Treeniä treeniä.

Tiistaina oltiin Jussin kouluvalmennuksessa, tänään asiaa siis siitä.

Alussa hevonen oli hieman pohkeen takana, mutta ympyrällä väistättämisen ja väistön sisällä käynti-ravi siirtymisten kautta Werme kuumui, jonka johdosta alkoi liikkua omalla moottorilla. Vasen kierros on huomattavasti hankalampi, mutta se johtuu täysin itsestäni, minulla on taipumus istua hieman enemmän oikealla, ja kun hevonen lukee painoani, eihän se mihinkään väistä. Istuntaani korjataan kokoajan, vaikkakin ongelma on hyvin pieni ratsastussimulaattorin tehdyn testin tuloksella. Nuori hevonen on vaan niin kovin tarkka painosta, ja hyvä niin.

"Nyt ollaan tarkkana, mihin nää jalat oikein pitää pistää"

Jatkettiin väistöillä. Väistettiin pituushalkaisijalta uralle loivasti siten, että hevosta koottiin väistön loppua kohden. Ensin tehtiin käynnissä, ja myöhemmin teimme siten, että väistön lopuksi siirryttiin raviin. Tästä suoriuduttiin hyvin.

Ruudun toiselle puolelle voi melkein kuulla Wermen aivojen raksutuksen. "Hankalia nämä ratsun hommat"

"Nyt mennään! Pidä Saara kiinni"

Ainut vaan, että tamma kuumui jo alkutunnista, joten sillä mentiin tunnin loppuun saakka. Itse jopa pidän siitä, kun hevonen kuumuu. Kun kuumuvan hevosen energian osaa (osaisi) suunnata oikein, näyttää sen liikkuminen upealta. Helpommin sanottu kuin tehty. Parissa laukannostossa lähdettiin kuin telkkä pöntöstä ja ravissa mentiin hetkittäin kuin Vermon takasuoralla. Ihana tamma <3

Näin kun saisi W:n aina laukkaamaan..

Lopuksi tehtiin yritettiin tehdä hallittuja eteenratsastuksia, siitäkös Werme innostui. Hetkittäin mentiin lujaa ja vähemmän lujaa, lopulta saatiin pakka kasaan ja tamma hallitusti pohkeesta eteen. Ei sillä, kyllä se hallinnassa oli aikaisemminkin, mutta tamma lähti juoksemaan heti, kun ohjista myötäsi. Niitä kuumumisen huonoja puolia.. Wermeen olin tunnin jälkeen oikein tyytyväinen.

Sunnuntaina meitä odottaa elämämme ensimmäiset yhteiset koulukilpailut. Vähän jännittää, kuinka siinä käy, vaikkakin vain seurakisoista on kyse. Menestyksellä ei ole mitään väliä, tavoitteena hyväksytty rata ja iloinen hevonen. Muutamaan vuoteen en itse ole koulukisoissa käynyt, kun hevonen on ollut kovin estepainotteien, tai muutenvaan ei innostus kouluaitojen sisälle ole riittänyt. Nuoren hevosen kanssa on kuitenkin hyvä kokea kaikki, ja toivon mukaan meitä tullaan näkemään jatkossakin kouluradoilla. Vielä sekä ratsastuksestani, että hevosesta löytyy paljon korjattavaa ja parannettavaa, mutta siitä on sitten hyvä jatkaa. Kuitenkin perusratsastus alkaa olemaan ihan hyvällä mallilla, käydään kokeilemassa, miten meiltä koulukiemurat sujuu.