Asiat ajoissa taas!

Niin sitä vaan taas viikko vierähti. Aikaa ei postauksen tekemiselle ole ollut, joten tähän asti sen kirjoittaminen taas venähti. Mielummin myöhään kuin ei milloinkaan?

Oltiin siis koulukisoissa viimesunnuntaina, seurakilpailut siis kyseessä. Kilpailut pidettiin Relanderin ponitallilla, ja osallistujiakin oli ihan kivasti. Rata, jonka menisimme oli aikuisohjelma.

Werme oli kovin levoton, kun hetken joutui autossa odottelemaan ennen varusteiden laittoa, mutta kun kiipesin kyytiin, oli tamma kuin täi tervassa. Verryttelyssä Werme oli ihan OK, mutta vähän pohkeen takana, ja sitä joutuikin välillä muistuttamaan, että pitäisi liikkua omilla jaloilla.

Kun siirryttiin maneesista kilparadan viereiselle pikkualueelle, jumahdettiin täysin, en muista milloin Werme olisi ollut niin pohkeen takana, tiesin jo, että radasta tulisi jotakin aivan kamalaa.

Joku söpöliini ja huolestunut ratsastaja. © Mari Hyytiäinen

Radalla oltiin kovin pohkeen takana, kuitenkin kaikki tehtävät suoritettiin ihan mallikkaasti yhtä laukannoston epäonnistumista lukuunottamatta. Prosentteja kertyi 58,810 ja sijoitus oli 9/11. Ei siis pärjätty, mutta ompahan Wermen ensimmäiset koulukisat nyt takana. Wermen käytös kilpailupaikalla oli kuitenkin 10, monet aikuiset hevoset pelleili eikä esimerkiksi toiminut ratsain. Tästä mennään vain ylöspäin!

© Mari Hyytiäinen

Wermen hitauteen saattoi vaikuttaa sekin, että edellisen päivän ratsastus oli ehkä turhankin rankka. Se on aina niin hevoskohtaista, miten hevonen kannattaa liikuttaa kilpailuita edeltävänä päivänä. Ensi kerralla ollaan sitten taas vähän viisaampia.

Werme roosana

Heh, olempas vitsikäs otsikon kanssa. Kuinka väsynyt ihminen voikaan olla, töitä töiden perään, välissä hetki unta ja taas töihin, jonka jälkeen vielä tallille.

Tänään kuitenkin oli Kaisan kouluvalmennus, tai no yksityistunti, kun valmentaja vihdoin tuli tälle alueelle käymään. Tykkään kovasti Kaisan opetuksesta, hevonen on aina ehkäpä upeimmillaan itse ratsastettuna tällöin.

Aloitettiin ihan perusjutuilla, sehän on kaiken A ja O. Kuinka vaikeaa voi olla pelkkä hevosen asettaminen, kun lähtee näinkin pikkujuttuja korjailemaan. Itsellenihän tuntui olevan kovin vaikeaa asettaa hevosta oikeassa kierroksessa sopivasti ja tasaisesti kokoajan ympyrällä, kun taas vasemmassa asetusta oli hetkittäin liikaakin. Ratsastus taitaa olla laji jossa ei ikinä ole riittävän hyvä.

Koska huomenna on ne seurakoulukisat, harjoiteltiin (hehe, tosi ajoissa taas!) pätkiä radalta. Kolmikaarista kiemurauraa, pysähdyksiä ja temponlisäyksiä. Tehtävää hankaloitti vielä se, että yritän vannoutuneena esteratsastajanakin opetella koulusatulaa käyttäessä pitää koulujalustimet koulujalustimina, mikä jo itsessään on minulle hankalaa. Enköhän minäkin opi..

Temponlisäysten harjoittelu aloitettiin siten, että pitkälläsivulla tehtiin avotaivutusta, keskellä voltti jonka jälkeen pitkänsivun loppuun temponlisäys. Alussa lähdettiin taas juoksemaan, mutta toistojen ja pienten muutosten kautta Werme reagoi apuihin oikein, ja lisäsi oikein mukavasti.

Ympyrältä eteen.

Vinhaa vauhtia!

Kun temponlisäykset sujuivat lyhyellä pätkällä, siirryttiin tekemään koko pitkäsivu temponlisäystä. Niistäkin suoriuduttiin ihan mallikkaasti. 

Lopuksi mentiin vielä huomisten kisojen kouluohjelma. Pakko myöntää, etten itse edes ollut opetellut sitä, kentän laidalta radan opetelleet huutelivat mitä täytyy tehdä. Lahjattomat treenaa, vai miten se menikään? Radalla tamma alkoi selvästi jo väsähtää, joten ei ehkä ollut parhaimmillaan. Kuitenkin radallakin oli hyviä pätkiä, ja niihinkin pitää olla tyytyväinen. 

Jännittää huominen, kun kouluradalla tehtävät tulevat peräjälkeen todella nopeasti, ehditäänkö tekemään kaikki ajallaan vai ajellaanko vain ympäri rataa hysteerisinä. Toivottavasti tuo ensimmäinen vaihtoehto on lähempänä huomisen suoritusta.

Ei se aina niin vakavaa ole!

Treeniä treeniä.

Tiistaina oltiin Jussin kouluvalmennuksessa, tänään asiaa siis siitä.

Alussa hevonen oli hieman pohkeen takana, mutta ympyrällä väistättämisen ja väistön sisällä käynti-ravi siirtymisten kautta Werme kuumui, jonka johdosta alkoi liikkua omalla moottorilla. Vasen kierros on huomattavasti hankalampi, mutta se johtuu täysin itsestäni, minulla on taipumus istua hieman enemmän oikealla, ja kun hevonen lukee painoani, eihän se mihinkään väistä. Istuntaani korjataan kokoajan, vaikkakin ongelma on hyvin pieni ratsastussimulaattorin tehdyn testin tuloksella. Nuori hevonen on vaan niin kovin tarkka painosta, ja hyvä niin.

"Nyt ollaan tarkkana, mihin nää jalat oikein pitää pistää"

Jatkettiin väistöillä. Väistettiin pituushalkaisijalta uralle loivasti siten, että hevosta koottiin väistön loppua kohden. Ensin tehtiin käynnissä, ja myöhemmin teimme siten, että väistön lopuksi siirryttiin raviin. Tästä suoriuduttiin hyvin.

Ruudun toiselle puolelle voi melkein kuulla Wermen aivojen raksutuksen. "Hankalia nämä ratsun hommat"

"Nyt mennään! Pidä Saara kiinni"

Ainut vaan, että tamma kuumui jo alkutunnista, joten sillä mentiin tunnin loppuun saakka. Itse jopa pidän siitä, kun hevonen kuumuu. Kun kuumuvan hevosen energian osaa (osaisi) suunnata oikein, näyttää sen liikkuminen upealta. Helpommin sanottu kuin tehty. Parissa laukannostossa lähdettiin kuin telkkä pöntöstä ja ravissa mentiin hetkittäin kuin Vermon takasuoralla. Ihana tamma <3

Näin kun saisi W:n aina laukkaamaan..

Lopuksi tehtiin yritettiin tehdä hallittuja eteenratsastuksia, siitäkös Werme innostui. Hetkittäin mentiin lujaa ja vähemmän lujaa, lopulta saatiin pakka kasaan ja tamma hallitusti pohkeesta eteen. Ei sillä, kyllä se hallinnassa oli aikaisemminkin, mutta tamma lähti juoksemaan heti, kun ohjista myötäsi. Niitä kuumumisen huonoja puolia.. Wermeen olin tunnin jälkeen oikein tyytyväinen.

Sunnuntaina meitä odottaa elämämme ensimmäiset yhteiset koulukilpailut. Vähän jännittää, kuinka siinä käy, vaikkakin vain seurakisoista on kyse. Menestyksellä ei ole mitään väliä, tavoitteena hyväksytty rata ja iloinen hevonen. Muutamaan vuoteen en itse ole koulukisoissa käynyt, kun hevonen on ollut kovin estepainotteien, tai muutenvaan ei innostus kouluaitojen sisälle ole riittänyt. Nuoren hevosen kanssa on kuitenkin hyvä kokea kaikki, ja toivon mukaan meitä tullaan näkemään jatkossakin kouluradoilla. Vielä sekä ratsastuksestani, että hevosesta löytyy paljon korjattavaa ja parannettavaa, mutta siitä on sitten hyvä jatkaa. Kuitenkin perusratsastus alkaa olemaan ihan hyvällä mallilla, käydään kokeilemassa, miten meiltä koulukiemurat sujuu.

Oliko se salama? Ei, Werme se vain.

Hiphei, aamukuudelta töistä kotiin, iltakuudelta tallille. Heh en tiedä, pitäskö tässä itkeä vaiko nauraa, olen viimeiset kaksi päivää käynyt aamukuuden jälkeen nukkumaan, ja huomenna pitäisi herätä silloin. No can do..

Mutta asiaan! Tänään vuorossa vakavaa ei niin vakavaa kouluratsastusta. Testailin vähän sillä fiiliksellä, mennäänkö me ensiviikon sunnuntaina seurakoulukisoihin, vaiko ei. Luokka olisi kisoissa meille niin sopiva, että mieli tekisi käydä ajelemassa se, ei sillä väliä ole, tuleeko menestystä. Tänään hifistelin ja Werme sai olla tänään tyylikkään keltainen, ja laukatessa oltiin kuin salamia salamoita. (Hehe, salamia..)

