ole toivoakaan lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaan lämpöön.

Kuitenkin keskiviikkona oli taas Kaisan tunti, ja meillä tuntui menevän paremmin kuin hyvin! Aloitettiin pääty-ympyrällä, jolla haettiin tahtia ja tasapainoa. Annettiin hevosen liikkua rennosti ja reippaasti eteen kohti tuntumaa. W-tamma aloitti ihan superisti! Alussa tehtiin myös kolmikaarista kiemurauraa (On muuten ihan supervaikeaa saada kiemurauralla tahti säilymään, kun "suora" aukenee, W pinkoo helposti!), muutaman toiston kautta Werme oli tosi hyvän oloinen, asettui ja taipui rehellisesti ja tahtikin säilyi yllättävän hyvin.

Verkattiin myös laukassa, ja taas pohkeesta kohti ohjaa. Voi hyvänen aika, kun tuolla tammalla on iso laukka. Voimaa ja säätövaraa odotellessa.. Kuitenkin laukassakin Werme oli rento ja tyytyväisen oloinen, eikä eteenpäinpyrkimystäkään puuttunut.

Voisiko mikään olla vielä paremmin tässä vaiheessa? Voi, kyllä voisi:

Taas tätä hevosenomistajuuden ihanuutta. Tai enhän minä edes hevosta omista, hevosetonkaan ei siis ole huoleton? Räntää tuli taivaan täydeltä, mukavaa tämä ratsastus, kun vähänväliä on silmässä jäätävä räntäklöntti. Werme ei kuitenkaan tuntunut räntäsateesta välittävän, se teki kiltisti pohkeenväistöjä ja keskiraveja, aivan kuten pyysinkin.

Nyt alkaa sivuttaisliikkeet Wermen kanssa onnistua hyvin, joskus aikaisemmin sivulle vievät avut tuntivat menevän todella kehnosti läpi, mutta nyt ei tuntunut olevan mitään ongelmaa. Puolipidäte, ulko-ohjan tuki ja sivulle vievä pohke, ja pohkeenväistö alkoi kuin taikaiskusta. Palkitsevaa ratsastusta, kun huomaa itsekin kehityksen.

Laukassa treenattiin samaa kuin viimeviikollakin. Tehtiin siis pitkän sivun alkuun voltti, jolta jatkettiin pitkälle sivulle loivalla kiemuralla. Ja tämä kaikki siis laukassa. Aloitettiin minulle vaikeampaan suuntaan, ja Kaisa sanoi minun selvästi miettineen vasenta kättäni ja sen paikkaa, kun muutos oli suuri viimeviikkoiseen verrattuna, jes! Itse tehtäväkin onnistui paljon paremmin kuin viimeksi. Lopuksi jäätiin vielä kumpaankin suuntaan pääty-ympyrälle, ja otettiin muutamat keskilaukat. Voin muuten kertoa, että tuosta hevosesta löytyy potkua. Voiko suomenhevosella edes olla tuollainen laukka, näköjään.

Voltilla. Heh, sisäohja muistuttaa kovasti pyykkinarua.

Laukkojen jälkeen säädeltiin vielä ravia, ohjeena oli saada hevonen isosta ravista iiihan hitaaseen raviin istunnalla. Tämä onnistui valtavan hyvin, Werme kun on kovin herkkä painolle. Kun hevonen rentoutui hitaassa ravissa, piti ratsastaa hevonen rennosti taas isoon raviin.

Näytän ihan laskuvarjolta tuo takki päällä..

Lopuksi otettiin vielä parit keskiravit, ja olen sitä mieltä, että Werme on ihan mahtava hevonen! Tänään vuorossa on kärryttelyä, Wermen mielenvirkistykseksi!