Wermen matka varsasta isojen heppojen elämään, osa 1.

Niin, mistä kaikki alkoi? Kerron nyt Wermen ajasta kesävarsana, kuvat todennäköisesti kertovat Wermestä enemmän kuin tuhat sanaa.

Oli kesäkuun loppu, ja varsomista oltiin odoteltu jo muutama yö valvoen ja tuijottaen valvontakamerakuvaa. 25.6.2009 odotus palkittiin, ja varsominen alkoi. Wilmalle varsominen oli helppo, ja kaikki sujui hyvin. Koko perhe ihan intona lotottiin, onko se tamma vai ori. Isä toivoi oria, ja äiti tammaa ja tammahan me saatiin.

Wermeroosan ensimmäiset hetket tässä maailmassa

Wilma huolehti varsasta äärimmäisen hyvin, ensimmäiset päivät se oli kokoajan varsassaan kiinni ja hörisi jatkuvasti, ihana mamma-hevonen! Vaikka se tarkka varsastaan olikin, se ei ylisuojellut varsaa ihmisiltä, vaan antoi ihmisen olla karsinassakin ilman ongelmia.

Werme oli utelias jo varsana, se käveli pelkäämättä kiinnostavan asian luokse tutkimaan, mikäs juttu tämä nyt on. Kaikille oli helpotus, että kaikki sujui hyvin, eikä mikään vaikuta olevan huonosti; Varsa oli reipas ja eloisa, ja tammakin voi hyvin. 

Meillä varsat totutettiin riimuihinkin jo ensimmäisestä päivästä lähtien.

Alle viikko Wermen syntymän jälkeen liisinkitammamme Sisko varsoi orivarsan joka nimettiin Liukkaan Sepoksi. Pitäähän varsalla leikkikaveri olla! Isä siis halusi ravivarsan, äiti ratsun, ja kun sopivasti siitostammalle etsittiin liisinkipaikkaa, se kotiutui meille. 

Kun kumpikin varsa olivat syntyneet ja tammat tottunet tilanteeseen, pistettiin ne samalle laitumelle. Tammat kyllä tulivat keskenään toimeen, mutta varsat eivät uskaltaneet lähellekkään toisiaan. Pikkuhiljaa nekin kuitenkin tottuivat toisiinsa, ja lopulta ne leikkivätkin yhdessä. Moni ihmetteli, onko tammojen varsat vahingossa vaihtuneet, kun ruunikon tamman varsa on rautias ja rautiaan ruunikko. Ei, hauska yhteensattuma jolle ohikulkijat naureskeli.

Werme ja Seppo ovat olleet varsasta asti hyvin erilaiset luonteiltaan. Seppo oli vähän arka ja halailtava syliponi, kun Wermen temperamentti ja itseluottamus vaan kasvoivat. En tiedä, johtuuko siitä, mutta Wilma on aina ollut johtajatamma, ja laittanut muut hevoset järjestykseen. Jospa Werme on oppinut, että on prinsessa ja muut väistää, kun tullaan paikalle.

Joskus tuntui, että tamma kulki enemmän kahdella, kuin neljällä jalalla. Wepa oli jo varsana todella temperamenttinen ja näytti sen kyllä. Välillä Werme kuitenkin oli kuin bambi suurine silmineen, aina sen kanssa sai kuitenkin olla varuillaan. Hetkittäin Werme uhitteli myös ihmisille, ja se pitäisi saada kuriin, ennenkuin se on isompi. Se saattoi kävellä korvat tötteröllä kohti ihmistä, muutaman metrin päässä tehdä valtavan loikan kohti. Pohjimmiltaan se kuitenkin on aina ollut hyvin herttainen.

Wepaa piti joskus jopa väistellä, kyykyssä oleva kuvaaja saa muuten kyytiä :D

Wermen perusilme, kun sitä rapsutti.

Werme kasvoi vauhdilla, ja Wilmaakin alettiin jo liikuttaa siten, että varsa jäi karsinaan odottamaan. Näissä tilanteissa Wepan temperamentti tuli taas esiin; se osoitti mieltään keulimalla, pukittelemalla ja riehumalla. Sitkeys riehumisen kestämisestä kuitenkin palkittiin, ja lopulta Werme jäi aina nätisti odottamaan.

Wermen kanssa touhuiltiin paljon; Talutusharjoituksia, pidettiin paljon kiinni kahden puolen, harjailtiin, loimitettiin ja nosteltiin jalkoja. Puhuttiin aina, että Wepan on totuttava kaikkeen, sitä saa koskea kaikkialle ja sen kanssa pitää voida tehdä asioita ilman että tamma poistuu paikalta. 

Kesät Werme on ollut vuotiaasta asti laitumella Savonlinnassa, siellä se saa rauhassa kasvaa ja nautiskella varsan elämästä, syksyllä touhuilut on aloitettu taas uudella innolla.

Kun Werme oli yli vuotias ja kotiutunut laitumelta, koitti ajokoulutuksen aika. Sen Werme oppikin hyvin nopeasti, pientä keulimista lukuunottamatta ohjasajot sujuivat hyvin.

Ensimmäinen ohjasajokokeilu

Koko talvi Wermellä ajettiin paljon, jotta se saisi kuntoa ja lihasta ennen ratsukoulutusts. Se tottui myös liikenteeseen, eikä pelännyt edes tukkirekkoja jotka tekivät puukuormaa. Mitä enemmän Wermen kanssa touhuttiin, sen paremmin se kunnioitti ihmistä.

Werme oli kärryjen edessä erittäin toimiva, ja todella nopea. Isä ravi-ihmisenä innostui ja elätteli toiveita, että Wermen kanssa raviradoillekin päästäisiin, mutta onneksi ajan kuluessa Seposta tuli nopeampi ja isäkin unohti Wermen raviuran suunnittelun, ratsuhan siitä alunperinkin piti tulla.

---

Toisessa osassa kerron sitten ratsun uran aloittelusta! :)