Alussa tamma oli pohkeen takana, mutta avotaivutuksella, jonka sisällä tehtiin käynti-ravi siirtymisiä, Werme tuli suhteellisen nopeasti kuulolle, ja alkoi liikkua kivasti. Kun takajalat saatiin mukaan tallista ja moottori käyntiin, siirryttiin harjoittelemaan pysähdyksiä ravista. Tai, no eipä niissä kamalasti harjoittelemista taida olla, tammalla on jotenkin luontainen tapa pysähtyä lähes poikkeuksetta tasajaloin.

Alkuverkkaa.

Ehdin olla jo huolissani, kun hevonen oli pari päivää hieman epänormaali ratsastaa, tänään kuitenkin tamma oli yhtä hyvä ratsastaa kuin yleensäkin, ehkä pientä läpiratsastuksen puutetta, mutta ne on pikkujuttuja.

Hieno W!

Tosiaan alkuun tehtiin pysähdyksiä uralla, mutta niiden sujuessa niin hyvin, siirryttiin tekemään pysähdykset pituushalkaisijalle, ihan kuin kisoissakin! Siirtymisten ja taivuttelujen kautta Wermestä tuli oikein mukava ja notkea, taidetaan me sine koulukisoihin mennä tämän päivän perusteella. Kokemus se on sekin, ja siitä opitaan aina lisää.

Laukassa aloitettiin taas sillä, että laukataan reippaasti kumpaankin suuntaan siten, että hevonen rentoutuu. Tämän jälkeen voidaan aloittaa laukkatyöskentely. Tuntuisi kovin pahalta nuorella hevosella heti aloittaa laukassa lyhentämisellä, kun on kuitenkin vielä hieman voimaton laukka. Tai alkaa siinä nyt potkua jo olemaan, mutta ei se kauaa jaksa laukassa kantaa itseään oikein. Alkulaukkojen jälkeen tehtiin parit nostot tietyssä pisteessä, ja laukattiin pari ympyrää. Tamma toimi oikein hyvin, joten laukkaa ei sen enempää tarvinnut treenatakaan, joten perään enää loppuverkkaa, ja tämän päivän ratsastus oli siinä.

Annan muodon olla laukassa vielä tässä vaiheessa matalampi, jotta tamma jaksaa laukata pidempään kantaen itseään.

Loppuverkkaa. Huomatkaa mikä ero tässä on alkuverkasta otettuun kuvaan.

<3

Werme osaa olla kovin herttainen, se hörisee kun sitä hakee tarhasta, se hörisee, kun menet sen karsinalle, ja se hörisee esimerkiksi aina, kun se on heppa-autossa, ja luukkua avataan. Toisinaan se osaa olla myös rasittava, komennetaan huitomalla karsinan ovea etusella tai luimitaan ohikulkijoille. Tämä kokonaisuus tekee hevosesta täydellisen, on luonnetta, mutta sisältä löytyy sydän joka on puhdasta kultaa.

Läpiratsastusta ja uikkimista

Jes, jaksoin ja ehdin ratsastaa eilen ennen töitä! Ajattelin tallireissun hoituvan nopeasti, mutta homma ei lähtenyt edes toimimaan, ensimmäisenä tallilla vastassa on paksun kurakuorrutuksen alla oleva hörisevä iloinen hevonen.

Kesässä on paljon hyviä puolia heppailun kannalta, mutta on myös näitä varjopuolia; On ötökäitä ja hevonen on aina ihan kurainen, milloin sataa vettä ja milloin on helteet. En silti odota talven paukkupakkasia innolla, ehkä näin on parempi.

Huomatkaa tuon ilmassa leijailevan pölyn määrä hevosta harjatessa..

Oli siis tarkoitus mennä ilman satulaa rennosti ilamn kouluvääntöä. Heti selkään noustuani tunsin heti, että läpiratsastuksen puutetta, vaatii siis työtä, että hevosesta tulee letkeä. Tein käynnissä ja ravissa avoja ja väistöjä, hevonen parani vähän. Laukassa se kuitenkin oli hieman hankala, joten näin parhaaksi laittaa satulan ja kokeilla uudestaan. Laukattiin reippaasti kumpaankin suuntaan jonkin aikaa, ja hevonenkin alkoi rentoutumaan. Liekö ollut jokin jumi jossakin, kun laukkojen jälkeen Wermestä tuli aivan eri hevonen, kuin se aikaisemmin oli ollut.

Ei siitä sitten sen enempää. Pääsin aamulla kuuden jälkeen kotiin, muutama tunti unta ja suunta tallille. Tänään oli taas uittamisen vuoro, vaikkakin kovin tuulinen keli mietitytti. Ja ylläripylläri, tallilla oli taas vastassa kuralla kuorrutettu hevonen. Ei siinä mitään, kunnon harjaus ja suitset päähän ja sitten kävelemään kohti rantaa.

Perillä odotti se mitä olin ajatellutkin; Aallokko! Hetken mietin, että noinkohan Werme järveen uskaltaa, kun aiemmin järven pinta on ollut lähes täysin tyyni, eli tällaisia aaltoja ei ikinä oltu nähty.

