Virtahepo ja myöhemmin merilehmä

Oli niin ihana päästä tänään Wermen selkään, ihan hymyilyttää kirjoittaa siitä. Suunnitelmana oli ensin mennä sileällä sen aikaa, että heppa tuntuu hyvältä ja notkealta, jonka jälkeen lähdettäisiin kahluuttamaan hevosia.

Siitä vaan Wepa talliin, harjaus ja varusteet niskaan ja sitten menoksi! Jo heti selkään nousutuani huomasin hevosen olevan keskimääräistä energisempi, osasin henkisesti valmistautua tahtojen taistoon sen suhteen, juostaanko kuin vermon takasuoralla vai ollaanko ratsastajan painon alla. Werme tuli heinäkuun puolessa välissä laitumelta, jossa oli puolitoista kuukautta kasvamassa ja lomailemassa. Luulin jo hepsun aikuistuneen laitumella, mutta kyllä tämäkin päivä koitti, kun kakara on taas täällä. On kuitenkin mukava huomata hevosen olevan energinen ja hyvällä tuulella.

Alku oli juuri sitä mitä kuvittelinkin. Jo ohjia kerätessä tamma alkoi kuumua ja tanssahdella, mutta yllättävän nopeasti saatiin tahti ja hevonen järjestykseen. Tällaisina päivinä Wermen kanssa on vaikea pitää tahtia yllä, suoralla kiihdytään ja lyhyellä sivulla sekä ympyrällä on ihan ok. Käynti-ravi siirtymisten kautta tamma tuli jo hyvin kuulolle, joten sain yrittää keskittyä omaankin ratsastukseen välillä.

Laukannostoja harjoiteltiin tänään suoraan käynnistä, uskomattoman nopeasti Wepa pääsee hommasta jyvälle ja muutaman toiston jälkeen sujuukin jo hyvin. Laukassa Werme oli tänään eteenpäinpyrkivä, mutta silti jäi istunnan alle hyvin. Mukava huomata, että tamma alkaa saada voimaa, kun ei väsähdä läheskään yhtä nopeasti laukatessa kuin aikaisemmin.

"Kato, tää pysyy tässä ilman ohjiakin!"

Loppuun vielä keventelyt, sekä hevonen että ratsastaja olivat tyytyväisiä. Nyt alkaisi se hauskuus, jota odotettiin koko päivä, suunta kohti järvenrantaa! Mukana Wermen turvana oli suomenhevosruuna Heikki. 

Täältä tullaan!

Tänään oltiin järvessä neljättä kertaa ikinä, ja Werme käveli suoraan miettimättä veteen, kuinka oppivainen ja rehti hevonen voikaan olla. Alkuun kahlailtiin satula selässä, mutta otettiin se lopulta pois, kun Wepa käyttäytyi hyvin eikä sählännyt ylimääräistä. 

Werme ei oikein malta seistä paikallaan, joten käveltiin edestakaisin, välillä matalemmalla ja välillä syvemmällä. Pian tamma jo keksi, että vesikasvejakin voi syödä, nam! Werme olisi halunnut vaan märehtiä kaislikossa syömässä.

Rentouttava fiilis, aurinko paistaa, hevoset kauhoo innoissaan vettä etusillaan ja puljaa tyytyväisinä. Ei ollenkaan hassumpi tapa viettää perjantai-iltaa.

Välillä sukellettiinkin

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus uittaa Wepaa, katsotaan pysyykö tamma pinnalla :D