Ei, kyllä se sittenkin taitaa olla merihevonen.

Eilen siis uitettiin Wermeä veneen perästä. Tammalle se oli viides kerta järvessä ikinä, ensimmäistä kertaa uiden, eikä se aikaisemmin ollut nähnyt venettä.

Ratsastin Wermen ilman satulaa noin kilometrin päässä olevalle uittorannalle, ja kuvittelin jo kuinka mielenkiintoista touhua uittamisesta on tulossa, kun tamma vaan  tanssahteli ja kuumui heti rannalla. No, vene tulee kaislikon takaa esiin, Werme jähmettyy tuijottamaan, ja on paikallaan niin kauan, kunnes vene on parin metrin päässä. Ei paljoa tamman saaliseläimen vaistot päätä pakota, omatoimisesti se marssi syvemmälle innokkaana katsomaan ja haistelemaan soutuvenettä. Hassuja otuksia nuo hevoset.

Kun hirviövene oli nähty, hepo rannalle, minä alas selästä ja ohjat pois + liina kiinni; Sitten menoksi! Isä oli soutamassa, äiti piteli hevosta ja minä tyydyin kuvaajan rooliin. Luottavaisesti Werme käveli suoraan veneen perässä syvälle yhtään epäröimättä, ja kun jalka ei enää ylettänyt pohjaan, se ui kaikessa rauhassa panikoitumatta. Kuinka luonto voi opettaa, että niillä jaloilla on räpiköitävä, että pysytään pinnalla..

Hetken lepo ja vielä toinen kierros

Uittaminen sujui helpommin, kuin itse ajattelin ja hyvä niin. Uidessakin Werme oli tyynen rauhallinen, ja se ui todellä hyvin, selkä ihan pinnan tuntumassa. Jos siis verrataan esimerkiksi Wermen emään Wilmaan, joka ui siten, että vain silmät, korvat ja sieraimet olivat pinnalla. 

Mukavaa keksiä hevoselle vaihtelua, ja uiminen jos mikä tekee hyvää hevoselle; Se ei rasita nivelia samalla tavalla kuten vaikkapa hankitreeni, mutta kasvattaa kuntoa ja lihasta. Luultavasti aletaan säännöllisesti uittaa tammaa, jotta sen lihaksisto kehittyisi tasaisesti eikä vain tietyistä paikoista. Ja varmasti vaihtelu virkistää hevosen mieltäkin, ei kierretä vain kenttää.

Mä itse tykkään niin kovasti Wermen sivuprofiilista :)

Tyytyväinen uimari.