Hetken ihmettelyn jälkeen Werme kuitenkin käveli suoraan järveen. Malttamattomasti se pyöri ja hyöri, kun odoteltiin, että vene on riittävän lähellä ja kaikki on kunnossa, että päästäisiin uimaan.

Kun kaikki oli kunnossa, äiti vaan veneeseen ja matkaan! Itse olin taas kuvaajana mukana, uittamista on mukava seurata sivustakin. Alussa Werme ihmetteli aaltoja, mutta tottui niihinkin nopeasti. Uiminen oli luultavasti nimenomaan aalloista johtuen hieman kiireistä, mutta kaikki sujui silti hyvin.

Wermen kanssa tehtiin vain kaksi pientä lenkkiä, tänä kesänä vasta harjoitellaan ja luultavasti ensikesänä sitten myös treenataan näin.

"Näitkö, mä osaan uida!!"

Ei mitään uutta.

Eilen siis piti olla kouluvalmennus Wermen kanssa, mutta päätettiin perua se varmuuden vuoksi, koska tamma oli niin epänormaali tiistaina. Olisihan se ollut kiva käydä, kun valmentaja tuli pitkästä aikaa kaupunkiin, mutta on ajateltava hevosen hyvinvointia.

Hehe, hämmennän teitä kuvilla, jotka eivät liity aiheeseen mitenkään. Oon Werman varsapostauksen jälkeen vaan fiilistellyt kuvia vuodelta 2009, Wermen ensimmäiseltä kesältä.

Varsakuvien fiilistelyä, kuinka aika meneekään näin nopeasti.

Äiti kävi ajamassa Wermen eilen. Oli kuulemma ollut oma eloisa itsensä ja toiminut yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Itse olen ajanut niin vähän, ettei varmuus riitä siihen, että lähtisin yksin tammalla ajamaan. Niin, ja ensin olisi hyvä oppia valjastamaan. Ehkä täytyy opetella, Werme niin tykkää siitä touhusta, ja onhan se rentouttavaa itsellekin.

<3

Joko tänään tai huomenna (tai sekä että) käyn ratsastamassa, kumpa Werme olisi ihan normaali. Itselläni on nyt viikonloppuna kaksi yövuoroa töissä, joten saa nähdä, miten täysillä valoilla ollaan ratsastamassa. Kohta olisi mentävä nukkumaan, että jaksaa valvoa aamuun asti. Päivät menee ihan hukkaan nukkuessa, mutta toivon mukaan jaksamus ja aika riittää tallillekin.

Hirvenvasa?

Järkevää kirjoitettavaa tulee, kun vain menen tallille ja kamera on mukana. Ollaan myös suunniteltu, että käytäisiin viikon päästä Wermen ensimmäisissä seurakoulukisoissa, sekin riippuu nyt siitä, millainen Werme on ratsastaa.

--

Mitä te haluatte kuulla, postausideoita otetaan vastaan! :)

Kaikkea muuta paitsi heppailua.

Huoh. Koulu alkoi maanantaina, eikä jaksais kiinnostaa yhtään, kuitenkin on pakko yrittää tsempata, että sais tuolta ihan siedettävät paperit, ensi keväänä olisi tarkoitus valmistua.

Koululla on siis asuntola, jossa minullakin on oma huone, helpottaa kummasti aamuja, kun herää 15min ennen koulun alkua, kipittää valmiille aamupalalle ja sit kouluun. Helpommaksi ei voisi enää tehdä tätä kouluun siirtymistä. Huomenissa lähdetään eräjormailemaan metsän keskelle pitämään tutustumisleiriä uusille oppilaille, joten minua on tänne turha sieltä odotella ennen torstaita tai perjantaita.

Postauksia ei ole muutamaan päivään tullut (pahoittelut!), mutta kovin on ollut kiireitä. Ja heti alkuun pahoittelut myös siitä, ettei kamera ole ollut mukana tallilla, saatte tyytyä vanhempiin kuviin.

Keväällä 2013

Sunnuntaina ja tänään kävin ratsastamassa Wermellä, sunnuntaina Werme oli oikein mukava. Ette ikinä arvaa, mitä harjoiteltiin Wermen kanssa silloin! Laukanvaihtoja, kyllä! Muuten ihan perusratsastusta, siirtymisiä, asetteluja ja taivutuksia, mutta laukassa päätettiin repäistä ja testailla kuinka tamma hoksaa laukanvaihdot. Esteen päällähän se osaa vaihtaa, ja on se muutamaan otteeseen ihan sileälläkin vaihtanut laukan, tosin ei avusta, vaan omasta halustaan, se kuitenkin kykenee siihen!

Laitettiin siis puomi leveyshalkaisijalle, ja mentiin ympyräkahdeksikkoa, puomi oli siis "risteyskohdassa". Pari ensimmäistä kertaa puomilla ei tapahtunut mitään, mutta kun tamma hoksasi, mitä haettiin, se oli ihan liekeissä. Vaihdot tuli ihan lentäen. Mitenköhän pitkälle Wermen kanssa vielä päästään, jos se vaan pysyy ehjänä.

Tänään puolestaan ei ollut hyvä päivä. Kenttä oli kovin kurainen, eikä Werme tuntunut normaalilta, ehkä kuraisuus teki sen, mutta se ei halunnut liikkua. Mitä sitä suotta kiusata hevosta, joka normaalisti liikkuu innoissaan ja tekisi töitä vaikka maailman tappiin saakka. Pelkäsin kuitenkin hevosen olevan kipeä, joten kävin vielä maastossa hiekkatiellä ravaamassa ja laukkaamassa, ja siellä se oli oma iloinen itsensä. Ei se vaan ennen ole kuraisesta kentästä välittänyt, ehkä tämä oli jokin poikkeus. Tarkistin vielä varmuuden vuoksi ratsastuksen jälkeen hevosen jalat uudestaan, sekä tunnustelin, aristaako se selkäänsä; Ei mitään.

Tänään Werme olisi viettänyt päivänsä mielummin näin.

Seuraavalla kerralla näkee, onko tamma normaali, toivotaan niin. Sinne Werme jäi vielä tyytyväisenä tarhailemaan.

Seuraavan kerran olisi tarkoitus ratsastaa torstaina, kun valmentajani tulee pitämään minulle tuntia! En malta odottaa, Werme ylittää siellä aina itsensä! Postausta siis torstain jälkeen luvassa ;)

Wermen matka varsasta isojen heppojen elämään, osa 2

Ensimmäisessä osassa kerroin Wermen ajasta kesävarsana ja siitä aina ajokoulutukseen asti. Nyt seuraa jatkoa.

Wermellä siis ajettiin paljon, haluttiin hevoselle voimaa ja lihasta, ennenkuin edes vilkaistaisiin satulaan päin. Samalla mielessä oli tehdä hevosesta hieno, näyttelyjäkin ajatellen. Wermen kanssa ollaan käyty alusta asti ahkerasti näyttelyissä. Välillä ollaan käyttäydytty mallikkaasti, kun joskus ollaan vedetty ihan överiksi. "Onko tuo orivarsa", kuului useammankin hevosihmisen suusta tamman huudellessa ja tanssahdellessa kaula kaarella.

Ei kertaakaan pärjätty erityisen hyvin, kuitenkin aina oma on ollut se kaunein ja ihanin, katsellaan maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja jatketaan elämää. Eihän se näyttelymenestys kertoisi, millainen käyttöhevonen siitä vielä tulisi.

Jossakin kaukaisuudessa siinsi 4-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelut, joten oli aloitettava treenaamaan myös irtohypytystä. Alussa Werme hyppäsi kyllä esteet, mutta hevosen kiinnisaaminen oli mahdottoman vaikeaa, kun ei sitä tuntunut edes kaurakippo kiinnostavan, sen mielestä oli paljon mukavampaa juoksennella pukkilaukkaa edestakaisin. Werme kuitenkin hyppäsi hyvin ja ihmettelemättä, ja itse odotin hullunkiilto silmissä, että pääsee hyppäämään selästä käsin.

Jatkettiin näyttelyissä käyntiä ja ajettiin paljon, kuitenkin alettiin jo miettiä Wermen ratsukoulutusta. Kenties joku ammattiratsuttaja? Lopulta varattiin jo ratsuttajalta paikka keväälle 2012, kun Werme olisi kolmivuotias. Aika kului, ja kotona totutimme Wermen jo satulaan ja ratsastajan painoon. Tamma ihmetteli selässä keikkuvaa ratsastajaa aluksi, mutta hyväksyi tilanteen heti, ja pian se oli Wermelle jo ihan arkinen asia.

Minä ensimmäistä kertaa Wermen selässä, joulukuussa 2011

Vuodenvaihteen jälkeen aloimme käydä maastoilemassa Wermen kanssa, toki meillä oli turvahevonen matkassa. Olihan Werme tottunut liikenteeseen, eikä tuntunut ratsastajastakaan välittävän. Alussa mentiin todella kevyesti ja lyhyitä lenkkejä, ettei tamma rasittuisi liikaa, eihän me aarrettamme haluaisi pilata.

Ajan kuluessa rasitusta lisättiin vähitellen enemmän, maastossakin otettiin lopulta jo pieniä ravi- ja laukkapätkiä. Emmehän me mitään ratsuttajia ole, mutta tamma siirtyi raviin ja nosti laukat ääniavuillakin, joten ei haitannut, ettei se vielä ymmärtänyt pohjeapujakaan.

Tunne on sanoinkuvailematon, kun ratsastaa ensimmäisiä kertoja hevosella, jonka kasvamista on seurannut alusta asti.

