Kaasukahva herkässä

Juhuu, tänään oli koulutunti. Yleensä käyn yksityistunneilla Wermen kanssa, saa enemmän opetusta, eikä ratsastuksesta siirretä matkustamiseen heti kun valmentajan silmä välttää ( Minäkö muka lusmu, heh). Pitkästä aikaa matkasin tallille yksin ja laitoin hevosen kuntoon. Pointsit siitä, että pääsin itsekseen hepan kyytiin, kun välillä meillä meinaa olla pieniluontoista malttamisongelmaa. Ja tuplapointsit, koska laitoin koulusatulan, olen vannoutunut estesatulalla menijä, mentiin sitten esteitä tai sileällä. Kai se on maltettava koulusatulaakin käyttää ja opetella silläkin menemään.

Alkukäyntien jälkeen jatkettiin käynnistä -siitä kaikista vaikeimmasta askellajista. Wermen käynti jää helposti polkemaan paikoilleen, joten joudutaan tekemään työtä sen eteen, että saadaan hevonen kävelemään koko selän läpi. Jatkoimme avotaivutuksella, ja liikkeen sisällä tehtiin käynti-ravi siirtymisiä. Kaasu tosiaan oli tänään herkässä, ja kun takajalat on alla, on pakan leviäminen ravisiirtymisessä herkässä. Monta kertaa kävikin niin, että kun antoi hevoselle pohjeavut ravisiirtymistä varten, lähdettiinkin vinhaa vauhtia kärsä kohti taivasta ja selkä alhaalla. Pientä säätöä vielä vaadittiin siis. Toistojen kautta Werme kuitenkin keksi jutun idean ja alkoi jäädä ratsastajan painon alle avuille. Tamma väläyttelee nykyään aika hienoja hetkiä, vau.

Avotaivutusta

Hyviä hetkiä, takajalat alla ja ryhdikäs tamma!

 Kun poni malttoi jäädä odottamaan, että minäkin tulen mukana, vaihdettiin harjoitusta. Nyt pitikin pystyä pitämään hevonen kahden ohjan ja pohkeiden välissä ja lisätä tempoa - kuitenkin niin, että askel pysyy pitkänä. Helpommin sanottu, kuin tehty. Muutamaan otteeseen meno oli taas kuin Vermon takasuoralla, mutta kun muistutettiin, että ollaan ratsuja eikä ravureita, alkoi homma taas toimimaan. Pian alla olikin kuuliainen, rento ja letkeä hevonen. Sitten unohduit katsomaan maisemia ja se pakka levisi taas. Jipii, ja eikun alusta!

Rennosti eteen

Wepaa on ratsastettava joka askeleella, sillä ei voi vain matkustaa. En tarkoita hevosen häiritsemistä, vaan neuvoa sitä, millaisia askeleita otetaan ja millä tahdilla. Wermellä säätö ei ole vielä portaaton, mennään vähän on/off säädöillä. Joko mennään, tai sitten jäädään paikalleen polkemaan. Ehkä meiltä vielä löytyy joskus myös se kultainen keskitie.

Muhku<3

Tehtiin ravityöskentelyä niin paljon, että nähtiin paremmaksi tehdä laukassa vain parit nostot ja lopettaa siihen. Laukka nousee varsinkin oikeaan kierrokseen äärimmäisen helposti, mutta vasempaan pakka leviää helposti omasta ratsastuksestani johtuen.

Tunnin jälkeen hyvien kävelytyksien kautta pesulle, kumpi lie hikisempi, ratsastaja vai hevonen. Nykyään Werme osaa jo olla nätisti pesupaikallakin, aiemmin se seilaili edestakaisin ja sivulta toiselle malttamattomana. Harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni!