sporttisen matala ja punainen, ihan kuin ferrari

Eilen oltiin taas Mäntyharjussa hyppyvalkussa. Hyvä että edes päästiin sinne asti, nimittäin tallilla hevosen sisälle haettuani oli tapahtunut jokaisen hevosenomistajan painajainen; Toisesta etusesta puuttuu kenkä. Eikun vaan Wermen tarhaa tutkailemaan, josko kenkä löytyisi ja olisi vielä käyttökelpoinenkin. Kolmeen pekkaan löysimmekin kengän nopeasti, ja onneksi toinen tallinpitäjistä osaa lyödä irtokengän kiinni. Ei siis tarvinnut soittaa isälle (joka siis on ammattikengittäjä), joka olisi kiukkuisena tullut kirosanojen saattelemana tallille lyömään kenkää jalkaan.

Päästiin siis matkaan. Irtokengän takia oltiin hiukan aikataulustä jäljessä, joten perillä heppa reippaasti kuntoon ja meikäläinen kyytiin. Edellisenä päivänä meillä oli Wermen kanssa tahtojentaisto siitä, kuunnellaanko vasenta pohjetta vai ei, joten tamma oli alusta asti äärimmäisen kuuliainen ja mukava. Aloiteltiinkin verryttely siten, että sekä ravissa ja laukassa tehtiin ympyröirä, ja tarkoituksena oli saada sisätakajalka kunnolla vatsan alle.

Pienen kävelytauon jälkeen Werma tajusi, mitä tänne oli tultu tekemään. Jee, esteitä! Ja kierrokset hyppäsi Wermellä samantien sataan. Aloitettiin helposti suoralla linjalla, ensimmäisenä laukkapuomilla varustettu ristikko, josta kuudella laukka-askeleella jatkettiin pienelle portille. Toistoja tehtiin pari kertaa, Werme suoritti tehtävän todella hyvin alusta asti, joten turhat toistot jätettiin pois, ettei tamma väsy liikaa.

Toinen niin tärkeänä.

Suoran linjan jälkeen jatkettiin kaarevilla teillä. Välillä meillä meinasi mennä kaarteet vähän turhan pitkiksi, mutta kun jo esteen päällä muistettiin olla kääntymässä, sujui kaikki hyvin. Wermessä on ihanaa sen herkkyys, laukan saa helposti vaihdettua esteen päällä painon avulla. Ja on se muutaman kerran tehnyt onnistuneen laukanvaihdon esteiden välissäkin, taitava tyttö!

Herkkyydestään huolimatta sitä ei haittaa, jos esimerkiksi pudotetaan tai lähestyminen epäonnistuu; Se hyppää silti, oli se sitten läheltä tai kaukaa. Välillä jos esteen edessä on laukkapuomi, se saattaa tosin zoomailla, josko hyppäisi koko esteen laukkapuomin takaa, aina se silti on sen yhden askeleen ennen estettä vielä ottanut -toistaiseksi.

Ainiin, tänään hypättiin ensimmäistä kertaa ikinä monen ratsukon kaunua, vesimattoa! Vaikka esimerkiksi Wermen emä, Wilma ei kyttäillyt mitään, oli se mahdottoman vaikea saada menemään vesimattoa ensimmäistä kertaa, ajattelin että sama tahtojentaisto olisi taas edessä. Kerran, kun Wilman sai vesimaton menemään, se ei enää ikinä kieltänyt sille. Piece of cake.

Hypättiin lyhyttä rataa, ja vesimatto oli pitkällä lähestymisellä viimeinen este radassa. Radan aloitus sujui hyvin, kuten hypyt valmennuksessa tähänkin asti. Vesimatolle todella hyvä lähestyminen, pohkeet kiinni ja se oli ylitetty! Liekö Werme edes huomannut, minkä yli juuri hyppäsi. Lupaava alku esteille, ei turhaan esteitä kyttäile.

Hyvän radan johdosta päätin, että tämä riittää tällä kertaa. Kaikille pitää jäädä hyvä maku suuhun, ja lopettaa kun intoa olisi vielä. Tällä hetkellä, kun mietin, ei itselleni tule mieleen mitään estettä, josta en Wermen uskoisi yli menevän, on se niin rohkea.

"Hyvä heppa, lässyti lässyti"

Werme on mielestäni tällä hetkellä todella hyvällä mallilla. Tällä tasolla pitäisikin olla, jos oltaisiin päästy laatuarvostelujen finaaliin. Tästä on todella hyvä jatkaa, isoja esteitä odotellessa. Toivotaan vaan, että kaikki menee hyvin ja hevonen pysyy ehjänä.

Myös lihavuuskunnoltaan ( Onko tuo edes sana? ) Werme on nyt sopiva, ei ylimääräistä läskiä, muttei mikään vinttikoirakaan malliltaan. Hevosen mahan pienenä pitäminen on äärimmäisen haastavaa, suomenhevonen kun tuppaa olemaan hyvä rehunkäyttäjä.

Heh, seurakoulukisojakin on jo kiikarissa, saa nähdä pysytääbkö edes kouluaitojen sisällä. Onneksi on vielä aikaa treenata!