Hieman ennen sitä, kun Wermen olisi ollut aika lähteä ratsutukseen, tuli tieto, ettei ratsuttaja otakaan hevosta koulutettavaksi itselleen. Paniikkihan siinä oli iskeä, hetken olimme jo huolissamme, mistä löytyisi hyvä ratsuttaja joka saisi hevosesta toimivan ja järkevän. Ratsuttaja kuitenkin löytyi, eikä parempaa olisi voinutkaan toivoa. Werme oli ratsutuksessa suhteellisen vähän aikaa, ja oppi perusasiat, kuten pohkeet, kääntävät avut jne.

Kun itse kiipesin Wermen selkään ensimmäistä kertaa ratsutuksen jälkeen, oli häkeltynyt. Pari kuukautta sitten tamma kääntyi suoralla rungolla, pää pystyssä, eikä ymmärtänyt pohkeita ja nyt se oli notkea ja ymmärsi pohkeet todella hyvin. Lisäksi ratsuttaja opetti Wermelle juoksutuksen, nykyään tamma siis toimi siinäkin hyvin.

Ensimmäisiä ratsastuksia ratsukoulutuksen jälkeen.

Olihan tamma vielä kovin voimaton, mutta toimi hyvin. Laukan oli oltava todella reipasta, että Werme jaksoi pyörittää sitä. Muutenkin ratsastukset kestivät tällöin 15-20min, ja hevonen oli siitäkin ihan puhki. Mikähän tilanne olisi ollut, mikäli Wepaa ei olisi ajettu paljon ennen ratsuttamista.

Luuletteko, että tässä vaiheessa tamma olisi jo aikuistunut ja rauhoittunut? Ei suinkaan, sama temperamentti ja eloisa hevonen, kuin aiemminkin. Ihmisille se ei enää uhitellut samalla tavalla, mutta sai sitä käsitellessä silti valppaana olla, ei sitä koskaan tiedä mitä nuori hevonen saa päähänsä.

Werme osaa ottaa ilon irti!

Ratsastettiin alussa Wermellä maksimissaan pari kertaa viikossa, muuten ajettiin, ja paljon oli annettava myös vapaata, jotta hevonen saa kasvaakin rauhassa eikä kyllästy työntekoon. Pikkuhiljaa ratsastuksen kestoa pidennettiin ja pidennettiin, sitä mukaa kun hevosen kunto kasvoi ja aika kului. Kääntyvyys ei ollut mikään paras vielä tällöin, hyvä ettei tullut riemunkiljahduksia, kun pystyi laukkaamaan pääty-ympyrän ilman että homma leviää käsiin. Piti kuitenkin ymmärtää, ettei nuori hevonen voi parempaan vielä pystyäkään.

Aika kului ja pian koittikin päivä, jota olin odottanut jo yli kolme vuotta - pääsin hyppäämään! Itselleni oli kunnia olla ensimmäinen joka Wermellä hyppää, viedä hevosen esteneitsyys ( :D hehe ). Laitettiin kummallekkin pitkällesivulle pienenpienet esteet, hyvällä tuurilla 40cm. Ensin toki mentiin puomina, ja kun ne sujui, nostettiin ne esteiksi. Lähestyttiin laukassa, ja hopsista vaan, se oltiin ylitetty. Tultiin uudestaan ja taas meni yli. Isot taputukset hevoselle ja loppuverkka, tämä oli tässä. Olin ehkä onnellisin ikinä, vastahan tämä pieni ruunikko hevonen oli kesävarsa ja nyt sillä jo hypätään.

Jatkettiin sitä, että mentiin pari-kolme kertaa viikossa ratsain, ja kokoajan opittiin puolin ja toisin paljon uutta. Nuoren hevosen ratsastaminen vaatii huomiota kokoajan, kun itse olin tottunut ratsastamaan kilpahevosella joka toimi kuin ajatus. Wermelle pitää neuvoa jokainen askel, tai Werme päättää miten tehdään, ja se tarkoittaa reippaasti eteen.

Näin Wermelle tehtiin voimaa talvella 2012 ja sekä hevonen, että ratsastaja nauttivat!

Kun muut hevoset oli myyty, jäi Wermelle paljon aikaa, ja sen kanssa tehtiinkin paljon, lepoa unohtamatta. En ole katunut päivääkään, että luovuin kilpahevosesta, jolla olisi päässyt kansalliselle tasolle asti. Tämä on jotenkin uutta ja ihanaa. Kevät tuli, ja treenattiin kovaa vauhtia lähestyviin laatuarvostelukarsintoihin. Treenattiin siis sekä koulua, että irtohypytystä.

Tässä ei enää olla virkkuukoukkuja, ollaan otettu takajalatkin tallista mukaan :)

Muutamaa päivää ennen karsintoja.

Koitti päivä, jolloin matkasimme Harjuun näyttämään, olisiko hevosesta laatuarvostelujen finaaliin. Irtohypytys sujui oikein mallikkaasti, päästiim maksimikorkeuteen asti, ja papereissa lukikin, että kapasiteettia on paljon.

Myös hevosen esittäminen ratsain menu hyvin, hevonen oli tasainen ja teki kaiken mitä pyydettiin. Startattiin vaikeassa paikassa, heti kolmantena. Vaikka Werme oli hieno, ei pisteet riittänyt jatkoon, sijoituttiin kokonaistuloksissa seitsemänneksi, ja viisi pääsi finaaliin. No, ei siinä mitään, kaikessa rauhassa kotiin heppailuita jatkamaan, ja pian Werme lähtisikin Savonlinnaan laitumelle.

Tällä tasolla Werme on nyt, ja tästä on hyvä jatkaa. Teen todennäköisesti joskus myöhemmin oman postauksen meidän kehityksestä esteillä.

Kaasukahva herkässä

Juhuu, tänään oli koulutunti. Yleensä käyn yksityistunneilla Wermen kanssa, saa enemmän opetusta, eikä ratsastuksesta siirretä matkustamiseen heti kun valmentajan silmä välttää ( Minäkö muka lusmu, heh). Pitkästä aikaa matkasin tallille yksin ja laitoin hevosen kuntoon. Pointsit siitä, että pääsin itsekseen hepan kyytiin, kun välillä meillä meinaa olla pieniluontoista malttamisongelmaa. Ja tuplapointsit, koska laitoin koulusatulan, olen vannoutunut estesatulalla menijä, mentiin sitten esteitä tai sileällä. Kai se on maltettava koulusatulaakin käyttää ja opetella silläkin menemään.

Alkukäyntien jälkeen jatkettiin käynnistä -siitä kaikista vaikeimmasta askellajista. Wermen käynti jää helposti polkemaan paikoilleen, joten joudutaan tekemään työtä sen eteen, että saadaan hevonen kävelemään koko selän läpi. Jatkoimme avotaivutuksella, ja liikkeen sisällä tehtiin käynti-ravi siirtymisiä. Kaasu tosiaan oli tänään herkässä, ja kun takajalat on alla, on pakan leviäminen ravisiirtymisessä herkässä. Monta kertaa kävikin niin, että kun antoi hevoselle pohjeavut ravisiirtymistä varten, lähdettiinkin vinhaa vauhtia kärsä kohti taivasta ja selkä alhaalla. Pientä säätöä vielä vaadittiin siis. Toistojen kautta Werme kuitenkin keksi jutun idean ja alkoi jäädä ratsastajan painon alle avuille. Tamma väläyttelee nykyään aika hienoja hetkiä, vau.

Avotaivutusta

Hyviä hetkiä, takajalat alla ja ryhdikäs tamma!

 Kun poni malttoi jäädä odottamaan, että minäkin tulen mukana, vaihdettiin harjoitusta. Nyt pitikin pystyä pitämään hevonen kahden ohjan ja pohkeiden välissä ja lisätä tempoa - kuitenkin niin, että askel pysyy pitkänä. Helpommin sanottu, kuin tehty. Muutamaan otteeseen meno oli taas kuin Vermon takasuoralla, mutta kun muistutettiin, että ollaan ratsuja eikä ravureita, alkoi homma taas toimimaan. Pian alla olikin kuuliainen, rento ja letkeä hevonen. Sitten unohduit katsomaan maisemia ja se pakka levisi taas. Jipii, ja eikun alusta!

Rennosti eteen

Wepaa on ratsastettava joka askeleella, sillä ei voi vain matkustaa. En tarkoita hevosen häiritsemistä, vaan neuvoa sitä, millaisia askeleita otetaan ja millä tahdilla. Wermellä säätö ei ole vielä portaaton, mennään vähän on/off säädöillä. Joko mennään, tai sitten jäädään paikalleen polkemaan. Ehkä meiltä vielä löytyy joskus myös se kultainen keskitie.

Muhku<3

Tehtiin ravityöskentelyä niin paljon, että nähtiin paremmaksi tehdä laukassa vain parit nostot ja lopettaa siihen. Laukka nousee varsinkin oikeaan kierrokseen äärimmäisen helposti, mutta vasempaan pakka leviää helposti omasta ratsastuksestani johtuen.

Tunnin jälkeen hyvien kävelytyksien kautta pesulle, kumpi lie hikisempi, ratsastaja vai hevonen. Nykyään Werme osaa jo olla nätisti pesupaikallakin, aiemmin se seilaili edestakaisin ja sivulta toiselle malttamattomana. Harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni!

sporttisen matala ja punainen, ihan kuin ferrari

Eilen oltiin taas Mäntyharjussa hyppyvalkussa. Hyvä että edes päästiin sinne asti, nimittäin tallilla hevosen sisälle haettuani oli tapahtunut jokaisen hevosenomistajan painajainen; Toisesta etusesta puuttuu kenkä. Eikun vaan Wermen tarhaa tutkailemaan, josko kenkä löytyisi ja olisi vielä käyttökelpoinenkin. Kolmeen pekkaan löysimmekin kengän nopeasti, ja onneksi toinen tallinpitäjistä osaa lyödä irtokengän kiinni. Ei siis tarvinnut soittaa isälle (joka siis on ammattikengittäjä), joka olisi kiukkuisena tullut kirosanojen saattelemana tallille lyömään kenkää jalkaan.

Päästiin siis matkaan. Irtokengän takia oltiin hiukan aikataulustä jäljessä, joten perillä heppa reippaasti kuntoon ja meikäläinen kyytiin. Edellisenä päivänä meillä oli Wermen kanssa tahtojentaisto siitä, kuunnellaanko vasenta pohjetta vai ei, joten tamma oli alusta asti äärimmäisen kuuliainen ja mukava. Aloiteltiinkin verryttely siten, että sekä ravissa ja laukassa tehtiin ympyröirä, ja tarkoituksena oli saada sisätakajalka kunnolla vatsan alle.

Pienen kävelytauon jälkeen Werma tajusi, mitä tänne oli tultu tekemään. Jee, esteitä! Ja kierrokset hyppäsi Wermellä samantien sataan. Aloitettiin helposti suoralla linjalla, ensimmäisenä laukkapuomilla varustettu ristikko, josta kuudella laukka-askeleella jatkettiin pienelle portille. Toistoja tehtiin pari kertaa, Werme suoritti tehtävän todella hyvin alusta asti, joten turhat toistot jätettiin pois, ettei tamma väsy liikaa.

Toinen niin tärkeänä.

Suoran linjan jälkeen jatkettiin kaarevilla teillä. Välillä meillä meinasi mennä kaarteet vähän turhan pitkiksi, mutta kun jo esteen päällä muistettiin olla kääntymässä, sujui kaikki hyvin. Wermessä on ihanaa sen herkkyys, laukan saa helposti vaihdettua esteen päällä painon avulla. Ja on se muutaman kerran tehnyt onnistuneen laukanvaihdon esteiden välissäkin, taitava tyttö!

Herkkyydestään huolimatta sitä ei haittaa, jos esimerkiksi pudotetaan tai lähestyminen epäonnistuu; Se hyppää silti, oli se sitten läheltä tai kaukaa. Välillä jos esteen edessä on laukkapuomi, se saattaa tosin zoomailla, josko hyppäisi koko esteen laukkapuomin takaa, aina se silti on sen yhden askeleen ennen estettä vielä ottanut -toistaiseksi.

Ainiin, tänään hypättiin ensimmäistä kertaa ikinä monen ratsukon kaunua, vesimattoa! Vaikka esimerkiksi Wermen emä, Wilma ei kyttäillyt mitään, oli se mahdottoman vaikea saada menemään vesimattoa ensimmäistä kertaa, ajattelin että sama tahtojentaisto olisi taas edessä. Kerran, kun Wilman sai vesimaton menemään, se ei enää ikinä kieltänyt sille. Piece of cake.

Hypättiin lyhyttä rataa, ja vesimatto oli pitkällä lähestymisellä viimeinen este radassa. Radan aloitus sujui hyvin, kuten hypyt valmennuksessa tähänkin asti. Vesimatolle todella hyvä lähestyminen, pohkeet kiinni ja se oli ylitetty! Liekö Werme edes huomannut, minkä yli juuri hyppäsi. Lupaava alku esteille, ei turhaan esteitä kyttäile.

Hyvän radan johdosta päätin, että tämä riittää tällä kertaa. Kaikille pitää jäädä hyvä maku suuhun, ja lopettaa kun intoa olisi vielä. Tällä hetkellä, kun mietin, ei itselleni tule mieleen mitään estettä, josta en Wermen uskoisi yli menevän, on se niin rohkea.

"Hyvä heppa, lässyti lässyti"

Werme on mielestäni tällä hetkellä todella hyvällä mallilla. Tällä tasolla pitäisikin olla, jos oltaisiin päästy laatuarvostelujen finaaliin. Tästä on todella hyvä jatkaa, isoja esteitä odotellessa. Toivotaan vaan, että kaikki menee hyvin ja hevonen pysyy ehjänä.

Myös lihavuuskunnoltaan ( Onko tuo edes sana? ) Werme on nyt sopiva, ei ylimääräistä läskiä, muttei mikään vinttikoirakaan malliltaan. Hevosen mahan pienenä pitäminen on äärimmäisen haastavaa, suomenhevonen kun tuppaa olemaan hyvä rehunkäyttäjä.

Heh, seurakoulukisojakin on jo kiikarissa, saa nähdä pysytääbkö edes kouluaitojen sisällä. Onneksi on vielä aikaa treenata!